Rossi ylemmästä kerroksesta totesi:
--- Oot nuorentanna autoos.
--- Joo, yheksän vuotta.
Varaosaliikkeen edustan lanssilla myytäviä autoja katselin ohikulkiessani. En aikonut ostaa, mutta halusin pysyä ajan hermolla hinnoista.
Hopean väristä Toyota avensista himoitsin. Maksoi 4700 €. Jätin sikseen. Läheltä piti. Entisellä Toyotallani aioin ajaa pitkään.
Sattui olemaan Toyota Avensis farmarimalli. Hinta 3400 €. Vuosimallia -98. Viime vuosituhannelta. Näytti hyvältä.
Entinen Corollani vm -89 oli katsastettu ja kunnostettu paikat, jotka sitä kaipasivat. Käynti moitteeton ja ulkonäkö siisti. Mutta söi öljyä rohmuamalla. Öljykanisteri välttämätön meninpä minne tahansa. Timo kysyi: --- Paljonko tuhannella? En räknännyt, mutta paljon. Kaupastahan sitä saa. Pari kesää aiemmin kuului rääkynää. Vetoakselin laakeri uusiksi.
Jälleen kuului hetken kirskuntaa. Pientä kurnutusta jatkuvasti. Vaihdatin voimansiirtoon öljyt. Varmistaakseni.
Vanhuus tulee. Entisessä Toyotassani istuin kovin alhaalla. Matkan ajettuani tuntui vaivalloiselta nousta istuimesta. Matalalla istuja häikäistyy pahemmin. Jäppilän sorateillä kulunut tuulilasi säkenöi tähtien lailla.
Katselin turkoosinsinistä Avensista. Muistin vanhan suomalaisen elokuvan. Elokuvassa mökin miestä esittävä Aku Korhonen osti bankroottiin menneen kartanonherran pakkohuutokaupasta kartanonherran henkilökohtaisen kiikkustuolin, jalopuisen ja nahkaverhoillun. Perusteli hankintaa:
--- Kaiketi minullekin tämän verran maallista hekumaa sallitaan.
Niinpä! Miksen viimeisillä vuosillani istuisi autossani mukavammin? Edes pienen hetken!
Maksoin liikaa. Pyysin entisestä 500 €. Pelkäsin ettei se enää kelpaa ollenkaan. Rahaakin meni 2900 €.
Iso ero autoissa. Todella! Arveluttaa. Autossa on tarpeettomasti toimintoja. Elektroniikkaa valtavasti. Se kun alkaa reistailemaan, voi tulla painajainen. Ei auta itku...
Ystävällinen trokari kantoi talvirenkaat vinttiin neljänteen kerrokseen ja entiset alas. Entiset talvirenkaat jaksoin juuri ja juuri kantaa yksitellen, mutta Avensisin isommat tuskin kulkevat minulta vaivattomasti.
Katselin kateellisena ylpeilijöitä. Nousevat autostaan, kävelevät hyvän matkaa, nostavat kätensä huomiota herättävän laajassa kaaressa ja napsauttavat lukituksen. Että huomaavat. En matki. Täytyy opetella sulkemaan pienellä liikkeellä heti lumpsautettuani oven kiinni.
Meikäläisestä tuntuu kummalta, kun peilitkin kääntyilevät namikoista! Miksiköhän radio on vanhanaikainen? Kasettisoittimella. Enkä löydä mieleistä asemaa! Tumpelo! Entisessä oli parempi radio CD-soittimella. Ilman radiotakin pystyy ajamaan.
