Televisiossa näytettävät hyytötulvat pullauttivat päähäni muistikuvat talvelta 48 - 49. joki on nimeltään Pankajoki. Se laskee vedet Pajusesta ja Pankajärvestä Petäjäjärveen. Paikkaa sanomme kosken mukaan Kantokoskeksi. Entiset maatalon rakennukset palvelivat Enso-Gutzeitin metsätyön tarpeita. Talon nimi oli Louhela.
Joki virtaa vaatimattomana. Puro? Miten määritellään puron ja joen ero? Epävarmoissa minua neuvottiin käyttämään paikallista sanamuotoa. Siis joki; Pankajoki.
Palstani oli joen rannalla juuri kosken kohdalla. Kovia pakkasia tuskin oli, koska en sellaisia muista. Muutaman viikon kesti pakkaset. Kosken vähäinen vesi alkoi jäätymään kivien päälle. Jää lisääntyi vähitellen. Seurasin kehitystä. Jää kasvatti kiviä sen verran, että veden pinta nousi yli äyräiden rannalle. Pieni tulva. Silmäni näkivät jään peittämissä kivissä kauneutta. Näkemäni vaikutti enemmän kuin luonnon ilmiö.
En tietenkään muista tarkkaan. Kuitenkin ne jäätyneet hyytyneet kivet näen vieläkin pääni "videolla". Siihen aikaan ihmiset ympärilläni eivät "fanittaneet" runoilijoita. Höperön maineeni olisi entisestään lisääntynyt, jos olisin puhellut jäisten kivien kauneudesta. Vain pölliä poikki ja pinoon.
Lauhtui selväksi tammikuun vesisateeksi. Laihtui kivet ennalleen. Jäämuodostus suli ja joki palautui normaaliin uomaansa.
Tapahtui vielä toisenkin kerran.
