Meneillään keskikesä, mutta tihkusade ja viileys muistuttavat tulevasta. Maan antimien kypsyminenkin kertoo ajan kulusta.
Vadelmia etsin ratapenkereeltä. Kypsiäkin oli, mutta en pysty siitä paikasta keräämään. Jyrkällä seisominen käy voimille, enkä hallitse tasapainoani. Syksy tulee minuunkin.
Mustikoita on viime kesältä pakastin puolillaan. Riittäisivät reilusti seuraavan sadon valmistumiseen. Jos löytäisi vadelmia mausteeksi, voisi mehustella.
Laiskana läksin autolla. Lylymäen tietä viime kesän apajapaikoille. Lyöneet rajusti metsää nurin. Suuret pinot ja satoja metrejä pitkät kantokasat ja latvusläjät hämäsivät. Ajoin pitemmälle mitä aioin.
Käännyin ja parkkeerasi autoni pienelle hiekanottopaikalle.
Sinä oli jo yksi auto. Toyota sekin, henkilömalli. Avensis, kuten omanikin. Oli jotenkin selvää, että samalla asialla.
Kävelin tuttuun männikköön. Mustikoita on. Ei yhtä paljon kuin viime kesänä, mutta muutamia kohtuullisen runsaita alueita. Saa sieltä sankollisia. Mummot keräävät mielellään läheltä tietä. Riittää mummoille ja minulle.
Kuljin viime kesän sienipaikan läpi. Muutamia toukkien syömiä haperoita. Ei kanttarelleja. Tulin metsästä sopivasti autojen luo. Toiselta puolen nuoren männikön väleistä näkyi tulija. Tulimme autojen luo yhtäaikaa. Naisella pieni valkoinen astia. Keskusteli ohikulkevan koirankusettajan kanssa. Uteliaalle näytti saalistaan. Vähän mustikoita, litra tai enemmän. Valitti sadetta ja sanoi mattojensa olevan ulkona. Käsin keräävä pienen astian kanssa ei tee kateelliseksi. Eikä nainen näyttänyt tietävän tarkalleen, koska keräsi nuoresta männiköstä, jossa tiesin marjoja olevan niukasti.
Minulle sanoi pienistä marjoista. Saman havainnon tein. Viime vuotiseen verrattuna enemmän pieniä. Kerroin hänelle kuulemani seikat. Joku tieteilijä sanoi pölyttäjien puutteen jättävän marjoja pieniksi. Mehiläiskasvattaja sanoi pesien seutuvilla mustikoiden kasvavan isoiksi.
Sataa siinä määrin ettei tarvitse kerätä ja huomiseksi arvelin meneväni toisiin harrastuksiin.
Kenties tulevalla viikolla?
