Öljyvahinko

Tapahtui viime vuosisadalla;  70-luvulla.
Kevättalven aamupäivä. Puhtaan valkoisen hangen tehostama auringon valo tulvi ikkunoista. Verstaaseen tuli Lassi Martikainen, tällä kertaa virkapuvussa.  Seisahtui muutaman askeleen päähän ovesta. Kasvoilla kiusaantunut ilme.  Asuimme naapuruksina.  Kysyi:
--- Mistähän tuo öljy on tullut?
--- Mikä öljy?
--- Tuossa ojassa.
Kiirehdin katsomaan.  Kaivurin jäljiltä oli monttu täynnä vettä. Siitä johti oja, josta vesi pääsi jatkamaan virtaustaan.  Ojaan oli joku pannut puomin juuri verstani takapään kohdalle.  Veden pinta oli oudon värinen, harmahtava.
Hyppäsin monttuun. Kauhaisin kourallani ainetta, haistoin.
--- Tämä on kaasuöljyä.  Tätä on niin paljon, että tämmöinen määrä näkyisi kulutuksessa. Satoja litroja. Ei ole minun säiliöstäni. Lassi Martikainen sen tajusi heti.
--- Mistähän tuo on tullut?
--- Kukapa tietää?
--- Mitenkähän tuon sais pois?
--- Helpoiten polttamalla.  Tiesin muutaman kerran palokunnan polttaneen öljyä.
Lassi Martikainen palopäällikkönä antoi sytyttää.  Öljyisestä rätistä tekemäni tuohuksen viskasin palavana kaivantoon. Syttyi hyvin. Paloi komiasti.  Maassa lunta, eikä läheisyydessä asumuksia. Vaaraa ei ollut.  Palavaa nestettä oli runsaasti.  Liekehti pitkälle päivään. Yllätyin paljoudesta.
Tarina jatkui lähiakoina niin että tarpeen tullen sytyttivät kerääntyneen polttoaineen.

Uutinen paikallislehdessä:  ÖLJYÄ LAURINPUROSSA.
Puro jatkui kylällä tien ali.  Siellä kai havainneet:  Jauhiaisen verstalta öljy tulee!

Onneksi palopäällikkö oli "kansan mies".  Pystyimme selvittämään ettei erkki ole syyllinen.

Nykyisessä asuinkunnassakin hoitavat kunnallisia kiinteistöjä leväperäisesti.  Joutuvat purkamaan mielestäni liian "uusia" rakennuksia.

Tarina jatkui ilman vaiheita lumien sulamiseen asti.  Eräänä kauniina päivänä Lassi Martikainen kutsui katsomaan.  Vastapäisellä tontilla seisoi teolliseksi tarkoitettu rakennus tyhjillään. Tonttien välillä oli Pajatie.  Tyhjän rakennuksen puoleisen ojan penkasta tihkui kyseistä ainetta.  Edellisenä kesänä kaivettu oja oli multaseinäinen. Siitä erottui öljytipat selvästi.
Joku arveli kaivureilta kaatuneen tynnyrin.  Erittäin epäpätevä arvio!

Syypäitä olivat huolimattomat tunarit.  Virheitä sattuu.  Öljylämmityslaitteiden asentajan virhe olisi pitänyt huomata kohtuullisella järjellä.  Vuotokohdasta jatkui öljyn valuminen aina asennushetkestä edelleen koko talven ajan.  Ja erkkiä osoittivat sormella.

Kuinka öljy mahtoi päästä verstani puolelle Pajatietä?! Yli ei tullut.  Pajatiellä liikuttiin kaiken aikaa monenlaisilla ajoneuvoilla.  Poljettu maa routaantuu syvälle.  En jaksa uskoa öljyn päässeen roudan ali.  Ehkä routa rutisti halkeaman öljyn kulkureitiksi?  Vai pääsikö öljy ehkä niin syvälle?  Paljon sitä oli.

Liekö kukaan välittänyt, miten paljon öljyä meni maahan?  Kunnan laskuun.  Nykysääntöjen mukaan sellainen maa-aines pitää poistaa ongelmajätteenä.      
 

Vielä Rukajärvestä

Näyttää muutamat lukeneen tekstejä.
Tuli semmoinen tuntuma, että veteraanit pitivät minua lähes maanpetturina, kun toin esille kirjan sisältöä. Ymmärsin pitää matalaa profiilia.  Suunnittelin rakentavani kertomusten perusteella yhteenvedon ainakin Omeliaan ja Palloon liittyvistä.  Niitä ei ymmärrä sijoittaa paikkaansa, jos ei tiedä taustoja tapahtumista. Tuli vastuita, enkä jaksanut syventyä.  Tällä hetkellä aivoni toimivat loogisesti, mutta muiden harrastusten aikana en jaksa syventyä ja aikani käy vähiin.

Kirjoitan tähän julkisesti muistiini perustuen (se ei enää toimi virheettömästi).  Lähinnä yleisluontoisesti.
Mainitsin kirjasta saamani tiedon mukaan, että Omeliasta pakenevista eivät tienneet kuuteen vuorokauteen mitään, ennenkuin ensimmäisiä ryhmiä ilmestyi Kiimasjärven tielle.
Veteraaneille sanoin, ettei heillä ollut radiota.  Sanomani kumosivat heti.  Se oli kuitenkin totta.
Suomalaiset siepanneet sähkeen, jossa sanotaan rykmentin tuhoutuvan.  Täsmälleen sanasta sanaaan kertovat Venäläisten saaman sähkeen sisällön.  En ruvennut selittämään, että se oli viimeinen sähke sillä laitteella. Pattereista loppui virta.

Kirjan tekstissä kerrotaan venäläisten poistuneen saarroksista kahdessa kolonnassa.  Yksi meni kapeimmasta kohdasta Roukkulanjärven yli.  Toinen kolonna kiersi Roukkulanjärven ympäri.

Tuossa se on kerrottu mahdollisimman epätarkasti. 
Alemman tason sotilaan kertomuksesta saa käsityksen:  Kyseisessä kohtaa järven rannassa ollut tukkeja.  Sotilas kertoo toverinsa kanssa rakentaneensa lauttoja.  Lautoilla meni upseereja, sekä niiden hevosia.  Lauttojen rakentajille jäi tyhjät käteen.  Tukit loppuivat.  Kertoo kuinka he tylsillä kirveillä kaatoivat suuren rungon suurella vaivalla.  Kätkivät tavaransa suuren puun juurelle.  Dokumentit pani kenkänsä pohjalle.  Seilasivat rungon päällä järven yli.  Kengät putosivat järveen.  Perille päästyä joku teki hänelle tuohivirsut.
Pienistä yksityiskohdista selviää joukossa olleen karjalaisia, Suomen heimoakin. Heillä oli taitoja selviytymiseen.   Rakensivat lauttoja, tekivät virsuja.

Suunnistustaitoisia oli vähän.  Toisen tahon kertomuksessa upseeri kertoo suunnistamisen vaikeudesta.  Repaleisen maaston kartta näytti vaikealta.

Entä se toinen "kolonna"?  Toisten kertomuksista pystyy päättelemään, mitkä koskevat Omeliaa.
"Toinen kolonna" sai ohjeen: Pelastautukoon ken voi!  Sekasortoinen joukko vaelsi mistään tietämättömänä pitkin soita, maita ja mäennyppylöitä, tietämättä missä ovat ja minne mennä?!  Kuusi vuorokautta ilman ruokaa.  Joilla oli hevosia, teurastivat niitä ja keittivät kypärissä. Muutamat saivat kerosiinin hajuisia jauhoja. Neuvokas upseeri käynyt hankkimasta niitä rajavartioasemalta, joka oli suomalaisten hallussa, siellä oli vain pari suomalaista.

Kersantilla oli ratsu.  Kierteli neuvomassa pakolaisia.  Opastanut, miten pääsevät Kiimasjärven tielle.
Jäljennös pöytäkirjasta kertoo mitä alieversti Tshurilof toi Omeliasta. Toi???  Miesten lukumäärän ja aseet pistoolin tarkkuudella.  Siitä ja toisesta kertomuksesta voi päätellä heidän menetykset. Tiiksan kylässä tapasimme pikaisesti sikäläisen veteraanin.  Selvinnyt hengissä kerran autoremontin ja kerran sairastumisen takia.         
Kertoo kuljettaneensa radioasemaa.  Asema saksalainen ja auto amerikkalainen.  Tämmöiset kertomukset kiinnostavat, mutta niitä ei ole tarpeeksi.  Mieltäni askarrutti, jotta kuljettiko juuri SITÄ  radioasemaa? Omeliasta säästynyt kuski.

Upseerin kertomus koskee todennäköisesti Omeliaa.  Sotilaat mainitsevat harvoin paikkoja nimeltä.
Olleet pienellä kukkulalla.  Aukean suon takaa näkynyt tulevan suuri joukko. Miehiä ja hevosia. Hämärän takia näkyi epäselvästi. Arviolta viitisensataa.
Ihmetystä herättänyt valkea vaatetus.  "Lumipukujako kesällä".   Hätäisimmät valmiina ampumaan.  Upseeri katsoi kiikarilla.  Miehiä ja hevosia tulossa matelevaa vauhtia.
---Odottakaa, älkää ampuko!

Sekin joukko saanut kehotuksen: "pelastautukoon ken voi!  Kokonainen kenttäsairaala!
Jalkoihin haavoittuneet ja liikuntakyvyttömät hevosten selässä.  Heikkokuntoiset pitelivät hevosten hännistä ja valjaista. Totaalisesti uupuneita, voi sanoa: kuolemanväsyneitä! Upseeri kauhistui:  "Jos olisimme ampuneet?!"

Kirjoitin mukaellen, enkä meinaa editoida.  Asia ilmenee suunnilleen. Jos elinaikaa jatkuu saatan paneutua aineistoon.  Siinä tapauksessa korjailen virheiksi arvioimiani.     

Sodan rakastajat

"Kuinka hämmästyttävän vähällä  järjellä maailmaa hallitaan?"  Kuka lieneekään tuon ensiksi havainnut? Ensimmäisen kerran kuulin tuon lauseen v 1956. Napoleon, Stalin, Hitler ja lukuisa määrä vähäisempiä. Jokainen heistä tunnustettiin neroksi. Kannattajiensa kuvailemina.

Rakastaako USA sotaa, vai varjeleeko maailmanrauhaa?  Vietnamin kokemusten perusteella tuli selväksi, ettei maailmanpoliisin virka tuo gloriaa. 
Näen mielessäni elävänä kuvana USA:n presidentin julistavan:  "Tavoite saavutettiin! etenimme Bagdatiin!"   Sitä ei uskonut erkkikään.  Sanoin itselleni : nythän se vasta alkaa!  Sitä paitsi Irakiin hyökkäämistä perustelivat seikoilla, jotka osoittautuivat paikkaansa pitämättömiksi.

Afganistanissa ei tule valmista.

George F. Kennan sanoo kirjassaan:  "USA:n ei pidä pyrkiä kaatamaan hallituksia. Tilalle ei ole sellaista tahoa, joka pystyisi ottamaan ohjat käsiinsä." 

Tällä hetkellä odottavat kuumeisina Syyrian pommittamista. Kenties jo seuraavan kerran toosan aukaistuani kertovat sankarillisista lentäjistä, jotka kylvävät tuhoa ja kärsimystä syyttömien ihmisten niskaan.

USA näyttää näennnäisesti viisastuneen.  Julistaa, ettei aio kaataa hallitusta, eikä vallata, vaan rangaista "pahaa poikaa" luvattomien aseiden käytöstä!!!!????
Uskovatko rankaisemisen auttavan?  Ei usko erkkikään. 

Einettä ottaessani kuulin puolella korvalla, kun naistoimittaja haastatteli sotilashenkilöä. Arvuutteli, millaisia toimenpiteitä, millaisella voimallla, millaisiin kohteisiin?  Teki pahaa oloa.  Miksi toimittajan?  Miksi radion kuuntelijan? Miksi suomalaisten siviilien tarvitsee ennakoida, spekuloida odotettavisa olevaa tuhon tuottamista?  Toimittajan äänen sävystä olin aistivinani myönteistä suhtautumista.  Asia kuuluu sotilaiden tehtäviin sekä kärkipoliitikkojen, joiden tarvitsee varautua kaikkeen.  Viisaampaa suhtautua kriittisesti.   

Jokainen pommitus, jokainen ihmisuhri, jokainen tuhottu asutuskeskus kasvattaa vihamielisyyttä USA:ta kohtaan.  Jokainen voi kuvitella itsensä pommien raatelemaksi.  Itse voimme luottaa saavamme säästyä moiselta, mutta ihmisiä siellakin asuu, jonne amerikkalaiset pommit satavat.
Entä varsinainen rangaistuksen kohde?  Säikähtääkö vai ärsyyntyykö?  Ottaako "lusikan kauniiseen käteen" vai lisääkö propagantaa ja "pyhän vihan" lietsontaa?  Julistautuu martyyriksi?

Pakotteiden julistaminen kohdistuu enemmän kansaan kuin hallitsijaan.  Eikä kiihkouskovaisiin tepsi mikään.  Ainoa, missä pakotteet olisivat paikallaan, on aseiden toimittajiin kohdistuneina.  Tuhot jäisivät vähäisemmiksi, jos millekään osapuolelle ei toimitettaisi aseita, ei luvattomia, eikä "luvallisia".  Vaikeaa.  Asekauppiaat ovat usein nimettömiä, kasvottomia ja jäljettömiä.

Luonossa vitsauksiakin

Uimahallilla panin jalkoja aluspöksyihin. Havaitsin jotain.  Mitenkäs tuonne karvojen sekaan on jäänyt roska?  Siitä kelleksen ja reiden välistä yritin ottaa sen pois. Ei lähtenyt raaputtamalla. Otin sen sormien väliin ja vedin.  Se oli lujasti kiinni ja teki kipeää. Punkkiko vai jotain muuta?  Ilman lähilaseja en kunnolla nähnyt, vaikka se oli noin kuusi milliä pitkä harmaa lituska. Olkoon, tutkin kotona.
Riisuin kuteet. Vasemman, sen isomman kiveksen kyljessä näkyi vieras esine. Punkiksi sen arvelin.  Lääkäriinkö?  Semmoinen tieto on, ettei näillä seuduilla vielä ole niissä taudin kantajia.  Yritin kastella etikalla, jotta heittäisi henkensä.  Etikka kirveli vähän.

Kuulin aikaisemmin Tuijan kertoneen Ruotsin punkeista.  Sanoi punkkipihdeillä otettavan.  Sydän arpajaisista saadussa kynsienhoitopakkauksessa on hyvät atulat.  Niiden kärkiosa on hiukan viisto.
Viistous auttoi sovittamaan leuat ihoa myöten.  Venytin varovasti ulospäin. Iho venyi, mutta ei tuntunut kipua. Töplähti irti.

Katsoin jälkeä. Siinä ei näkynyt mitään vierasta, vain ihon väristä se pieni reikäkin. Panin sen paperin päälle.  Vielä elossa, pieniä mustia karvoja heilui.

Mistä se tuli?  Ruohikossa tai lehvistössä en liikkunut viime päivinä, enkä sinä päivänä muualla kuin kotona ja uimassa.

Ainoa mahdollisuus edellispäivän sienireissulta. Mutta miten?  Milloinkaan en mene metsään niin että paljasta ihoa näkyisi muuten kuin kasvoissa.  Jos itikoita ja hirvikärpäsiä esiintyy runsaasti, käytän suojaverkkoa.

Sen homman aikana sattui Timo soittamaan.  Timo sanoi:  --- Oot käynnä kusella, se on tarttunna kädestäsi.  Niinpä!  Se saattoi tarttua kotonakin. Perkasin sieniä.  Havaitsin hyttysiä.  Joka tapauksessa se majaili minussa vuorokauden.  Missä vaiheessa mahtoi imeytyä kiinni?  Kulki mukanani saunassa ja uidessa.

Näin kerran semmoisen kissan käpälässä. Semmoinen vihertävä herne.  Tämä oli puristunut litteäksi uimapöksyjen painamana.   

Paavo Arhinmäki

On meillä ministereitä! Paavo Arhinmäki esittää Kreikan avustuspaketin anteeksiantoa!!?? Voi että! Timo Soinikin näyttää hiljentyneen!"  Kurkotteleeko ylemmille portaille?  Timo Soini ainoana poliitikkona sanoi, että Kreikan avustaminen on loputon suo.  Onkohan Timo Soinilla kiikarissa jotain omaa, kun ei enää sano totuutta?

Koko Euroopan talous on perseellään. Eurooppa vain on niin rikas entiseltä pohjaltaan, että se porskuttaa silmät ummessa eteenpäin. Pitkänkin aikaa?
Entä kapistalisen maailman talous?  Japania pidettiin pitkään esimerkkinä, innovuuden ja tehokkuden mallimaana.  "Japanilaiset niin ja japanilaiset näin".  Japanilaiset tekivät "ihmeen".  Nousivat teollisen maailman eliittiin.  Entä nyt?   Japani mainitaan "kapitalistisen maailman" velkaantuneimmaksi valtioksi!  Missä piileksivät "idän viisaat"??  Onko heitä???

Paavo Arhinmäki saa esittä mitä lystää, hän ei istu seuraavassa hallituksessa.  Ikävä vain todeta, ettei seuraavassakaan hallituksessa liene sen enempää viisautta.     

Vakoiluako?

Blogin katsojatilastossa ihmetyttää lukuisat kontaktit USA:sta ja Venäjältä.  Samuli sanoi niiden olevan mainosten kärkkyjiä. Niiden lisäksi herää arvelu jostain muustakin.  Googlen sivuja epäillään ja varoitellaan. Omani on Googlella ja gmaililla. Automaatit siellä pelaa.  Teksteissäni joskus mainitsen USA:n ja Venäjän.  Hakukoneet poimivat sanojen perusteella.
Tullut ilmi, että Uuno Turhapuronkin viestejä saatetaan klarata. Myös korpifilosofin?  Erkkiä saavat vakoilla aivan kuin haluavat.  Hiukan arveluttaa, jos joku onkii pankkiyhteykseni ja lähettää sähköisen laskun, jonka automaatti perii samalla sekunnin miljoonasosalla?
Sekin tuntuu mahdolliselta.  Enkä voi ennalta ehkäistä. Vai voinko?  Pienet euroni sukanvarteen ja patjan alle?

Joku sanoo: "Mitä sinussa on vakoilemista?"   Niinpä niin, kun ei ole.  Mutta kun kyyläävät joka paikkaa. Meikäläisen on vaikea tajuta suurvaltojen vainoharhaisuutta. Se huipentui Neuvostoliiton tiedustelussa, eikä USA jää paljon jälkeen.  Lukenut niistä olen.

Muutamaan tekstiin sijoitin jonkun sanan venäläisten aakkosilla. Ihan muuten vain.  Liekö yhteyttä siihen, kun Venäjältä on paljon kontakteja?

Minuakin kyyläsivät Sotshissa v 1976 ja Moskovassa v 1984.  Moskovassa hotelli Berlinin aulassa kaiken aikaa istuvat ukkelit katsoivat pitkään.  Tiesivät minun olevan turistiryhmän jäsen.  Ihmettelivät kun kuljin yksin oma-aloitteisesti sisään ja ulos.  Kioskissa myyjättären silmät revähtivät kun ostin postimerkkejä lähettääkseni kortteja Ruotsiin. "Швецийи!?"  
Vein kortit kadunvieren postilaatikkoon.  Menivät perille!

Moskovasta lähtiessä vaunupalvelijaksi esittäytyi Suomea puhuva alkoholisoitunut miekkonen.  Nuhruisessa siviilipuvussa ei tehnyt luotettavaa vaikutusta.  Esiintyi kuitenkin avuliaasti. Toimitti meille pitkän keittiöveitsen mustan makkaran leikkaamiseen.  Rehvasteli puukkojunkkarin elein.  Viipyi vaunuosastossamme pitkään. Aamulla nähtiin "oikea" vaunupalvelija siistissä virkapuvussa ja koppalakissa.

Mitäpä se minusta kostui?  Suomalaisesta verstamiehestä.

Sotshissa huonetoverina oli eläköitynyt kapteeni. Hän puhui estottomasti sen valtakunnan omituisuuksista. Iltatilaisuudessa sijoittivat hänen viereensä Suomea taitavan naisen urkkijaksi. Istuivat vastapäätä. Kuulin heidän ideologisen keskustelun.  Kapteeni ei arkaillut omansa esittämisessä. 

Istuin illlalla hotellihuoneessa sängyn päällä jalat kohotettuna, nojasin kyynärpäillä polviin. Rentoutuneena mietiskelin päivän kulkua. Pieni votkalasi kädessäni.  Huoneeseen tuli vilkasta. Kapteeni heilui täytenä kapteenina keskellä lattiaa isoa konjakkipulloa heilutellen.  Toinen sammumispisteessä oleva suomalainen rojahti ovensuuhun tuolille.
Kaksi ruskeapukuista vantteraa miestä seisoi kapteenin edessä kasvot minuun päin.  Kiinnostuivat minusta.  Sanoivat nähneensä ravintolassa.  Toinen heistä sieppasi pullon kapteenilta kaataakseen siitä lasiini.  Peitin lasin kämmenelläni ja sanoin selvästi, että en halua.

Sihen asti kommunikoitiin Venäjäksi, kunnes ruskeapukuiset turhautuivat kapteenin sössötykseen, jossa ei ollut päätä enempää kuin häntääkään.
Toinen heistä unohti roolinsa ja lausui suomalaisen sanan: "Mannerheimlinja".
Päässäni niksahti ja menetin malttini.  Katsoin vihaisesti ja heilautin päätäni ovea kohti.  Kahdessa sekunnissa miehet olivat poistuneet ja kapteeni jäi huojumaan pullo kädessään.

Seuraavana päivänä kerroin heistä ryhmän jäsenille.  Sanoivat tutustuneensa miehiin, jotka esittäytyivät yliopistomiehiksi Tbilisistä.  Joku nainen sanoi heidän keskustelleen yhteistoiminnasta.
Kummoinen ihmistuntija ole, mutta arvasin millaisen "yliopiston" miehiä olivat.  Olin 44 v ja hyväkuntoinen, mutta noille en mahtaisi mitään fyysisesti.  Tänä päivänäkään en ymmärrä, mistä sain moisen rohkeuden ja henkisen yliotteen?  Minä arka ja epävarma ihminen?!
Mieltäni kutkutti.  Millaisen raportin antoivat esimiehilleen?

Päällepäin ei tietysti näkynyt, että olen vain savolainen "seppä".  Käteni ennättivät puhdistua.  Nuo ymmärrän siinä valossa kun käyttäydyin epätavallisesti ollakseni suomalainen.  En trokannut. Ravintolassa tanssin. Nautin alkoholia, mutta en ollut kertaakaan humalassa. Venäjän kielen kurssilaisena puhuin jonkun sanan venäjää.

Kurssilaisista iso osa oli "aatteen kannattajia".  Kapteeni vastakkaisen näkemyksen omaava.  Varatuomari Erkki Könkkölä maltillinen porvari. Ja minä jotain muuta. Hillitty käyttäytyminen ja matala profiili.     

Luontoa

Putsailin keittiössä rouskuja. Tunsin vasemmassa kädessäni jotain liikettä.  Hirvikärpänen! Kopistin sen altaaseen.  Raukka yritti kiivetä altaan reunaa ylös.  Teräksinen reuna on liukas, ei päässyt pohjan reunakourua ylemmäs. Räpiköi siinä.
Kohta tuntui ötökkä oikeassa kädessä. Altaaseen sekin.  Toisen seuraksi räpiköimään. Sain sienet kattilaan ja siivoilin. Räpiköijien niskaan roiskautin hanasta vettä.  Painuivat viemäriin.  Missä lie luonnonsuojelijat? Missä hirvikärpästen pelastajat?  Olisinko kutsunut pelastamaan? 
Mitä olisin tehnyt?  Litistänyt kuoliaaksi.  Lempeä luontoni ei salli moista julmuutta. Mitä sitten?  Turvauduin pehmeään menetelmään.  Poistuivat vaivattomasti näköpiiristäni. Pitikö viedä mokomat satiaiset metsään, samaan paikkaan, mistä sienet keräsin? 
Sieniä poimin isolta alalta, enkä tiedä minkä sienen seurassa kumpikin oli?

Annoin kertoa itselleni, että hirvikärpäset vaanivat puiden oksilla, josta hyökkäävät.  Miksi nämä tarttuivat minuun maasta?  Aikaisemmin lajikumppaninsa löytyivät korvista, niskakarvoista ja paidasta.  Nämä sienistä. 

Valtion rahakirstu

Jutta Urpilainen esiintyi jämäkästi.  Tämän aamun jälkiviisaat arvioivat Jutan vieneen pisteitä enemmän kuin Katainen!  Voi pyhä yksinkertaisuus! Mitä tekemistä on tyylipisteillä tai kannatuslukemilla, jos valtion budjetti on edesvastuuton, kuten Isokallio sanoi?

Mitäköhän varten peruskoulussa opetetaan algebraa, kun yksinkertainen päässälasku kertoo karun todellisuuden.  Totuus hukkuu sanahelinään.  Turhaan lässyttävät bruttokansan tuotteesta, joka on täysin virtuaalinen käsite ja harhaanjohtava.  Sehän kertoo vain kansan tuhlauksen määrästä, jota vastaan pitää olla tuloja.  Mutta kun tuloja ei ole tarpeeksi?  Ohemäen kansakoulussakin vähennyslaskuissa joutui lainaamaan seuraavalta numerolta.

Budjetin summaksi kertovat 53 miljardia.  Jos velkaa otetaan 8 miljardia, se on lähes
15 % budjetista.
Sitä ei makseta millään, eikä koskaan. Kukaan ei ota vastuuta. Eivät uskalla edes yrittää.  Valtion velka kasvoi kovin nopeasti 50:stä sataan miljardiin. 
Kokemus opettaa: Seuraava sata miljardia karttuu edellistä nopeammin.  Aivan kuin se toteuttaisi samaa kaavaa mitä autolla ajaessa nopeuden lisäys lisää ilmanvastusta.
Mitäpä minä ymmärrän? Ei tarvitsekaan.  Oman talouteni sain tasapainoon.  Pärjään niin pienellä eläkkeellä, jonka suuruista monet poliitikot eivät usko olevankaan? Poistun pian näyttämöltä, enkä ehdi näkemään katastrofia.
"Ensimmäisessä luokassa helvettiin".

Kestävyysvaje, huoltosuhde, kasvunäkymät, markkinatilanne, uudistukset, rakennemuutos jne.
"Sanojen vyöry virtaa ylitseni".  Kansa ja esivalta sulkee korvansa.  Eivät kuuntele "huutavan ääntä korvesta".

"Maltillinen tuloratkaisu".  "Keskitetty tupo".  Mitä tarkoittaa maltillinen? Miten selitetään "äärimaltillinen"? 
SAK:n Lyly sanoi tylysti: "Nollaratkaisu ei käy!"

Mutta kun tulee (se yhdestoista?) semmoinen tilanne, että tulee väkisten miinusta.  Valtion tilanne jo on siinä pisteessä.  Samoin kuntien.  Myös suuressa osassa maailman valtioilla.  "Se on hirmuista!" Sanoo Paasikivi haudassaan.

Kuulin vahingossa tv.stä nuorten puoluejohtajien muutamia sanoja.  Pyrkivät tekemään edullisen vaikutelman, mutta riitaa haastavat esikuviensa tavoin. Ei taida "pojasta polvi parantua".

Jyrki oli "fantastinen" ja Jutta "unelmoi".  Jutta sanoi valtion tilanteen olevan huonompi kuin tiedettiin.  Ei tuohon tarvita viisautta.  Numerot ja todellisuus kertoivat jo kauan sitten.  "Erkkikin" joskus vihjaili siihen suuntaan.   Kirjoittelikin.
Missäs olikaan semmoinen teksti: "... ja niin on aina oleva"
Yrjö Kallinen sanoi: "Me elämme unessa".
Elämmekö?  Vieläkin?

Kumpi matkii?

Muistamme Häkämiehen kohua herättäneen lausuman USA:ssa: "Venäjä, Venäjä, Venäjä!" Niin se vain on vähän kaikessa: Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Jäin silmät ristissä töllöttämään ohjelmaa Suomi-iskelmästä.  Tunnettu musiikin ammattilainen Seppo Hovi lausui nuo samat sanat: "Venäjä, Venäjä, Venäjä".

Häkämies tarkoitti poliittisia mahdollisuuksia ja liikkumavaraa.  Seppo Hovi tarkoitti suomalaisten mieltymystä melankoliseen musiikkiin.

Se on siinä!  Suomen paikka karhun naapurina.  Sieltä on peräisin monet ominaisuutemme. Vaikutteita saimme sieltä.

"Ryssäviha ja pakkoruotsi".

Eduskunnassa on

Liian paljon nuoria
Liian paljon naisia
Liian paljon kauniita
Liian vähän rohkeita

Uutiset alkavat iänikuisten mielipidemittausten toitottamisella.  Mittausten perusteella pitäisi hallitusta vaihtaa "kolomesti päevässä." Vai tiuhempaanko?  Älyvapaata meininkiä.
Jutta Urpilaisen suosiota demarien johdossa mittaavat päivittäin.  Mitä hittoa meinaa suosion mittaus?
Valtakunnan asioiden hoidon kannalta se on yks hailee.

Äsken näkyi teeveessä demariministeri.  Nainen.  Naisten ja nuorten osuutta peräänkuuluttavat. Entä sitten?  Elämänkokemuksesta viis veisaavat.  Ministerin mukaan demarit eivät voineet toteuttaa kaikkia tavoitteitaan.

Ministeri puhui ympäripyöreitä. Ei vakuuttanut vanhaa korpifilosofia. Tärkeämpää näytti olevan ulkoiset seikat.  Miten paljon polvia jää näkyviin?!  Ministerin palkka ei riitä tarvittavaan määrään hamekangasta.

Vanhaa demaria riipaisi näkymä jossa Jutta retkotti verkkoverhossaan viikkolehden sivulla.
Silloin tuli mieleen pesäpallo-ottelu Pielaveden Suojalan kentällä v 1947.  Vastakkain olivat "kunnan ukot" ja konttorien naiset.  Kolmen naisen erinomainen huutosakki kannusti lyöntivuorossa naista: "Kynsissä jos kestää lakka, silloin et oo enää akka".
Kestääkö verkkosukat?

Jyrki Kataisen kokemattomuus paljastuu vääjäämättä. 
Kun katainen aloitti "fantastisena" pääministerinä, sanoin itselleni teeveen ääressä:  --- Jyrki-Boi pieree vielä verta.  Ajattelin, mitä eteensä tulee.

Military

Haparoivin askelin läksin "lenkille".  Sanan lenkille panin lainausmerkkeihin siksi, kun se sana tarkoittanee fyysisesti rasittavaa suoritusta. Tuntuu, etten pysty juoksemaan. Siispä kävelen.  Kävellessäni valitsen 60-asteen jyrkänteen. Pystyn kuitenkin kapuamaan sitä muutamien kymmenien metrien korkeuteen. Sydän kestää!
Hyvä mieli. On jo myöhäinen ilta ja näen harvojen autoilijoiden vilkaisevan kuljeksivaa vanhusta.
Tuntuu hyvältä palata kotiin. Siitä huolimatta, että sain kaikkea hyvää parin vuorokauden aikana, jonka olin poissa.

Herkistyneessä mielentilassa kiersin brandypullon korkkia vasempaan, joka tapahtuu nykyään tarpeettoman usein.
Voinhan katsoa töllötintä:
Tämän olen nähnyt ennenkin!  Hamina Tattoo. Hetkisen aistin, että ohjelma tapahtuu ajassa. Uusintahan se.  Yksi hienoimpia tv-ohjelmia! Vuodelta 2010.
Edellisellä kerralla katsoin sen vain visuaalisesti korkeatasoisena esityksenä.  Tällä kertaa heräsi ajatuksia, kysymyksiä ja oivalluksia.

Lulkuisia sankaritarinoita: Viikingit, Varjagit, Hunnit, Huovit, Tsingis-kaani. Keitä he olivat?  Valtaajia, ryöstäjiä, raiskaajia!?
Mitä varten on sotilasmusiikki? Viihdettä se on.  Yritetäänkö unohtaa hetkeksi verenvuodatus, ruhjotut ihmiset, kärsimykset ja oikeutetuiksi katsotut julmuudet? Entä Hakkapeliitat?  Suomalainen autonrenkaiden tekijä otti sen kunniakkaaksi koettuna käsitteenä tuotemerkikseen: Hakkapeliitta.
Keitä Hakkapeliitat olivat?  Yksinkertaisesti Ruotsin orjina ryöstämässä ja raiskaamassa Eurooppaa!
Ruotsin kuninkaalle uskollisina.  Uskollisinako?
Kenties paraatimanööverit ja torvisoitanta juhlistivat valllanpitäjien mainetta.  Sirkushuveja?

 Kansainvälinen tapahtuma. Useiden armeijoiden soittokuntia.  Arvelin, josko kukaan arvioisi Suomen puolustusta uskottavaksi näiden perusteella?
Suomalainen nuori soittaja hymyili viehättävästi panhuilun soittonsa lopetettuaan.  Hymyili!  Aikanani hymyily palvelustehtävissä oli ankarasti kielletty. Uhkasivat hymyn hyytymisellä!
Alokasaikanani vastauksena herra kapteenin kysymykseen murjaisin vitsin. 
Meitä paimentanut kokelas Keskinen ei pystynyt pidättämään hymyä, yritti piilottaa hymynsä kämmenensä suojaan.