Joka välissä piti toitottaa suosion mittauksen tuloksia. Puolue A menetti ja puolue Ö voitti ja puolue X suunnilleen ennallaan. Muutokset prosentin osia = 0,4 %. Todellista muutosta on typerää puntaroida tuommoisten numerojen perusteella. Johtuu tilaston virheistä. Medialla ei äly paljon päätä pakota.
Miksi suosiota pitää mitata kolmesti viikossa? Tarpeetonta koko touhu. Poliitikot puntaroivat suosion menetyksen syitä. Selittelevät.
Sitä mukaa kun vaalit lähestyvät, pyörtävät hallituksen jäsenet entisiä puheitaan. Ei hyvältä näytä. Poliitikot tekevät päätöksiä siinä katsannossa, mitä ne vaikuttavat kannatukseen. Valtion talous saa mennä rauhassa vinksalleen.
J. Urpilainen peruu puolivalmiita päätöksiä. Osaa esiintyä vakuuttavasti. Ehdoton totuus. Kuitenkin muuttaa totuuttaan. Esitti valtion talouteen: "Sopeutetaan kolme miljardia." Tuli katumapäälle: "Ei vaineskaan." Piiloutuu "talousoppineiden" selän taakse.
Sopeuttaminen syö demareiden kannatuslukuja. Semmoisia äänestäjät ovat.
Tuli mieleen yli seitsemän vuosikymmenen takaa jostain aapisesta. Kalat kilpailivat kalojen kuninkuudesta. Hyppäämällä kivelle muita ylemmäs.
Lohi hyppäsi. Kiiski asettui lohen pyrstölle ja kimposi lohta ylemmäs. Voitti "siipeilemällä". Kiiskestä kurnutettiin kalojen kuningas. Lohi kurnutti harmissaan:
--- Karheat ovat kalat ja karhea on kalojen kuningas.
En ymmärrä poliitikkojen ajatusta, ettei valtion velkaa makseta. Jos maksetaan, seuraa sitä ja seuraa tätä! Mitä seuraa, kun ei makseta? Minulle tuli konkurssi! Ja monelle muulle.
Urpilainen pitää kolmen miljardin sopeuttamista liian suurena, vaikka edellispäivänä sitä esitti?!
Sopeuttamistarve on paljon suurempi. Lähempänä kymmentä miljardia, ennen kuin valtion talous vähääkään kohentuu. Semmoinen ei tietenkään onnistu. Kymmenen miljardin säästäminen on vaikeampaa kuin saman verran törsääminen. Kunpa hoitaisivat edes sen kolme miljardia?! Neljä olisi parempi!
Mistäkö tuo neljä miljardia tuli päähäni? Hallitukset tulevat ja menevät. Ministerit saavat gloriaa palveluvuosistaan. "Oli pääministerinä ynnä muina niin monta vuotta." Muistetaan "vanhempana valtiomiehenä". Lipponenkin ja Sorsa sekä Holkeri.
Lipposen aikaan kinastelivat; sopeutetaanko kaksi vai neljä miljardia? Lipponen arvioi, että kaksi. Lipponen laski kuusi miljardia kasvun tuottamaksi. Kasvuun vetoavat nytkin. Ja suhdanteihin. Suhdanteet muka paranevat. Paranevatko? Milloin paranevat? Jos Lipposen aikana sopeuttivat vaikkapa seitsemän miljardia, nekin olisivat valtion velasta pois. Tosin sitä ei kukaan huomaisi. Äänestäjät.
Mediassa törpöt toimittajat sanovat, kun kysyttiin "laman kasvoja": "Viinasen ja Ahon hallitus."
Aho joutui nuorena pääministerinä Viinasen kanssa hoitamaan "konkurssipesää". Suomen talouden luisu alkoi Holkeri-Sorsan hallituksen "ansioista". Molemmille herroille "nostavat hattuja". Kolmen miljardin Sopeutus ei riitä!
Urpilainenkin mainitsi määritellyn prosentin velan osuudeksi kansan tulosta. Siis: Urpilaisen mielestä velkaa pitää olla 60 % kansatulosta, aina maailman tappiin asti! Erkki on jyrkästi eri mieltä! Velka pitää maksaa! Jonain vähemmän kauniina päivänä korot nousevat!
Olin suuresti ylivelkaantunut. Koville otti. En ollut velkasaneerauksessa. Maksoin pankkivelat; pääoman, korkeita korkoja, viivästyskorkoja sekä toimitusmaksuja. Takaajat eivät kärsineet latin latia.
Poliitikot saisivat hoitaa Suomen talouden kuntoon! Minä vähä eppäelen?
