En muista koska viimeksi katsoin missikisoja. Silloin katsoin kun Spede seisotti kanditaateja 28 asteen pakkasessa lumisella alustalla. Joku yleisönosastossa paheksui Speden harjoittamaa rääkkäystä.
Uskoin minäkin puoliksi, kun televisiossa näin. Tänä päivänä osaisin tehdä saman jekun kromalla. Nykyään pystyvät tekemään mitä tahansa ja hölmöt saattavat uskoa.
Turhuuden markkinat kukoistavat täälläkin. Karnevaaleilla esiintyy elähtäneitä tähtiä. "Paperitähtiä" kuten Juice sanoo. Frederik ja Viktor klimenko???!!! Voi pyhä mansikka!! Eikö hullumpaa keksitty???
Turhuuden markkinat huipentuvat Seinäjoella. Katsoin vasiten kuningatarkisaa. Alusta loppuun. Kuka ohjasi näytelmää?
Välillä tuli mieleen tenavatähtikilpailut. "Tenavat" keikistelivät ja väänsivät tekohymyjä. Orkesterin pauhu peitti vaatimattomat laulajien äänivarat. Epäsymmetristen korvieni takia kuuntelin koko ajan kuulokkeilla. Epämusikaalisena en pysty musiikin antia arvioimaan. Mutta oleellinen hukkuu pauhuun ja dingeldangeliin. Asiallinen tangoesityskin peitettiin savuverhoon. Eikä kanditaattien persoona kantanut, karisma peittyi tekohymyyn ja teeskentelyyn, jos karismaa yleensä oli?
Mikä kuningatarehdokkailta puuttui?
Tuli mieleen Ritva Oksanen! Mikä esiintyjä! Ja mikä ääni! Vieläkin kuulen selvästi äänensä: "...mikä lento..." "...hän lupasi viedä minut tunturiin..." Todellinen kuningatar.
Jotenkin hakusessa koko kuninkaallinen meininki. Kuningas tai kuningatar pitäisi olla ylivertainen. "Primus inter pares". Useimmat kanditaateista ovat noviiseja. Tähtiin kurkottavia. Kuninkaalliset ovat "pihtisynnytettyjä". Markkinavoimien pelinappuloita. Kansa taputtaa, eikä kukaan huomaa keisarin puuttuvia vaatteita.
