Tylsää politiikkaa

Nyt veisaavat semmoista virttä: ---Uudet vaalit!  Pöljän puhetta. Seuraavien vaalien ajankohta on niin lähellä, että kannattaa ottaa iisisti. Tiilikainen esiintyy joka lähetyksessä. "Pitää valmistautua ennenaikaisiin vaaleihin!"
Kunhan valmistaudutte määräaikaisiin. "Pitää valmistautua..."  Luulisi olevan selvää olla valmiina kaikenlaisiin taktiikoihin. Kaikkina aikoina.  Valmis hoitamaan Suomi-nimistä konkurssipesää. Sitä ei saanut reilaan edelliset hallitukset. Sitä ei saa tehtyä nykyinen "sateenkaarihallitus", eikä sitä saa kuntoon seuraava Kepun johtama hallitus.  Katsoin Timo Sarpanevan Lasisydämen valuvikojen pisteitä, ne kimaltelevat suruttomasti, kuten tähänkin asti.
Tiilikainen näkyi ruudussa siksi monta kertaa. Joka kerran kun yritin katsoa. Vielä tänä aamuna olivat koonneet politiikan "asiantuntijoita" keskustelemaan. Tiilikainen luki moneen kertaan kultua loitsua. Ärsyynnyin, panin toosan pimeäksi.

Tiilikainen luottaa siihen ettei kukaan muista, mitä hän sanoi. Jospa joku muistaa?  Sipilä esiintyy aina maltillisesti. Järkevästi.  Ymmärtää uhoamisen turhaksi energian haaskaukseksi.  Tietää varmasti Kepun joutuvan johtamaan seuraavaa hallitusta.  Timo Soinikin on vaarassa joutua vastuuseen. Sama peli jatkuu. Hallitus hallinnoi. Oppositio räksyttää. Vaatetus vain vaihtuu. 
Hallitus yrittelee. Yrittää sopeuttaa.  Oppositiossa Demarit vastustaa leikkauksia.  Kokoomus vaatii veron alennuksia. Vasemmisto vastustaa velan maksamista.  Niin tulee tapahtumaan. Miten siinä elät jumalisesti? 

Nuoret poliitikot, Tiilikainenkaan, eivät muista niitä aikoja, kun uusittiin yhtä mittaa eduskuntaa. Häviöllä oleva vaati uusia vaaleja: "Eduskunnan kokoonpano ei vastaa kansan tahtoa". Perustelut tuon tyyppisiä.
Mielipidemittaukset kertovat, ettei nykyinen eduskunta vastaa kansan tahtoa.  Väärä hallitus.
Seuraava hallitus on "väärä" parin vuoden kuluttua.   Kannatusluvut sen näyttävät. Yhtä soutamista ja huopaamista.

Vaaleja pidetään liian usein. Vaalien lähestyessä hallitus halvaantuu. Riippumatta värisävystä.
Harri Holkeri kirjassaan mainitsee mahdollisuudesta, että eduskunta valittaisiin kolmen vuoden välein.  Viisaalta mieheltä varsin typerä ajatus. Neljä vuottakin on turhan lyhyt.  Siinä ajassa ehtii vain haukkua edellistä hallitusta.

Valitaan kansan edustajat kuuden vuoden välein ja velvoitetaan hallituksen pysyvän kasassa ainakin sen ajan, mieluummin kahden kauden ajan. 
Ovatko kansanedustajat KANSAN  EDUSTAJIA?  Vai puolueen edustajia?  Kenties itsensä edustajia. Itsensä edustajia ainakin siitä päätellen, millaisena katastrofina pitävät mahdollisuutta edustajapaikan menettämiseen.

Atvailen  ajatusta:  Kumpi pyrkyrillä on ajatuksena: Yhteiskunnan hyvä, vai oma vihreä oksa?

Tylsää politiikkaa

Joka välissä piti toitottaa suosion mittauksen tuloksia.  Puolue A menetti ja puolue Ö voitti ja puolue X suunnilleen ennallaan. Muutokset prosentin osia = 0,4 %. Todellista muutosta on typerää puntaroida tuommoisten numerojen perusteella.  Johtuu tilaston virheistä. Medialla ei äly paljon päätä pakota.

Miksi suosiota pitää mitata kolmesti viikossa?  Tarpeetonta koko touhu. Poliitikot puntaroivat suosion menetyksen syitä. Selittelevät.
Sitä mukaa kun vaalit lähestyvät, pyörtävät hallituksen jäsenet entisiä puheitaan. Ei hyvältä näytä. Poliitikot tekevät päätöksiä siinä katsannossa, mitä ne vaikuttavat kannatukseen. Valtion talous saa mennä rauhassa vinksalleen.

J. Urpilainen peruu puolivalmiita päätöksiä.  Osaa esiintyä vakuuttavasti. Ehdoton totuus.  Kuitenkin muuttaa totuuttaan. Esitti valtion talouteen: "Sopeutetaan kolme miljardia."  Tuli katumapäälle: "Ei vaineskaan."   Piiloutuu "talousoppineiden" selän taakse. 
Sopeuttaminen syö demareiden kannatuslukuja.  Semmoisia äänestäjät ovat. 

Tuli mieleen yli seitsemän vuosikymmenen takaa jostain aapisesta. Kalat kilpailivat kalojen kuninkuudesta.  Hyppäämällä kivelle muita ylemmäs. 
Lohi hyppäsi. Kiiski asettui lohen pyrstölle ja kimposi lohta ylemmäs. Voitti "siipeilemällä". Kiiskestä kurnutettiin kalojen kuningas. Lohi kurnutti harmissaan:
--- Karheat ovat kalat ja karhea on kalojen kuningas.

En ymmärrä poliitikkojen ajatusta, ettei valtion velkaa makseta.  Jos maksetaan, seuraa sitä ja seuraa tätä!  Mitä seuraa, kun ei makseta?  Minulle tuli konkurssi! Ja monelle muulle.

Urpilainen pitää kolmen miljardin sopeuttamista liian suurena, vaikka edellispäivänä sitä esitti?!
Sopeuttamistarve on paljon suurempi. Lähempänä kymmentä miljardia, ennen kuin valtion talous vähääkään kohentuu.  Semmoinen ei tietenkään onnistu.  Kymmenen miljardin säästäminen on vaikeampaa kuin saman verran törsääminen.  Kunpa hoitaisivat edes sen kolme miljardia?!  Neljä olisi parempi!

Mistäkö tuo neljä miljardia tuli päähäni? Hallitukset tulevat ja menevät. Ministerit saavat gloriaa palveluvuosistaan.  "Oli pääministerinä ynnä muina niin monta vuotta."  Muistetaan "vanhempana valtiomiehenä".  Lipponenkin ja Sorsa sekä Holkeri.

Lipposen aikaan kinastelivat; sopeutetaanko kaksi vai neljä miljardia?  Lipponen arvioi, että kaksi. Lipponen laski kuusi miljardia kasvun tuottamaksi.  Kasvuun vetoavat nytkin. Ja suhdanteihin.  Suhdanteet muka paranevat.  Paranevatko?  Milloin paranevat?   Jos Lipposen aikana sopeuttivat vaikkapa seitsemän miljardia, nekin olisivat valtion velasta pois. Tosin sitä ei kukaan huomaisi. Äänestäjät.

Mediassa törpöt toimittajat sanovat, kun kysyttiin "laman kasvoja": "Viinasen ja Ahon hallitus."
Aho joutui nuorena pääministerinä Viinasen kanssa hoitamaan "konkurssipesää".  Suomen talouden luisu alkoi Holkeri-Sorsan hallituksen "ansioista".  Molemmille herroille "nostavat hattuja".  Kolmen miljardin  Sopeutus ei riitä!  

Urpilainenkin mainitsi määritellyn prosentin velan osuudeksi kansan tulosta.  Siis:  Urpilaisen mielestä velkaa pitää olla 60 % kansatulosta, aina maailman tappiin asti! Erkki on jyrkästi eri mieltä! Velka pitää maksaa!  Jonain vähemmän kauniina päivänä korot nousevat!

Olin suuresti ylivelkaantunut.  Koville otti.  En ollut velkasaneerauksessa. Maksoin pankkivelat; pääoman, korkeita korkoja, viivästyskorkoja sekä toimitusmaksuja. Takaajat eivät kärsineet latin latia.       

Poliitikot saisivat hoitaa Suomen talouden kuntoon!  Minä vähä eppäelen?
  

Ihmettelyä piisaa

Näyttivät Australiasta city-kenguruja. Vierailevat kaupunkialueella ruokailemassa. Lähistöllä kuulemma erinäisiä tuhansia. Vaivaksi asti. Syövät kukkaset ja kasvitarhat.
Suunnittelevat loikkijoiden vähentämistä, mutta siitä eivät eläinten ystävät tykkää yhtään. Eihän maan tunnuseläintä saa tappaa.
Nyt uutisoivat kengurun lihan syönnistä. Eläinten suosijat vastustavat. Ei saa syödä!  Miksei saisi? On kuulemma hyvän makuista ja terveellistä.  Toimittaja vihjasi poroihin. Ulkomaalaisten mielestä poro on sympaattinen eikä sopisi syötäväksi.

Räikeämpää kontrastia en ole tavannut.  Samana päivänä kun puhuivat kengurun lihan syönnistä, näyttivät vanhoja dokumentteja Leningradin piirityksestä. Se oli yksi suurimmista sodan kauheuksista; SOTARIKOS.
 Nälänhädässä söivät ihmislihaa.


     

Jaksavat vouhottaa

Jankuti jankuti jankun jankun. En jaksanut enää katsoa, panin töllön kiinni, kun kuudennentoista kerran näyttivät "ruokakellaria".  Eilen alkoivat taas vouhkata.
Siitä seuraa kaupoissa ihmisten häpeävän ostaa punaista lihaa.  Ei siitä ole kuin pikkulapsen ikä, kun kehottivat kuorimaan sianlihasta läskin ja heittää se roskiin, syödä sai vain punaista lihaa. Kanan munat olivat kovin myrkyllisiä. Jos kuitenkin välttämättömästi halusi syödä munia, luvan sai syödä vain valkuaisen ja keltuaisen roskiin.  Viime vuonna jo uutisoivat amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan munia saa syödä.  

Hirmuinen hässäkkä tuli kun teeveessä kertoivat maksan myrkyllisyydestä.  Siihen asti maksa tunnettiin terveellisenä. Kumpikin väite on vain osatotuus. Kahvitauolla minua vanhempi mies kauhisteli asiaa. Sanoin en välittäväni koko kohinasta tuon taivaallista.  Mies katsoi ihmetellen:
 ---Uskallatko syödä semmoista myrkkyä?  --- Kyllä!
Päättelin, etteivät nyt uskalla ostaa maksalaatikkoa.  Päättely osui oikeaan, millaisia laumasieluja ihmiset ovatkaan? 
Toinen päätelmäni ei osunut ollenkaan.  Arvelin kauppojen myyvän maksalaatikot halvennuksella.  Siihen asti en ostanut ainuttakaan maksalaatikkoa, enkä osta nytkään. Halvalla olisin ostanut.  Ei tarvinnut ostaa halvalla eikä kalliilla, hyllyssä ei ollut yhtään rasiaa. Roskiin kaikki!
Kun olemme noin typeriä, ei ole ihme, että yhteiskunnalla ei riitä rahat. 

Vähemmän suolaa, vähemmän suolaa, vähemmän suolaa, vähemmän suolaa......
Lasten ohjelmassa Onno-klovni loruili: Enemmän suolaa, enemmän suolaa.

Sian lihaa ostan ja syön koska se maistuu hyvälle ja on halvempaa kuin nauta. Jos punainen liha on myrkyllistä, miksi sitä kuitenkin luvataan syödä puoli kiloa viikossa?  Saattaa tulla syödyksi jollain viikolla enemmän?  Jollain viikolla jää vähemmälle. En ole mittaillut, enkä aio välittää.  Kun nyt tuli mieleen, niin pohdin:  Laitan ruokaa uunissa tai keittona.  Pakkauksessa on noin 700-800 gr. Lihan joukkoon kaalia, peruna, porkkanaa, sipulia vuorottain. Riittää kolmen päivän ateriaksi.
Eilen ostin viljaporsaan kaslerin.  Näyttää olleen kilon pala, hinta 7,95.  Oranssin värinen lipuke kertoi alennetusta hinnasta. Alennusta 2,39 . Maksettavaa 5,56 € .  Kaksi perustetta: ravitsevaa ruokaa ja kohtuu hinta. Pieni eläkkeeni riittää. Köyhyysrajan alapuolellakin pärjään. En tarvitse kerjätä.
Ruikuttajille huomautan että pieninkin sosiaalinen päiväraha riittää mainiosti ruokaan. Muut tarpeet ovat eri asia.

Vuosikymmenien ajan kärsin suonenvedoksi sanotusta lihaskrampista.  Vasta ihan viime aikoina pystyin välttämään sitä. Nuorempana selvisi verryttämällä, mutta vanhempana sitä ei saa loppumaan tuntikausiin. Tietoa löytyy muualtakin kuin ruokapoliiseilta.  Urheilijat tarvitsevat suolaa. Viimeksi se tuli esille "Peltsin" retkeilyohjelmassa. Pitkillä taipaleilla pitää huolehtia suolan saannista.
Lisäsin suolaa ja kouristukset tulevat harvoin.

Monta päivää pilaantui, kun aamulla sängyssä rutisti reiden kippuraan kiusallisella kivulla. Aaamutoimet viivästyivät.

Tänä aamunakin mainitsivat painon nousun punaisen lihan seurassa.  Tavallisia pöljiä!?  Lihoo, kun syö liikaa, eikä liho kun ei syö liikaa.  Semmoista tiedemiestä ei löydy , joka tuon kumoaa.    

Puoli totuutta siinäkin kaskussa, jossa lääkäri-isä neuvoi lääkäripoikaansa.  ----Ei sairauksia paranneta, niitä hoidetaan.  Lihavuuttakin!

Hyytö

Saattaapi olla, että asiasta lienen pakissut tällä palstalla aikaisemminkin, mutta udelleen käsiteltynä teksti muuttuu joka kerralla.

Televisiossa näytettävät hyytötulvat pullauttivat päähäni muistikuvat talvelta 48 - 49. joki on nimeltään Pankajoki.  Se laskee vedet Pajusesta ja Pankajärvestä Petäjäjärveen. Paikkaa sanomme kosken mukaan Kantokoskeksi. Entiset maatalon rakennukset palvelivat Enso-Gutzeitin metsätyön tarpeita.  Talon nimi oli Louhela.
Joki virtaa vaatimattomana.  Puro?  Miten määritellään puron ja joen ero?  Epävarmoissa minua neuvottiin käyttämään paikallista sanamuotoa. Siis joki; Pankajoki.
Palstani oli joen rannalla juuri kosken kohdalla. Kovia pakkasia tuskin oli, koska en sellaisia muista. Muutaman viikon kesti pakkaset. Kosken vähäinen vesi alkoi jäätymään kivien päälle. Jää lisääntyi vähitellen. Seurasin kehitystä. Jää kasvatti kiviä sen verran, että veden pinta nousi yli äyräiden rannalle. Pieni tulva. Silmäni näkivät jään peittämissä kivissä kauneutta. Näkemäni vaikutti enemmän kuin luonnon ilmiö.
En tietenkään muista tarkkaan. Kuitenkin ne jäätyneet hyytyneet kivet näen vieläkin pääni "videolla".  Siihen aikaan ihmiset ympärilläni eivät "fanittaneet" runoilijoita.  Höperön maineeni olisi entisestään lisääntynyt, jos olisin puhellut jäisten kivien kauneudesta.  Vain pölliä poikki ja pinoon.
Lauhtui selväksi tammikuun vesisateeksi.  Laihtui kivet ennalleen. Jäämuodostus suli ja joki palautui normaaliin uomaansa.

Tapahtui vielä toisenkin kerran.   

Tyhmyys ja laiskuus

Vai jotain muuta? Sairaaksi en itseäni tunne.  Vähän väsyneeksi. Sen ei pitäisi haitata.  Kirjoittaminen kehtuuttaa. Huomenna saan painokelpoisia levyjä. Jos saisin painettua levyn pintaan etiketin, ehkä kuvankin.  Siinä askaretta.

Pitänee lähteä ajelulle.  Hankasalmelle Konneveden Eläkkeensaajien hippoihin. Siellä on joku tuttukin.
Pitänee terhakoitua.

Ajattelemisen aihetta

Tekee mieleni pohtia tekohurskautta.  Ilmaston muutos, solidaarisuus, tasaarvo, empaattisuus, usko, ravintoterapia, demokratia - sekä lukuisa määrä hyveinä pidettyjä seikkoja löytyy, joiden kohdalla hurskastellaan.
Viherpiipertäjät vaativat uusimaan vanhat kodinkoneet ja kulkuneuvot vähemmän energiaa kuluttaviin.  Valtaisat määrät liesiä, jääkaappeja sekä muita laitteita romutetaan kunnossa olevina. Eivät ota huomioon uusien laitteiden valmistuksessa kulutettavia raaka-aineita ja energiaa.  Uudetkin laitteet kuluttavat energiaa.

Asian ymmärrykseni pätee parhaiden autojen kohdalla.  Rassannut paljon ja lukenut läksyjä. Ajoin kymmenen vuoden aikana kahta vanhaa Volvoa. Bensarohmut tulivat matkansa päähän yli kaksikymmentä vuotta rullanneena. Nykyinen Toyota on liikennöinyt kuusitoista vuotta.  Semmoinen katsotaan romuikäiseksi. Romuttamisessa ei ole mieltä.  Läpäissyt katsastuksen ja palvelee nöyrästi.  Vähät ajoni rasittavat luontoa huomattavasti vähemmän kuin uuden valmistaminen. 

Kodin koneiden uusimisessa tehdään luonnolle karhunpalvelus. Loistokkaan näköisten laitteiden kestävyys on heikompi.  Hylätty laite saattaa kestää vielä uuden jälkeenkin. Uuden vioittuessa ei sitä kannata korjauttaa, eikä moni pysty. Näennäisen hyviä romutetaan.  Kallista romua.

Sain kuulla jonkun ostamasta kalliista autosta, joka jätti jo kolmesti tielle.   Sanonut: ---Ei sillä uskalla Lappiin lähteä! 

Uusiutuvasta energiasta hurskastelevat.  Turve on uusiutuvaa, väittäkööt mitä tahansa. Antakoot meidän turvenuijien polttaa turvetta, tarvitsemme lämpöä.  Nauratti saivartelu, joka selitti sen olevan turpeen esiastetta, joka muodostuu kasveista?!  Sehän uudistuu.  Joka kesä muodostuu turpeen esiastetta, siis myös turvetta. Tosiasiaa ei tee tyhjäksi huomautus, että se kestää kauan. Kuinka kauan?  Jos jääkausi on ollut, niin turve muodostui paljon sen jälkeen. Ensin piti valmistua esiastetta.  Jääkauden loppumisesta sanovat kuluneen kymmenisentuhatta vuotta.  Siis; turvetta muodostui Suomeen muutamien tuhansien vuosien aikana.

Metsäteollisuudessa vapautuu hiilidioksidia. Se kuulemma haittaa. Puhuvat hiilinieluista.  Kaadetun metsän tilalle kasvaa heinikkoa, vesakkoa ja puita, lehtipuita paljon. Jos kasvi tarvitsee kasvamiseen hiilidioksidia, niin kai se kasvava metsä "nielee" sitä. Aarnimetsässä on enimmäkseen suuria vanhoja havupuita. Nielevät kovin vähän hiiltä. Saman verran vapautuu hiiltä kaatuneista lahoavista rungoista.  Luonnon tasapaino säilyy.  Ihminen luonnosta erkaannuttuaan käyttää häikäilemättömästi luontoa hyväkseen.  Sanovat sitä kehitykseksi.  Ristiriita tulee ahneuden seurauksena.

Kokeilivat ruokohelpiä.  Epäilin.  Mietin kasvin olemusta. Kevyttä tavaraa saadaan rajallinen määrä.  Lannoitustakin tarvitsee.  Paljon tilaa vievän tavaran korjuu ja kuljetus maksaa.  Touhu todettu kannattamattomaksi.
Viljelysmaan käyttämisestä energian tuotantoon muodostuu maailmanlaajuinen katastrofi. Meitä on seitsemisen miljardia. Muutamassa vuosikymmenessä sanovat syntyvän miljardi lisää.

Joku oppiarvoinen nainen kirjoitti. Tuuli ei maksa mitään.  Tuuli, aurinko ja virtaava vesi ei maksa mitään, mutta niiden valjastaminen maksaa. Tuulimyllyjä pitää valtioiden tukea, kun niiden tuottama energia tulee kalliimmaksi kuin öljyn, vaikka öljystä maksetaan veroa.  Ehkä joskus tuulienergia halpenee ja pystyy maksamaan energiaveroa.

Mitäköhän varten tämmöisiä sepustan. Ei tässä ole järjen häivää.  Ei näitä tarvitse lukea.     

      

Kerjäläiset

Saako teille olla kääryleitä nolla.
Saako teille olla kääryleitä nolla.
Saako teille olla kääryleitä nolla.
Naapuruston tenavat kokoontuivat usein meille.  Keskenään  loruilivat tuota lausetta.  Aikani kuunneltuani kysyin: mitä varten tuota hokisette? Mistä moisen päähänne saitte.  Evät oikein osanneet sitä minulle valaista. Arja Lyytikkä arveli ettei se ole kääryleitä, vaan jotain muuta. Mitähän se oli?  Se taitaa olla karoleita.  Karoleita se on.

Olavi Kehusmaa kertoi kuinka he poikaporukalla sopivat menevänsä kerjäämään eri taloihin ja jakoivat yhteiset saaliit tasan.

Vähävaraisten lapset menivät televisiota katsomaan "rikkaampien" koteihin. Meidän tyttökatras taktikoi menemällä kukin eri naapuriin.
Taas menivät nähdäkseen mieliohjelmiaan. Seija tuli heti takaisin. Istui hiljaisena tuolille. Vastasi kysymykseen.
En mä päässyt.

Siinä saumassa aloin suunnitella laitteen hankintaa. 
Tarjosivat kokeeksi kelvottomia laitteita.  Menin kauppaan kyselemään. Antoivat näytille Aga-merkkisen television.  Sen verran ymmärsin etten hyväksynyt niin suttuista kuvaa.  Myyjä antoi uudemman mallin.  Se oli niin hyvä kuin siihen aikaan voi olla.  Vähittäismaksun sain neuvoteltua edulliseksi, kun lupasin maksaa kolmessa kuukaudessa.

Tuttavat kyselivät laitteeni mallia?   --- Aga.
Se on huono televisio.  Aivan kuin ennen kansakoulussa:  "Meillä on parempi !"

Siitä huonosta selvisi kääryleiden alkuperä.  Kivennäisjuoman mainos:
Saako teille olla kaloreita nolla.
     

"Säätiedettä"

Lämpömittari näyttää 14 astetta pakkasta.  Säätieteilijä ruudussa lupaa pakkaskelin jatkuvan tästä eteenpäin.  Aseman suunnalla näkyy vielä yksi savupiippu. Tuuli näyttää puhaltavan kylmän suunnalta.  Savuvana taipuu eteläiseen suuntaan.  Savu painuu alaviistoon. maata kohti.  hetken se yrittää kohottautua ylemmäs, mutta heti painaa tuuli sen alas.

Töllöttimen ennustajat osuvat usein oikeaan.  Tuhrin tätä taulua turhan tautta.  Uteliaisuus saa vallan.  Talven tulo viivästyi. Vesisadetta riitti kuukausikaupalla.  Kukaan ei ennustanut niin lauhaa talven alkua. Ei sammakkomiehet, eikä ahvenen evän lukijat.

Haluan nähdä miten vanhan kansan ennustus pitää.  Sanoivat piipusta nousevan savun laskeutumisen maata pitkin merkitsevän lauhtumista ja sateita.  Voittaako töllöttimen tietäjät?
Aikaraja on kaksi vuorokautta.

Itsensä tunteminen.

Nykyään huudetaan nuorten perään. Nuoria pitää saada asioita hoitamaan. Ennen vaadittiin kokemusta. Nuoria lohdutettiin sanomalla: nuoruus on vika, joka korjaantuu ajan kanssa.
Olen pärjännyt huonosti. Siihen vaikutti luonteenpiirteeni. Osaamista on jonkin verran. Oppimisen halua ollut aina.
Vasta nyt "ikävammaisena" oivallan puutteeni.  Oivaltamisesta ei ole hyötyä, aikani on ohi.  Vaikka oivallus olisi tullut aikaisemmin, ei se lohduttaisi.  Luonteen piirteet säilyvät. Niitä ei voi muuttaa, peitellä kylläkin voi.  Itseään väkivalloin muuttamisesta koituu vahinkoa. Osaamista voi kehittää.
Luonteeni oivaltaminen ei toimissani olisi auttanut. Mutta olisin voinut tehdä oikeampia valintoja. "Tienviittoja."

Vertaan itseäni varhaisimpiin vaiheisiini ja totean tarvinneeni "kääntää takkia" useaan kertaan. "Vaatteisiini tarttunut" tietämys osoittautui kerta toisensa jälkeen pätemättömäksi. Ruutuun tuovat  "asiantuntijoita".  Vähitellen ujui aivoihini käsitys, ettei asiantuntijoita olekaan.   Muiden tavoin luulin pankeissa olleen talouden tietämys. Vielä mitä!  Epäilin aiheellisesti teeveessä esiintyneiden nuorten miesten puheiden pitävyyttä.  Muka sijoitusneuvojia?!  Sliipatut jupit saarnasivat vakuuttavalla äänenpainolla.  Niinä aikoina alkoi oivallus herätä ja mieleen hiipi epäilys: Tietävätkö mitä puhuvat ja uskovatko itsekään?
Tunnen nimeltä useita ja muutaman henkilökohtaisesti, jotka kokivat katastrofin noudattaessaan  "Sijoitusneuvojien" ohjeita.  Eräskin tanssilla tienannut hävisi jokusen miljoonan.

Terveenä ollessani kaikki epätavallinen tarttui lokeroihin.  Jälkeenpäin moni selviää.  Joskus v 1980 ja jotain työkaverini, minua nuorempi, kertoi ihmetelleensä.  Sen jälkeiset tapahtumat tuovat mieleeni, mistä oli kysymys?
Vakavarainen henkilö sai "autokuumeen".  Käsillä ei ilmeisesti olut sillä hetkellä irtonaista rahaa. Marssi pankkiin hakemaan lainaa välirahaksi.  Summa 70 000 mk .  Pelkkä muodollisuus.  Sitten pankinjohtaja kutsui virkahuoneeseensa. Kehotti ottamaan lisäksi lainaa 100 000 mk . Vakuuttavasti esittänyt numeroiden avulla sen kannattavan.  Työkaverini ihmetteli sitä! 
Tuo summa on varsin kohtuullinen, eikä se liene kaatanut. 

Itse pitää tietää. Itse pitää osata. Itse pitää tietää. Itse pitää valita. Joka tapauksessa itse joutuu vastuuseen.
En saanut keneltäkään kelvollista ohjetta. Neuvojia ja opastajia kyllä oli.  Neuvoista ei ollut elämän eikä toiminnan ohjeeksi.

Kasvoin umpiossa tyhmyyden keskellä. Kotoa eikä ympäristössä äly säkenöinyt.  Emil Korhonen ohjasi kaupan alalle, myymälätyöhön. Joku muukin vihjaisi samaa. Kun oli muka hyvä laskupää.  En ole vähääkään myyntimies.  Epäonnistuin.  Siitä huolimatta, vaikka työtodistuksesta löytyy semmoinenkin lause: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."  Miellyttävyys ei pelasta, ellei ole oveluutta. 

Hyväuskoinen hölmö.  Uskoin ihmisten tarkoittavan sitä mitä sanovat. Rehellisyyteni muodostui taakaksi.

Juhlimista

Uuden vuoden otin vastaan oikealla tavalla.  Nukkumalla.  Sain unen päästä kiinni, kun ympäristössä ei ole  hulluja paukuttelijoita. Radan takaa näkyi välähtelyjä, mutta ääni kuului vain vaimeina kumahduksina.
Ovat juhlineet.  Mielestäni tuommoinen ei ole juhlimista.  Se on mellastamista. Ryyppäävät, rälläävät, polttavat taloja, polttavat mitä rakettien tielle sattuu osumaan.  Turhaa vahinkoa tekevät. Vielä eivät ole summanneet montako silmää puhkesi, montako kättä vammautui?
Satuin kerran Kuopiossa tulituksen keskelle. Hirvittävä pauke. Lemmikkikoirille joutuvat antamaan rauhoittavaa lääkettä.
Jos olisin kärhäkämpi, tekisin kansalaisaloitteen tulitteiden kieltämiseksi. 

Maanantai oli uintipäivä. Tiistain illaksi yrkäilin lenkille. Päivät ovat minulle toistensa kaltaisia. Näkyi ensimmäiset tulet. En lähtenyt.  Edellisvuotena en tiennyt, enkä arvannut. Läksin käpyttelemään.  Metsolassa jouduin melskeen keskelle.  Onneksi pääsin turvaan tänne vanhaan keskustaan aseman seudulle. Täällä asuu fiksumpaa varttunutta väkeä. Paukuttavat vähemmän. 

Minussa on monia vikoja. Siinäkin suhteessa olen outo, ettei iloitteleva tulitus suuremmin viehätä. En näe siinä hohtoa.
Jouduin Nilakalla myrskyn keskelle.  Mahtava näytelmä. Paksut pilvet pimensivät taivaan. Jylinän säestämät salamat jatkuvana nauhana yli taivaan. Joka puolella maahan asti. Puhurin nostattamat aallot keikuttivat kymmenmetrisen rautalaivan keulaa ylös - alas - ylös - alas.  Pirkko puristi Jaanaa sylissään, huusi suoraa huutoa paniikissa.
Onnistuin toimimaan.

Ihmisten tekemä vaikutti v 1953 Niinisalossa.  Ampuivat kranaatinheittimellä valoammuksen. Se laskeutui hitaasti laskuvarjolla.  Suunnilleen viiden kilometrin aukea valaistui loistavasti. Tumma taivas.  Puhtaan valkea hanki. Metsän reunan männyt piirtyivät selvinä.