Katsoin "kuningaskisan". Jyrkänteillä ponnistelun ja automatkan jälkeen olin sopivasti "tyhjä". Saatoin istua brandyn ja telkkarin seurassa.
Mukamas kilpailu oli ohjattu näytelmä. Kuningas oli jo valittu aikoja sitten. Paras todiste siitä oli ruhtinasparin yhteisesiintyminen, joka oli mukamas "kaksintaistelun osa". Loppuun asti hiottu esitys. ei onnistu "tuosta vaan". Harjoiteltu huolella.
Leif Lindemania "juoksutettiin". Tiesi koko ajan lopputuloksen. Itsekin erehdyin pienen hetken seuraamaan kuin tosi kilpailua. Pienen särön ohjaukseen teki yleisöäänestyksen "virhe", kun äänestivät "Tarja Turusen Siskon" jatkoon ja jättivät herkän tulkitsijan ulos. Porukka, joka vaivautuu äänestämään, ei miellä herkkää laulua tangoksi. "Yksniitistä" porukkaa. Bablo oli pelkkä kuriositeetti ja semmoisena valittu joukon jatkoksi. Yksi näytelmän pellejä.
Naispuolinen juontaja, joka vakioesiintymisessään nojautuu faktoihin ja ajankohtaisuuksiin, erehtyi lipsauttamaan Jussille: "Sinä esiinnyt vielä kaksi kertaa", ihmettelin sanomistaan: ---mistä tiedät?
Keskustelut "kisalijoiden" kanssa olivat opeteltuja repliikkejä.
Jatkoon päässeet neljä olivat "kahden kerroksen väkeä". Katsojista ne, jotka tässä vaiheessa eivät kupletin juonta tajunneet, tulivat uunotetuksi halvalla.
Silmiin pistävä järjestely. Kaksi kunkkua ja kaksi narria. Turunen puettu pelleksi henkselihousuihin ja rengin paitaan. Jussilla pohjalainen perinneasu. Entä "kunkut"?
"Leiffi" sliipattu valkoiseen smokkitakkiin ja "kunkku" huoliteltuun pukusööttiin. "---haa mikä eroitus!"
"Kunkulla" on painoarvoa markkinoilla. Suomalaisen heteromiehen ihannekuva. (ei mikään "varjokuva"). Ellei sitten ole homo? Siihen seikkaan en kiinnittänyt huomiota, enkä muista mainintaa perhesuhteistaan. Kuuntelin kuulokkeilla, mutta aivoni ajoittain "lepäsivät".
Ennen esiintymistä poseeraukset, veikistelyt ja keikistelyt onnistuvat harvoin asiallisilta suomalaisilta. Surkeaa teeskentelyä, johon suostuivat kai pakon sanelemina.
Uhrasin tähän turhan paljon sanoja, mutta eivät ne paljon maksa.
