Nykyään huudetaan nuorten perään. Nuoria pitää saada asioita hoitamaan. Ennen vaadittiin kokemusta. Nuoria lohdutettiin sanomalla: nuoruus on vika, joka korjaantuu ajan kanssa.
Olen pärjännyt huonosti. Siihen vaikutti luonteenpiirteeni. Osaamista on jonkin verran. Oppimisen halua ollut aina.
Vasta nyt "ikävammaisena" oivallan puutteeni. Oivaltamisesta ei ole hyötyä, aikani on ohi. Vaikka oivallus olisi tullut aikaisemmin, ei se lohduttaisi. Luonteen piirteet säilyvät. Niitä ei voi muuttaa, peitellä kylläkin voi. Itseään väkivalloin muuttamisesta koituu vahinkoa. Osaamista voi kehittää.
Luonteeni oivaltaminen ei toimissani olisi auttanut. Mutta olisin voinut tehdä oikeampia valintoja. "Tienviittoja."
Vertaan itseäni varhaisimpiin vaiheisiini ja totean tarvinneeni "kääntää takkia" useaan kertaan. "Vaatteisiini tarttunut" tietämys osoittautui kerta toisensa jälkeen pätemättömäksi. Ruutuun tuovat "asiantuntijoita". Vähitellen ujui aivoihini käsitys, ettei asiantuntijoita olekaan. Muiden tavoin luulin pankeissa olleen talouden tietämys. Vielä mitä! Epäilin aiheellisesti teeveessä esiintyneiden nuorten miesten puheiden pitävyyttä. Muka sijoitusneuvojia?! Sliipatut jupit saarnasivat vakuuttavalla äänenpainolla. Niinä aikoina alkoi oivallus herätä ja mieleen hiipi epäilys: Tietävätkö mitä puhuvat ja uskovatko itsekään?
Tunnen nimeltä useita ja muutaman henkilökohtaisesti, jotka kokivat katastrofin noudattaessaan "Sijoitusneuvojien" ohjeita. Eräskin tanssilla tienannut hävisi jokusen miljoonan.
Terveenä ollessani kaikki epätavallinen tarttui lokeroihin. Jälkeenpäin moni selviää. Joskus v 1980 ja jotain työkaverini, minua nuorempi, kertoi ihmetelleensä. Sen jälkeiset tapahtumat tuovat mieleeni, mistä oli kysymys?
Vakavarainen henkilö sai "autokuumeen". Käsillä ei ilmeisesti olut sillä hetkellä irtonaista rahaa. Marssi pankkiin hakemaan lainaa välirahaksi. Summa 70 000 mk . Pelkkä muodollisuus. Sitten pankinjohtaja kutsui virkahuoneeseensa. Kehotti ottamaan lisäksi lainaa 100 000 mk . Vakuuttavasti esittänyt numeroiden avulla sen kannattavan. Työkaverini ihmetteli sitä!
Tuo summa on varsin kohtuullinen, eikä se liene kaatanut.
Itse pitää tietää. Itse pitää osata. Itse pitää tietää. Itse pitää valita. Joka tapauksessa itse joutuu vastuuseen.
En saanut keneltäkään kelvollista ohjetta. Neuvojia ja opastajia kyllä oli. Neuvoista ei ollut elämän eikä toiminnan ohjeeksi.
Kasvoin umpiossa tyhmyyden keskellä. Kotoa eikä ympäristössä äly säkenöinyt. Emil Korhonen ohjasi kaupan alalle, myymälätyöhön. Joku muukin vihjaisi samaa. Kun oli muka hyvä laskupää. En ole vähääkään myyntimies. Epäonnistuin. Siitä huolimatta, vaikka työtodistuksesta löytyy semmoinenkin lause: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon." Miellyttävyys ei pelasta, ellei ole oveluutta.
Hyväuskoinen hölmö. Uskoin ihmisten tarkoittavan sitä mitä sanovat. Rehellisyyteni muodostui taakaksi.
