Tapahtui viime vuosisadalla; 70-luvulla.
Kevättalven aamupäivä. Puhtaan valkoisen hangen tehostama auringon valo tulvi ikkunoista. Verstaaseen tuli Lassi Martikainen, tällä kertaa virkapuvussa. Seisahtui muutaman askeleen päähän ovesta. Kasvoilla kiusaantunut ilme. Asuimme naapuruksina. Kysyi:
--- Mistähän tuo öljy on tullut?
--- Mikä öljy?
--- Tuossa ojassa.
Kiirehdin katsomaan. Kaivurin jäljiltä oli monttu täynnä vettä. Siitä johti oja, josta vesi pääsi jatkamaan virtaustaan. Ojaan oli joku pannut puomin juuri verstani takapään kohdalle. Veden pinta oli oudon värinen, harmahtava.
Hyppäsin monttuun. Kauhaisin kourallani ainetta, haistoin.
--- Tämä on kaasuöljyä. Tätä on niin paljon, että tämmöinen määrä näkyisi kulutuksessa. Satoja litroja. Ei ole minun säiliöstäni. Lassi Martikainen sen tajusi heti.
--- Mistähän tuo on tullut?
--- Kukapa tietää?
--- Mitenkähän tuon sais pois?
--- Helpoiten polttamalla. Tiesin muutaman kerran palokunnan polttaneen öljyä.
Lassi Martikainen palopäällikkönä antoi sytyttää. Öljyisestä rätistä tekemäni tuohuksen viskasin palavana kaivantoon. Syttyi hyvin. Paloi komiasti. Maassa lunta, eikä läheisyydessä asumuksia. Vaaraa ei ollut. Palavaa nestettä oli runsaasti. Liekehti pitkälle päivään. Yllätyin paljoudesta.
Tarina jatkui lähiakoina niin että tarpeen tullen sytyttivät kerääntyneen polttoaineen.
Uutinen paikallislehdessä: ÖLJYÄ LAURINPUROSSA.
Puro jatkui kylällä tien ali. Siellä kai havainneet: Jauhiaisen verstalta öljy tulee!
Onneksi palopäällikkö oli "kansan mies". Pystyimme selvittämään ettei erkki ole syyllinen.
Nykyisessä asuinkunnassakin hoitavat kunnallisia kiinteistöjä leväperäisesti. Joutuvat purkamaan mielestäni liian "uusia" rakennuksia.
Tarina jatkui ilman vaiheita lumien sulamiseen asti. Eräänä kauniina päivänä Lassi Martikainen kutsui katsomaan. Vastapäisellä tontilla seisoi teolliseksi tarkoitettu rakennus tyhjillään. Tonttien välillä oli Pajatie. Tyhjän rakennuksen puoleisen ojan penkasta tihkui kyseistä ainetta. Edellisenä kesänä kaivettu oja oli multaseinäinen. Siitä erottui öljytipat selvästi.
Joku arveli kaivureilta kaatuneen tynnyrin. Erittäin epäpätevä arvio!
Syypäitä olivat huolimattomat tunarit. Virheitä sattuu. Öljylämmityslaitteiden asentajan virhe olisi pitänyt huomata kohtuullisella järjellä. Vuotokohdasta jatkui öljyn valuminen aina asennushetkestä edelleen koko talven ajan. Ja erkkiä osoittivat sormella.
Kuinka öljy mahtoi päästä verstani puolelle Pajatietä?! Yli ei tullut. Pajatiellä liikuttiin kaiken aikaa monenlaisilla ajoneuvoilla. Poljettu maa routaantuu syvälle. En jaksa uskoa öljyn päässeen roudan ali. Ehkä routa rutisti halkeaman öljyn kulkureitiksi? Vai pääsikö öljy ehkä niin syvälle? Paljon sitä oli.
Liekö kukaan välittänyt, miten paljon öljyä meni maahan? Kunnan laskuun. Nykysääntöjen mukaan sellainen maa-aines pitää poistaa ongelmajätteenä.
