lauantai 22. helmikuuta 2014

Lennokit

Hornetit Islannissa. Suuret munat siipien alla.  Kuulemma leikkiohjuksia, eivät aseita. Kallista leikkimistä. Yhden hornetin matka maksaa maltaita.  Koko hornettien hankinta oli suurta rahan haaskausta.  Suomalaisen varuskunnan ylläpito ei kustanna monen herhiläisen hintaa. Mitä niillä tehdään?  Ei muuta kuin leikitään ja koulutetaan lentäjiä "Natoon sopiviksi". 

Kohisevat Ruotsin puolustuskyvystä.  Ketä vastaan?  Ruotsia vastaan ei sodi Suomi. Ei Norja. Ei Islanti. Ei Tanska. Eikä Viro.  Entä Venäjä?  Ruotsalaiset sanovat:  "Onneksi meillä on suomalaiset".
Niinpä.

Ruotsi ja Venäjä sotivat vuosisatoja.  Ruotsi menetti mahtinsa, eikä ole sotinut pariinsataan vuoteen. Se todistaa, että sotimisen voi lopettaa, kun kyllästyy.  Venäjäkin saattaa viisastua ja pidättyä hyökkäyksistä.  Venäjällä on hirmuinen sotavoima.  Venäjää tuskin uhkaavat itäiseltä suunnalta.  EU ei uhkaa venäjää. EU on hampaaton.  Suomalaisille vakuuttivat ennen äänestystä, että Euroopan unioni tuo meille turvaa. Suojaa uhalta.  Tiedettiin varsinaiseksi puppupuheeksi. 

Ja Horneteista.  Pelottaa kun ajattelen niiden siipien alla sojottavia mötiköitä. Sellaisten aseiden käyttö hirvittää.  Järjenvastaista suunnitellakaan.  Suomen ei pidä laukaista ensimmäistäkään ohjusta ketään vastaan.  USA:n ohjukset ovat kylväneet tuhoa ja vihan siemeniä liian paljon. USA koetaan maailman poliisina.  Onnistuu huonosti.

Suomen ei pidä valmistautua "tähtien sotaan".  Kenenkään ei tarvitse pelätä Suomen uhkaa. Eikä Suomen pidä asettua kenenkään puolelle. Ainoastaan rauhan puolelle.
Miten pitäisi suhtautua kapinointiin?  Venäjä asettuu hallitusten puolelle.  Läntiset hallitukset aina opposition ja mellakoijien puolelle. Venäjän media Ukrainan hallituksen puolelle ja Suomenkin media myötäilee oppositioita.

Mikä on rauhallista mielenosoitusta?  Tuskin rauhalliset ihmiset purkavat katukiveystä, käyttääkseen niitä "käsiaseina"?  Rauhalliset eivät harasta tihutöitä.  Näin kirjoittaessani en asetu kenenkään puolelle. Tarkkailen vain ja ihmettelen. Miten Ukrainan oppositio pystyy ottamaan vastuuta, kun ei pidä omiaankaan järjestyksessä? Ukrainan hallitus on yhtä kykenemätön.

Uutisissa revittelevät. USA:n Presidentti Julisti: "Tavoite saavutettiin".  Tavoitteeksi sanoi pääsyn Bagdadiin. Korpifilosofi kammiossaan tuumaili: ---nythän se vasta alkaa!  Vuosia kuluu. USA poistui, eikä Irakissa ole rauhasta tietoakaan.  Eikä USA saa rauhaa Afganistaniin.  Vietnam on yksi Amerikan historian suurista häpeäpilkuista.

"Afrikan kevät".  Lausetta hokivat kyllästykseen asti.  "Ei tullut kesää." 

Minulle sanottiin useaan kertaan: "Sinä et tiijjä mittään". Tässäkin asiassa voi sanoa niin ihan hyvällä syyllä. Kysyn: ---Kuka tietää?  Kuka ennustaa oikein?
On edullista asettua voittajan puolelle.  Entä sitten?  Kai Suomi uskoi voittajaan Saksan rinnalla. Sodan päättyessä Suomi oli hävinneellä puolella.
Suomelle kävi hyvin.  Voittajan puolella olisi käynyt huonommin.  Tavallisesti tiedetään vain toteutunut mahdollisuus. Kokematon vaihtoehto jää tuntemattomaksi. 
Tässä tapauksessa toinen vaihtoehto näkyi.  Meitä lähimpänä Venäjän karjalassa.  Euroopan itäosissa ja Baltiassa. Ei tarvitse syyllistyä jälkiviisauteen.
Vähemmän ilkkuvat enää "Karjalan männystä". 

Pitääkö Suomea puolustaa? Kannattaako Suomea puolustaa?  Mitäköhän vastaisin?  Enimmäkseen odotetaan yhtä vastausta ja myös annetaan totuttu vastaus.

Jos kannattaa, niin miten toimitaan?  "Uskottavaan puolustukseen"  kertovat tarvittavan suuren määrän hornetteja, sekä kalliita sotakoneita. 
Ammattiarmeija on mahdottomuus, eikä robotit pelasta.  Malli Cajanderilla ei tule toimeen.
Suurin puute tulee hyväkuntoisista kansalaisista.  Lihovat ja laiskistuvat.  v 1939 tuli vahvasti aseistettu divisioona rajan yli Suomussalmelle, aikomuksenaan mennä Suomen, Ruotsin ja Norjan halki Pohjanmeren rannalle. Eteväkään Suomen sodanjohto ei pystynyt torjumaan ilman sellaisia Suomen miehiä ja hevosia, jotka  kykenivät toimimaan Suomen maastossa kaikissa olosuhteissa.  Ukrainalainen divisioona tuhoutui vieraan maan kovassa talvessa.        
Valokuvat kertovat valtavasta romumäärästä.
Veteraani näytti valokuvaa, jossa hän seisoi konepistoolin kanssa ruumispinon keskellä. Jäätyneet
 ruumiit oli kasattu pari metriä korkeaan halkopinon tapaiseen. Kolmella sivulla ruumispinot. Päät ulospäin, jalat sojottivat vartijaan päin.  Pitkältä mieheltä näkyi paljas alaosa.
Sankaruuttahan siinä?!  Murheellista.

Mitäköhän varten minä tämmöisiä pohdin?   Mutta miksi en kirjoittaisi?