Radan tuolla puolen huonekaluliikkeen ikkunassa tarjoavat syöttötuolia. Yksinkertainen suoraviivainen, sanoisinko, pelkistetty kaluste.
Se aktivoi ajatukseni. Ostin Jounille syöttötuolin. Semmoinen muistikuva on, että että jollain työkeikalla Etelä-Suomessa olin. Siltä reissulta toin sen. Se oli tyylikäs. Taiden tehty puun värinen esine. Lisäkoristeena joitain puisia pompuloita. Kuljetusta helpotti saranat, joista se taittui kaksinkerroin.
Jouni oli siksi vilkas, ettei kauan semmoista tarvinnut. Lapsenlapsia tuli solkenaan. Tuli Isra. Leena-täti vei tuolin Isralle Ruotsiin. Jotenkin kutkutti mieltäni kuvitellessani Leenaa rahtaamassa mustaa jätesäkkiä lentokoneeseen. Säkissä oli Isralle vietävä tuoli. Mitä lie tulli??
Tuolia tarvittiin Suomessa. Matkaillessani toin sen lahden tälle puolen. Sovittelin sen "kajakin" takaluukusta sisään. Tullimies katsoi: --- Työkalupakki? Sanoin sen olevan minun. Syöttötuolista ei piitannut, romautti vain pakkia kuullakseen sen rominan.
Lukuisista lapsenlapsistani saattoi vielä joku päästä ruokailemaan vaiherikkaan elämän kokeneessa syöttötuolissa.
Tosi kierrätystä!
