Putsailin keittiössä rouskuja. Tunsin vasemmassa kädessäni jotain liikettä. Hirvikärpänen! Kopistin sen altaaseen. Raukka yritti kiivetä altaan reunaa ylös. Teräksinen reuna on liukas, ei päässyt pohjan reunakourua ylemmäs. Räpiköi siinä.
Kohta tuntui ötökkä oikeassa kädessä. Altaaseen sekin. Toisen seuraksi räpiköimään. Sain sienet kattilaan ja siivoilin. Räpiköijien niskaan roiskautin hanasta vettä. Painuivat viemäriin. Missä lie luonnonsuojelijat? Missä hirvikärpästen pelastajat? Olisinko kutsunut pelastamaan?
Mitä olisin tehnyt? Litistänyt kuoliaaksi. Lempeä luontoni ei salli moista julmuutta. Mitä sitten? Turvauduin pehmeään menetelmään. Poistuivat vaivattomasti näköpiiristäni. Pitikö viedä mokomat satiaiset metsään, samaan paikkaan, mistä sienet keräsin?
Sieniä poimin isolta alalta, enkä tiedä minkä sienen seurassa kumpikin oli?
Annoin kertoa itselleni, että hirvikärpäset vaanivat puiden oksilla, josta hyökkäävät. Miksi nämä tarttuivat minuun maasta? Aikaisemmin lajikumppaninsa löytyivät korvista, niskakarvoista ja paidasta. Nämä sienistä.
