Jutta Urpilainen esiintyi jämäkästi. Tämän aamun jälkiviisaat arvioivat Jutan vieneen pisteitä enemmän kuin Katainen! Voi pyhä yksinkertaisuus! Mitä tekemistä on tyylipisteillä tai kannatuslukemilla, jos valtion budjetti on edesvastuuton, kuten Isokallio sanoi?
Mitäköhän varten peruskoulussa opetetaan algebraa, kun yksinkertainen päässälasku kertoo karun todellisuuden. Totuus hukkuu sanahelinään. Turhaan lässyttävät bruttokansan tuotteesta, joka on täysin virtuaalinen käsite ja harhaanjohtava. Sehän kertoo vain kansan tuhlauksen määrästä, jota vastaan pitää olla tuloja. Mutta kun tuloja ei ole tarpeeksi? Ohemäen kansakoulussakin vähennyslaskuissa joutui lainaamaan seuraavalta numerolta.
Budjetin summaksi kertovat 53 miljardia. Jos velkaa otetaan 8 miljardia, se on lähes
15 % budjetista.
Sitä ei makseta millään, eikä koskaan. Kukaan ei ota vastuuta. Eivät uskalla edes yrittää. Valtion velka kasvoi kovin nopeasti 50:stä sataan miljardiin.
Kokemus opettaa: Seuraava sata miljardia karttuu edellistä nopeammin. Aivan kuin se toteuttaisi samaa kaavaa mitä autolla ajaessa nopeuden lisäys lisää ilmanvastusta.
Mitäpä minä ymmärrän? Ei tarvitsekaan. Oman talouteni sain tasapainoon. Pärjään niin pienellä eläkkeellä, jonka suuruista monet poliitikot eivät usko olevankaan? Poistun pian näyttämöltä, enkä ehdi näkemään katastrofia.
"Ensimmäisessä luokassa helvettiin".
Kestävyysvaje, huoltosuhde, kasvunäkymät, markkinatilanne, uudistukset, rakennemuutos jne.
"Sanojen vyöry virtaa ylitseni". Kansa ja esivalta sulkee korvansa. Eivät kuuntele "huutavan ääntä korvesta".
"Maltillinen tuloratkaisu". "Keskitetty tupo". Mitä tarkoittaa maltillinen? Miten selitetään "äärimaltillinen"?
SAK:n Lyly sanoi tylysti: "Nollaratkaisu ei käy!"
Mutta kun tulee (se yhdestoista?) semmoinen tilanne, että tulee väkisten miinusta. Valtion tilanne jo on siinä pisteessä. Samoin kuntien. Myös suuressa osassa maailman valtioilla. "Se on hirmuista!" Sanoo Paasikivi haudassaan.
Kuulin vahingossa tv.stä nuorten puoluejohtajien muutamia sanoja. Pyrkivät tekemään edullisen vaikutelman, mutta riitaa haastavat esikuviensa tavoin. Ei taida "pojasta polvi parantua".
Jyrki oli "fantastinen" ja Jutta "unelmoi". Jutta sanoi valtion tilanteen olevan huonompi kuin tiedettiin. Ei tuohon tarvita viisautta. Numerot ja todellisuus kertoivat jo kauan sitten. "Erkkikin" joskus vihjaili siihen suuntaan. Kirjoittelikin.
Missäs olikaan semmoinen teksti: "... ja niin on aina oleva"
Yrjö Kallinen sanoi: "Me elämme unessa".
Elämmekö? Vieläkin?
