Urheilussa rähmimistä

Eilan pitkillä puusuksilla menin hiihtokilpailuun. 12 v 15 v sarjaan. Lapsellista. Pystyin kiertämään lenkin ja toimitsijat jaksoivat odottaa.
Ohemäen koululla laativat Pauli Tolosen johdolla kilpaladun. Melkein pujottelulatu. Eilan pitkät sukset eivät mahtuneet kääntymään mutkissa. Pauli tuli jäljessä, ohitti kun kääntelin pitkiä suksia. Kilpailun loputtua ilkkui: " Manti kun vanaha täe." Niinpä.
Olin huono hiihtäjä yksinkertaisesta syystä; kukaan ei tehnyt minulle suksia.  En voinut opetella.

Ikää kuusi vuotta. En ollut vielä koulussa. Suunnittelin itselleni suksia. Kaksi koivuhalkoa. Hakkasin kirveellä. Muotoilen etupääksi tekemäni pyörähtäväksi, ettei tökkää.  Löysin vanhat kenkäronttoset. Nirhasin puukolla varsista suikaleet. Löysin nauloja. Naulasin varren suikaleet halkoihin. Niillä hiihdin.  Hiihtämiseni oli halkojen laahaamista. Laahasin halot järven rantaan. Niityn sarkojen päät olivat korkeammalla kuin järven jää. Se oli ainoa paikka jossa sukseni kulkivat. Sain laskea mäkeä noin puoli metriä kerallaan. Siitä olin hyvilläni.
Laahasin halkojani rekitiellä. Koulukkaita hiihti ohi.  Hugo Rytkönen ilakoi:  "Voe polina".
Polina oli seutukunnan slangia. Tarkoitti surkeaa, avutonta.
Aina ja kaikkialla minua pilkattiin. Olin "polina"
Tein yhdet sukset. Niistä toinen katkesi ropsimetsässä Ristisen maalla. Sen jälkeen kuljin viiden kilometrin matkan jalkaisin.  Ropsin teko on taas omanlaisensa tarina. Olin silloin viidentoista.

Ostin yhdet hyvät sukset; Karhun easyvaxit. Jouduin hiihtämään kilpaa kunnan karkeloissa kansalaisopiston joukkueessa, Selvisin joten kuten. Ensimmäiselle osuudelle jouduin. Arvelin huonona hiihtäjänä, että annan muiden mennä.
Samoin arveli jotkut muutkin, eihän ensimmäiselle osuudelle sattunut mestareita, Kun viivyttelivät ja kompuroivat  ruuhkassa. Oli pakko rykäistä, luonto ei antanut periksi. Siihen aikaan en ollut enää "polina". Voimieni avulla sain vauhtia.  Vain Erkki Matilainen, kunnanvaltuutettu, läksi vauhdilla, mutta väsyi ensimmäisen nousun alle. Lopussa valitti hikisenä:  " Minulle tuli nestevajaus."
Kansalaisopisto pärjäsi kohtuullisesti. Ankkurina Pentti Auvinen, liikunnanohjaaja.

Kesäurheilun ensimmäinen yritys oli v 1947. Toimelan pihassa 15 v kolmiottelu.Voitin, kun ei ollut kilpailua. Vain Timo Vauhkonen ja meitä nuorempi Tapio Vauhkonen osallistui. Jälkeenpäin Jussi Lappalainen tuli kehumaan. Kaikissa lajeissa sanoi tehneensä paremmat tulokset.
Tulokseni olivat surkeita, en ollut harjoitellut. Kipinä jäi.  Ilmeisesti kipinä sai alkunsa kuunnellessa v 1946 Oslon Euroopanmestaruuskilpailuja Kivimäen radiosta. Suomalaiset menestyivät.

Antti Ruuskasen pronssimitalia hehkutettiin.  Muistan lehtikirjoituksia Oslon ajoilta. Tämmöinen lause: "Nikkanen ja Rautavaara olivat suurimmat Oslon pettymykset, vaikka olivat toinen ja kolmas."

Kolmiotteluihin otin osaa 15 - 16 välillä. Ilman menestystä. V 1949 olisin pärjännyt korkeushypyn avulla, mutta en kilpaillut siinä, vaan otin osaa miesten sarjassa hyppylajeihin.

Hypyt lähti siitä. Täytyi olla syyskesä v 1947.  TUL-seura Pielaveden  Alku kilpaili Suojalan kentällä. Aake Virtanen hyppäsi korkeutta 154 senttiä. Kansa ihasteli: "nuin korkeelta!"  Aake Virtanen hyppäsi sisäjalan tyylillä. Näin ensi kerran hypättävän sillä tavalla.

Korpelan pellolta oli ohra korjattu. Ohran sänkipellolle pystytin omatekoiset telineet. Pehmeään peltoon  upotin lankunpätkän ponnistusta varten. Ohut riuku rimaksi.  Mittasin rehdisti korkeuden lankun pinnan tason korkeudelta. Sinä syksynä meni 145. Seuraavana syksynä v 1948 hyppäsin saman verran kuin Aake Virtanen Suojalan kentällä 155.

Tässä kohden tullaan siihen, että minkälaisena "polinana" minua pidettiin.  Vauhkosen pojat, Reino ja Timo tiesivät hyppimisistäni. Mikko Huuskonen kuullut kai heiltä. Keväällä v 1949 Toimelan pihassa Mikko kysyi: --- Paljonko sinä out hypännä korkeutta?
---- Sataviiskymmentäviis.   Paikallinen urheilutähti Matti Huuskonen kuuli sivusta. Pilkkasi:
---- Seipään kanssako?

Pian pitivät kisat Toimelan pihassa. Se ei muistuttanut vähääkään urheilukenttää. Maantiellä juostiin.
Kuulantyöntöön piirrettiin maahan ympyrä. Riitti aluksi.  Hypyille pehmitettiin lapiolla suoraan saviseen maahan alastulopaikka. Korkeutta hypättiin luonnon kentältä. Ensimmäisessä kisassa hyppypaikka oli sateen liukastama. Avojaloin hyppäsin ja ponnistuksesta jäi pitkähkö jälki. 
Alvi Huttuseksi sanoivat.  Hänellä oli urheiluvarusteet. Alvi voitti 159 tuloksella. Erkki toinen 154.
"Ilosen Eemelin" aikuiset tyttäret Katselivat vähän kauempaa. Ihmettelin kun taputtivat. Minulle?!

Alvi tarvitsi autonsa remonttia v 1969.  Tuli ilmi, että sukunimensä on Huttu.
---- Outko sinä muuttanna nimes? Sinähän olit Huttunen silloin kun kilpailtiin?
---- Huttu minä olen, mutta eivät osanneet lausua Huttu nimeä. Sanoivat Huttuseksi.

Olimme Pielaveden Alun alaosasto.  Sitten politikoivat. "Korpikommunistit" perustivat oman seuran: Jokijärven Jyry. Alku oli kai demarivetoinen. Politiikkaa oli. SVUL ei hyväksynyt TUL:n urheilijoita tasaveroiseksi. Siksi oli "porvariseuroja" sekä työläisurheiluseuroja.

Jyryn puheenjohtaja Vilho Virta oli Savon myymälähoitaja. Kun hyppäsin "ilman seivästä" , niin Vilho Virta ryhtyi auttamaan.  Olinhan rahaton resupekka "polina".  Hyvää tarkoitti, mutta asiantuntemattomuus teki myös vahinkoa.

Hommasi varusteita. TUL:n väriset punaiset urheiluhousut.  Siihen asti käytin äitini, takin vuorikankaasta, ompelemia housuja. Ihan hyvät urheiluun.
Piikkarihomma meni pieleen koko ajaksi minkä urheilin.
Tilasivat Kuopiosta piikkarit. Ne olivat kelvolliset. Ajattelivat että hyppääjä tarvitsee kantapiikit. Piikkarissa oli yleensä kaksi kantapiikkiä. Vilho Virta arveli, että riittää yksi. Piikkarien mukana tuli kaksi piikkiä, yksi kumpaankin.
Kantapiikit oli yksi este kehittymiselleni.
Otto Vauhkonen kiinnitti piikit.  Semmoinen virhe:  Pikajuoksupiikkareissa oli pohjaa päkiän kohdalla. Kantapuolen osalla oli ohut nahka, mikä ei ulottunut ihan koko kantapään alueelle. Tuli kaksinkertainen reunus. Nahkan reuna ja piikkarin pyöreän kannan reuna. Kantapään takareuna tukematta, vain päällisen reuna ympäröi kantapään.

Piikkarin pyöreä kanta painoi kantapään kipeäksi, rustottui. Toinen virhe tuli Vilho Virralle. Lähetti minut kirkonkylälle oppimaan "oikeaa" tekniikkaa. Kesäohjaajan nimeä en muista, mutta oli koulutettu mies; titteli voimistelunopettaja. Opetti minulle sopimatonta tyyliä. Opetusta oli yhden kerran???!!!!  Oli vuosi 1949. Olin 17 v. Parhaassa kehitysvaiheessa. Vasta v 1954 palasin lähes alkuperäiseen tyyliini.  V 1949 kehitys pysähtyi. Sain vain tuloksen 158. Parannusta edelliseen vuoteen vain kolme senttiä. Kipeytynyt kantapää ja ns "oikea tyyli".

Mahdollisuus voittaa 17 v sarjassa TUL:n Kuopion piirinmestaruus. Linja-autolla Kuopioon. Kansakoulun lattialla patjat majoituksessa. Sitten huomispäivänä kilpailuun. Aamusella oli maha tuskallisen kipeä, pystyin tuskin liikahtamaan. Sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut maha niin sairas. Koko sisus tulehtunut. 
Kuitenkin kannoin piikkareita käsissäni ja hiippailin vaivalloisesti kentälle. Että jospa.... Toivotontahan se oli. Vielä paluumatka linja-autolla oli tuskainen.
Erkin tuuria!  Erkin tuuri seurasi koko elämän ajan.  Niinpä tyttäret ostivat minulle Murphyn kalenterin! Jo syntymästäni se alkoi, synnyin väärään paikkaan.

v 1950 pääsin 160.  Muutin Joroisiin. Syyskuun 1 päivä aloitin työn Mustosen kaupassa. Aatto Tarvainen myi velaksi vaatetavaraa. Joukossa musta verryttelypuku. Siinä oli reikiä.
Joroisten Urheilijain kilpailuihin menin.  Korkeushyppypaikalla kysyin arkaillen josko pääsisin hyppäämään, vaikka kilpailun ulkopuolella, enhän ollut ilmoittautunut.
Toimitsijana Martti Härkönen komea nuorukainen sanoi:
---- Kilpailun jälkeen voit hyppiä mielin määrin. Katsoi halveksien näppylänaamaista laihaa poikaa risaisessa verryttelypuvussa.
Kilpailutoiminta loppui. Telineet paikallaan. Nostin riman paikoilleen. Hyppäsin. Korotin kerran.  Välineitä keräilevä toimitsija tuli sanomaan:
---- Sinähän olisit voittanut äskeisen kilpailun!
Niinpä.  Erkin tuuria taas. Ilman omaa syytäni.

Joroisten Urheilijoiden joukkoon en sitten pyrkinyt.  Kelpasin Joroisten Jyskeen porukkaan.
Niinä aikoina matkustettiin paljon kuorma-autolla. Lavalle oli värkätty istuimet.
Sattuipa kerran, että mentiin Juvalle kilpailuihin. Se oli v 1954. Sinä kesänä SVUL ja TUL sopivat yhteisestä toiminnasta.  Se oli vain kerran. TUL:n syrjiminen jatkui.
Vieressäni istui, ehkä tarkoituksella, Aarne Heimola.  Ehdotti osallistumaan heidän edustajanaan.
Vastasin lyhyesti:
---- Olen ilmoittautunut Jyskeen edustajana.
Että en ollut Joroisten Urheilijoiden jäsen, ei johtunut politikoinnista, vaan "rasismista" kohtaamastani aliarvioinnista.  Aliarviointi koskee kipeästi, varsinkin halveksunnasta kärsineeseen.
Juvalle mennessä en ollut enää "polina". Voitin pari kertaa Joroisten pitäjänmestaruuden.

Urheilijana olisin ehkä saanut mahdollisuuden kehittyä paremmin Joroisten Urheilijoiden rivissä.
Jyskeessä jouduin puheenjohtajaksi. Valmennustakaan en saanut.

v 1952 sain tuloksen 165.

Kesän 1953 olin armeijassa.  En harjoitellut urheilua. Armeijan järjestämiin osallistuin.
Joukko-osasto käsitti 300 miestä.  Siitä joukosta ei tietenkään kaikki kilpailleet. Meitä oli kuitenkin monta. Kolmiottelu on minulle huono. Kuulantyöntöni on olematon. Putoa melkein varpaille. Ei kilpailtu urheilukentällä, vaan tykistön harjoitusalueella.  Satanen juostiin kuoppaisella kivisellä tiellä. Pituutta hypättiin hiekkakankaalla.  Tulin kuudenneksi, viisi sai palkinnon.
10 X 400 m viestissä juoksin yhdeksännen osuuden. Vein joukkueeni johtoon.

Talvella 1954 lenkkeilin tarkoituksella kehittyä. 
Vuosikokouksessa valittiin puheenjohtajaa. Joku esitti jotain henkilöä. Kannatettiin.  Sitten meni mönkään. Joku esitti Erkkiä ja sai kannatusta. Äkkinäisenä häkellyin niin paljon, etten älynnyt kieltäytyä. Meni äänestykseen. En voinut kuvitella, että tulisin valituksi. Tapahtui muotovirhe. Sääntöjen mukaan täysivaltaisen jäsenen piti olla 17 v.  Äänestykseen sallivat kaksi paikalla ollutta alle sen ikärajan.  Pojat tietenkin äänestivät minua.  Sääntöjen vastaisesti.  Ratkaisivat.

Kevättalvi ja alkukesä meni TUL:n liittojuhlille valmisteluun. Harjoiteltiin ohjelmia. Osallistuin miesten näytökseen ja ohjasin poikien joukkueen. Rahan hankkimisessa oli oma tekemisensä. En joutanut harjoittelemaan. Puheenjohtajan vastuu.

Liittojuhlat oli heinäkuun alussa. Sitten pääsin ensimmäisen kerran kentälle.  Jätin opetetun tyylin unholan. Palasin alkuperäiseen.  Hyppäsin paremmin. Harjoittelussa 169.
TUL:n Savon piirin mestaruus kilpailut olivat ensimmäinen koitos kahteen vuoteen. Ennätys parani kymmenen senttiä, tauosta huolimatta. 175 senttiin. Neljä vuotta junnasin kehittymättä.

Tuloksia on turha verrata nykyisiin.  Maapohjaisilla kentillä kisailtiin.  Hyvä esimerkki on kilpailu Juvalla. Naurattaa kun ajattelenkin!   Hiilimurskainen ponnistuspaikka oli pehmennyt.  Ohut kolmiorima oli vääntynyt. Retkotti telineiden välissä keskeltä huomattavasti taipuneena.
En yrittänytkään hypätä siitä mistä muut ponnistivat.  Valitsin ponnistuksen hiukan vasemmalta, ehjältä paikalta. Suunnilleen metrin päästä vasenta telinettä. Korkeus mitattiin sääntöjen mukaan alimmasta kohtaa.  Jouduin ylittämään riman korkeammalta kuin muut. Hyödyin ponnistuspaikasta. Voitin kisan 175 .

Soini Nikkinen heitti varkaudessa keihästä. Vauhtia löntysti, niin että kura roiskui.
Pitkämäki ja Ruuskanen tuskin pitkälle viskoisivat semmoiselta alustalta.

Semmoinen yksityiskohta, jonka tarkistin:  Korkeustulokseni ja pituushypyn tulokset  175 ja 635 olivat yli naisten maailmanennätysten. Kun aloitin hyppäämisen, korkeushypyn maailmanennätys oli 211 senttiä. Saavutukseni jäivät vaatimattomiksi. Pitäjänmestaruudet Joroisissa ja Suonenjoella. Pieksämäellä kauppalanmestaruus. TUL:n Savon- ja Keskisuomen piiriottelussa voitto.
Koko urheiluharrastuksen aikana työviikkoni oli 60 - 65 tuntinen.

Suonenjoella ajoin myymäläautoa. Menin uteliaana kilpailuihin Iisvedelle. Ilmoittauduin Suonenjoen Vasaman edustajaksi. Kävin muutaman kerran kentällä.  Voitin pitäjänmestaruuden 174 sentillä. Kilpakumppani Taneli Konttinen.  Piirinmestaruuskilpailussa ei ollut mahdollisuuksia. Jäin neljänneksi. Oli kaksi muita parempaa. Sain saman tuloksen kolmanneksi sijoittuneen kanssa 175 .

Vasama tarvitsi yhden miesten B-luokan tuloksen seuraluokitukseen. Pisteitä oli riittävästi muuten. En tiedä pitikö olla täsmätulos vai pistemäärän vaativa?
Kentällä puntaroivat 4 x 400 m viestiä.  Joku sanoi; --- Entäs Erkki?
---- Ei me Erkkiä tarvita, sanoi Veikko Niskanen.
Tosiasia on etten harjoittelemattoman pystynyt juoksemaan kyllin nopeasti.

Annapas ajan kulua. Huomasivat: Korkeushypyssä on B-luokan tulos 178 .  Saivat aiheen järjestää Vasaman kansallisiin ylimääräisenä lajina korkeushypyn.  Tavoitteena Erkin saavuttaa tarvittava tulos.  Kilpakumppani oli Osmo Siikavirta. Sääntöjen mukaan pelattiin. Sellaistakin seurasin sivusta Rantasalmella, että peukaloivat juniorien tuloksia luokitusrajan yli.
Hyppäsin 178 .  Erkki teki sen yksin!
Korjasin tulosta Varkaudessa kansainvälisissä kilpailuissa.  Eero Salminen ja Puolasta Fabrikowsky urheilijoita ja Erkki statistina. Hyppäsin ennätykseni 180.  Saman tuloksen sai Jolanda Balas naisten maailmanennätykseksi.

Ennätysvuotena harjoittelin kaikkein vähiten. Ei yhtään mitään talvella ja kesälläkin vähän. Kilpailin viisi kertaa, ne olivat hyvää harjoitusta.

Ei epäilystäkään, että mahdollisuuksia oli kohtuulliseen tulokseen. Siihen vaikutti muutama seikka.
En työssäni seisonut pitkiä päiviä, kuten myymälässä. Välimatkat sain istua autonratissa. Eikä ollut kantapiikkejä jarruttamassa,  hyppäsin pikajuoksupiikkareilla, ohutpohjaisilla.  Pohjassa hävisin muille. Sinä vuotena kaikilla oli neljä senttiä paksu koroke päkiän kohdalla. Sitten säätivät pohjan paksuudeksi 13 mm.

Ellei niitä virheellisiä apuja ollut. 180 olisi ylittynyt kahdeksan vuotta aikaisemmin. Tämä tapahtui v 1958.  155 hyppäsin v 1948. Tosin harjoituksissa Korpelan ohransänkipellolla. Mutta mittasin rehellisesti.  En käynyt lähelläkään mahdollisuuksien ylärajaa.

Jolanda Balas nautti etuja. Valmentajana korkeushyppääjä aviomies. Harjoitteluaikaa ja -mahdollisuuksia sosialismin systeemissä. Minun etuni vain testosteroni. Ja 65-tuntinen työviikko.        
 

Koulujen kevät

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen"

Tuosta viisusta en muista enempää. Ehkä syystä, etten laula. Taas siitä hälistään, että saako suvivirttä laulaa koulujen kevätjuhlissa?
Uskonnottomiin kuuluva rehtori tämän aamun kuvaruudussa kertoi rehellisesti, ettei muiden uskontojen edustajat vaadi voimakkaimmin sen kieltämistä. Kieltämistä vaativat uskonnottomat?!
Tälle rehtorille kaikki pisteet rehellisyydestä. Ruudussa esiintyvissä on rehelliset vähemmistönä.

Siihen olen tottunut, että tosiuskovaisina itseään pitävät ovat suvaitsemattomia. Tuli ilmi, että uskonnottomat ovat suvaitsemattomia.!?  Se yllätti. Olen uskonnoton "uskomaton mies". Mutta minulle on yks hailee vaikka laulavat. Mielestäni lasten ja nuorten laulu kuulostaa kauniilta,  kuin aurinkoinen kevätaamu.

Uskonnollissa vapauksissa viitataan muslimeihin.  Kaikki uskonnot ja jumalat ovat ihmisten keksintöjä hallitsemisen välikappaleiksi.  Kävin rippikoulun, kun sitä sanoivat akanottoluvan hankkimiseksi. Samaa asiaa ajavat "alkukantaisten" heimojen rituaalit. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen tarkoittaa samaa. Ei "jumalan määräämää". Pappi sanoo: " minkä jumala yhdistää..."
Kuka ja mikä sen yhdisti?  Tiukassa kontrollissa yhdistäviä tekijöitä oli monia. Ei jumala.
Ainoa oikea ja alkuperäinen on seksuaalivietti.  Jos jumala loi ihmisen, loi myös seksuaalivietin. Kirkon uskonto sanoo sitä himoksi ja sillä perusteella "synniksi". 
" Jos sinä katsot himoiten naista, sinä teet siinä huorin". Tämmöinen lause on luonnonlakien vastainen. "Himo", jota sanovat synniksi, on luojan luoma elämän jatkumisen säilymiseksi. Luoja vaan ei ole se, mitä kerrotaan Raamatussa.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa."   Siitä on kymmeniä vuosia, kun ymmärsin, että ei suinkaan jumala, vaan ihminen keksi olevansa "jumalan kuva".  Erotuksena eläimestä. Kaiken tutkitun mukaan ihminen koostuu samoista aineista kuin kaikki muutkin eläimet. Ne ainesosat löytyvät maapallolta. Niin kertovat ja siihen uskon enemmän kuin Raamatun "luomiskertomukseen".

Suvivirren laulaminen ei vaikuta sinne eikä tänne. Kouluvuoden loppumisen "riemusta" nauttivat kaikkien uskomusten jäsenet. Paitsi ne raukat, joiden arvosanat olivat pettymys kunniankipeille vanhemmille.

Uskontoja levittävät ja pitävät koossa väkivallalla. Kiduttaen, kivittäen, ruoskien, roviolla polttaen ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Niin levittivät kristinuskoakin. "Ristiretket" olivat ryöstöretkiä. Kristinusko sinnittelee tietämyksen vastaisesti, mutta menettää otettaan. Joku tuntematon "laki" vaikuttaa.
Muslimi todennäköisesti "jyrää" Kristinuskon. Sikiävät enemmistöksi ja ankarat säännökset takaavat "yhtenäisyyden".  

Spekulointia

Turha suunpieksäntä jatkuu.  Kyselevät kylän ukoilta, tietoviisailta ja ennustajaeukoilta. Että mitäkö Ukrainassa tapahtuu?  Sitähän ei kukaan tiedä. Eikä mielipiteet vaikuta yhtään.

Venäjän mediaa seurannut toimittaja kertoi Radio Jerevanista juttuja.
---- Miksi Venäläiset matkustavat niin usein Viroon?
---- Ehkä katsastavat asuntoja.

---- Paljonko Suomessa on venäläisiä?
---- Tarpeeksi, että voidaan järjestää kansanäänestys.

Huumoria haluaisin enemmänkin.  Vaikka kansojen johtajien vallanhimo sumentaa heiltä järjen.

Tänä aamuna näytettiin teeveessä Ukrainan nykyistä "johtajaa". Uhosi kovasti sodan uhkalla, mutta samaan hengenvetoon vaati lännen apua! 
"Se on hirmuista" jos niin tapahtuu.  Herra ei vaikuta "terveeltä".  Jos Ukraina alkaa sotimaan ja muita valtioita tulee mukaan?! Ajatuskin hirvittää. "Hirmuista!" 

Tuntuu näin suomalaisena kiusalliselta, kun vertaavat Suomea ja Ukrainaa. Venäjällä ja muuallakin Amerikkaa myöten kehottavat ottamaan oppia Suomesta?!  Millähän tavalla?
Suomi koki sodan kauhut. Suomi alistui järkyttäviin rauhanehtoihin. Maksoi kalliin hinnan sodan uhreina ja vielä sotakorvauksina. Suomi allekirjoitti YYA-sopimuksen.  Suomi "suomettui". Suomettumisesta pilkkasivat omat ja vieraat.

Kaikki haluavat olla voittajan puolella. Suomikin Saksan kanssa. Suomi jäi häviäjän puolella häviäjän osaan.
Elämän paradokseja: Suomi hävisi. Suomi selviytyi nöyrtymisen avulla ja valtavin ponnistuksin.
Suomen kävi paremmin kuin voittajan puolella olleiden ns kansandemokratioiden. Ukraina mukaan luettuna. Baltian maat jäivät jyrän alle.  Mutta Neuvostoliitto kompastui ja moni Europan valtio sai takaisin itsenäisyytensä.

Baltia kehittyy, mutta jokaisella Itä-Euroopan valtioilla ei näytä kyky riittävän. Hävitettiinkö "sosialismin" vallitessa järkevät ihmiset?

Sodan aikana ympäristöni yksinkertaiset ihmiset seurasivat tapahtumia Suomen näkökulmasta.
Yksinkertaisista yksinkertaisimpiin lukeutua Iso-äiti Akaatta oli kuullut jonkun ennustavan:
"Suomi häviää ja Saksasta tehdään pieniä valtioita". Minusta oli kummallista , että mitenkä Saksasta pieniä?! Olematon tietämykseni ei ajatellut esimerkiksi Itävaltaa. 

Tiit Made

Kirjoittanut kirjan MU ISAMAA. Kirjaston poistoista sen ostin.  Painettu Suomessa 1988. Varhainen julkaisu perustuu suomentamiseen käsikirjoituksesta. Luen mielenkiinnolla aikanaan ajankohtaisina olleita kirjoja, jotka kertovat silloisista tapahtumista.  Kulunut aika tuo perspektiiviä ja näkemys selkeytyy. Tietää, mitä tällä välin tapahtui.
Tämä kirja tuli ajankohtaiseksi.  Lainaan siitä Heinz Valkin kirjoitusta Sirpissä ja Vasarassa:
"Käynnissä olevalle vallankumoukselliselle prosessille on luonteenomaista vahva järjen kontrolli. Ilmeisesti sen syynä on pienen kansan vaistomainen elämänviisaus, joka kertoo etteivät rahkeet riitä vallankumouksen tekoon suurten kansanjoukkojen väkevin voimin. Katulevottomuuksia, barrikadeja, palavia autoja ja muita sellaisia suurkansojen kapinamerkkejä on mahdotonta edes mielikuvituksessa projisoida virolaisten kaupunkien kaduille. Se ei ole meidän tyylimme! Meidän ainoa aseemme on järki, ja sitä me olemme käyttäneet tähän asti suorastaan esimerkillisesti. (...)"

Mieltäni kalvaa seurata Suomen mediasta huligaanien ja roskaväen mellastusta. Seuraavat sitä myötätunnolla.  Syyria näyttää karmaisevan esimerkin. Paasikivi sanoo haudassaan: "Hirmuista!"
Kokenut toimittaja Rauli Virtanen puhui Vapaan Syyrian Armeijasta! Eihän sellaista ole! Samassa ohjelmassa näkyy torilla muka sotilas, joka ampuu taivasta kohti rynkyllä! Ta-ta-ta-ta-taa! Väkijoukossa! Jos "Vapaan Syyrian Armeija" koostuu sellaisista, ei hyvältä näytä! Toisaalta, ei myöskään Syyrian hallinnolla ole toimivaa armeijaa. Jos olisi, järjestys palautuisi.
Syyriassakin, kuten muuallakin kapinoijat odottavat USA:n tulevan apuun.
Virolaiset uneksivat joskus Amerikasta "Valkoista laivaa".  

Lukiessani Virolaisten organisoimasta Kansanrintamasta, en hevin usko sitä mahdolliseksi.  Asian tuovat esiin selvin sanoin.  Puhuvat Viron Sosialistisen Valtion itsemääräämisoikeudesta! En yhtään ihmettele Mauno Koiviston kantaa: "Olkaa varovaisia!" Koko jutusta tunkee läpi Viron itsenäisyys! Silloin se oli salainen unelma. Tapahtumien vyöryssä se toteutui. Käyttivät ajankohtaa järkevästi.
Entä sitten? Käyttääkö Venäjä veruketta Viron kuuluneen ikiajoista Venäjään?  Entä Suomen?

Katsoin sen tv-ohjelman, jossa Mauno Koivisto sanoi virolaisille vieraille: "Olkaa varovaisia!". Jo silloin pohdin, että heillä on mahdollisesti parempaa tietoa, "Sisäpiirin tietoa", jota Suomessa ei vielä havaittu?  Tietenkin näkivät sen systeemin "lahoamisen" sisältä päin.  Kävin Sotshissa kielikurssilla v 1976.  Sitten Moskovassa 1984. Jälleen Sotshissa 1985. Alamäki oli jyrkkä!
Kokemani perusteella pohdin mahdollisuutta. Systeemi on täysin pielessä, hallitsematon.  Miksi sitä ei kumottu järjen avulla? Se lahosi sisältä! Ei sitä kukaan ennustanut!

Missä on kristallipallo?

Myllerrykset. Kukkotappelu vai sodanuhka?

Mikä on laillista?  Eikös Janukovits ollut vaaleilla valittu? Entä heidän parlamenttinsa? Nykyinen  Ukrainan  hallinto tuli vastuuseen mellakoiden ja roskaväen avulla. Ei valittu vaaleilla. Jokainen kapinaan ryhtyvä odottaa USA:ta apuun. Ja Natoa. Myös EU:ta. EU on keskustelukerho. YK on hampaaton. Nato ilman USA:ta on.... niin mitä?  USA on osallistunut siksi moneen onnettomaan projektiin, että pian luulisi kyllästyvän.
Sanoo eräänä päivänä: --- Hoitakaa putiikkinne!  (ja Putin?)

Suomen ei kannata liittyä Natoon.  Naton tulevaisuus pysyy hämärän peitossa. Kuten Varsovan liitto aikanaan, mikään ei ole ikuista.
USA on suurvalta vielä pitkän aikaa. Senkin hohto himmenee. Jokin luonnonlaki näyttää vaikuttavan. Jokainen herruuteen pyrkivä mahti on menettänyt lopulta voimansa. Ruotsi oli Euroopan mahtivaltio. Harjoitti ryöstöretkiään aina Varjagien ajoilta. 

Venäjä kestää suurvaltana jonkin aikaa. Venäjä pysyy Venäjänä, olkoon vallassa tsaari (nykyäänkin?), tai minkä tahansa ideologian varjolla valtaan noussut. Entä Kiina?

Ukrainan nykyinen va johtaja uhoaa suurella suulla. Sanoille ei ole katetta.
Ns lännen johtajat näyttävän unohtavan Venäjän voiman. 
Hämmästyttävän vähällä järjellä...  Lännen johtajat pauhaavat television välityksellä Venäjän vastaisuutta. Todelliset päätökset ovat tähän asti tehty suojapaikassa.  Sopineet keskenään muiden tietämättä.

Toistan Niilo Hämäläistä: "Genevet ja Etykit pidetään, mutta päätökset tehdään muualla." Luulevatko nykyiset poliitikot ja kansojen johtajat televisioesiintymisten ja toreilla ja turuilla mellastamisen tuottavan hyvää jälkeä?  

Venäjä pitää huolen voimansa riittävyydestä. Eilenkin tuli teeveessä esille Venäjän eristäminen. Paasikiven sanoin: "Sen seuraukset ovat hirmuiset!"
Venäjä suojelee itseään sotilasmahdilla.  Ettei totuus unohtuisi, Venäjälle ovat hyökänneet Tsingis-Kaani, Napoleon, Hitler. 
Muistavat pitkään Leningradin piirityksen. Se oli "hirmuista". Suomalaiset olivat siinä passiivisia.

Suomalaiset huolestuvat sotilasmahdin liikkeistä.  Suomi ei ole tällä hetkellä "liipaisimella", mutta voi joutua, jos tyhmästi toimitaan.

Tavisodan aikaan oli toinen tilanne. Selvät tavoitteet.  Venäjän ja Saksan välinen sopimus lupasi Stalinille vapaat kädet Skandinaviassa ja Baltiassa. Seuraukset tunnetaan. Suomikin nahoissaan.
Historian tutkijat ja sotatieteilijät sanovat tavoitteena olleen Suomen katkaiseminen kahtia. Tällainen tulkinta asettaa Suomen liian tärkeäksi. Stalin ei uskonut sellaiseen vastarintaan, mihin Suomi pystyi vähän aikaa.  Stalin uskoi suunnitelmaan. Joukkojen piti marssia muutamassa viikossa Helsinkiin. "Kunhan kerran karjaisemme---"
Välirauhan ehdoissa määrättiin Suomen rakentamaan rautatie rajalta Tornioon.  Tavoitteena meren rannikko. Ruotsin ja Norjan yli.   "Onneksi Ruotsilla olivat suomalaiset!
Talvisodan alussa Neuvostoliiton rivisotilaat saaneet ohjeen: Kun tapaatte Torniossa ruotsalaisia, olkaa heille ystävällisiä.  Suomi oli tarkoitettu vain Neuvostoliiton astinlaudaksi suurempiin tavoitteisiin.
Saksalaiset ehtivät ensin.    

Kertun päivä

Kompuutterin avattuani hoksasin päivämäärän, 17.3  .Sehän on semmoinen syntymäpäivä.  v 1898 maaliskuun seitsemästoista syntynyt Kerttu.  Tuli mieleeni Kertun nimipäivä. Tarkistin allakasta, on se.  Vuonamonniemellä Surma-ahon mökissä.  Pielavedellä.
Vanhemmat Kalle Jauhiainen ja Akaatta os Raak.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, 17.3.1938 Kerttu synnytti Korpelan saunassa tytön. Kastettiin Anjaksi. Se ei ollut mikään iloinen "perhetapahtuma". Kertulta se oli viides rypistys. Huorpentuja, siistimmin sanottuna lehtolapsia kaikki. Syntyivät pilkattaviksi, elinikäiseen häpeään.
"Synnissä siinnyt ja synnissä syntynyt" sanoi Akaatta, harras uskovainen. "Jumala rankasoo!"

Tuntuu siltä, että on tarpeeksi rankaissut. Minua! Tyttäretkin sen havainneet; ostivat joululahjaksi Murphyn kalenterin. 

Jossain vaiheessa ovat lakanneet merkitsemästä kirkonkirjoihin: "äpärä".  Uskovaiset ja "oekeet immeiset" sanoivat: "Syntinen nainen".  Löytyneekö monta, jotka tekivät vähemmän syntiä, kuin Äitimme Kerttu. "Autuaita ovat lapsenmieliset".  Kerttu-rukka oli uhri.

Kuinkas sattuikaan!  Keiteleellä ravitsemusliikkeen pöydässä vastapäätä istui mies, varttuneessa keski-iässä oleva.
Se oli sitä aikaa elämänvaiheessani, jolloin katsastelin arastellen, josko sais hankittua "punaisen tuvan ja perunamaan". Tarkalleen en muista, mistä alkoi?  Tyypillinen suulas savolainen. Nimensä tuli julki: Kalle Jauhiainen. Luullakseni en omaani tuonut esiin? 
Kertoili vuolaasti, että hänellä on myytävänä maatila, toinenkin. Pielaveden puolella ja Keiteleen puolella. Rantapaikkoja Vuonamonniemellä.
Totta vai tarua?  Puhuiko vain "suunsa mauksi"?. Siirtyikö vastuu kuulijalle?  Hintapyyntöjäkin kertoi. Hinnat olivat aikaan ja paikkaan sopivilta tuntuvia. Siinä suhteessa uskottavaa kerrontaa.

Sitten!
Sanoi myös olevan kuuden hehtaarin maapala; Surma-ahon paikka!
Pidin suuni supussa. En maininnut yhteyttäni äitini kautta Surma-ahoon. Mielessäni välähti: ---Sehän pitäisi ostaa!

En ostanut. Sekavat raha-asiani sotkeentuivat yhä enemmän ja enemmän.  Vihdoin pääsin tilanteeseen, että saisin pankista rahoituksen tuon kaltaiseen kauppaan. En tiedä, kuka omistaa Surma-ahon maapalasen. Ja onko myytävänä? Vai onko siinä jonkun kesämökki?

En ota selvää. Aikani on ohi. Pian olen Surman suussa.
 

Pölinätä pöntössä

Uskottava puolustus. Mitä se on?  Keittolautasen kanssa katselin muutaman minuutin poliitikkojen höpinää Suomen turvallisuudesta.  Tyhjää turinaa kaikki.
Suomi ei voi hankkia riittävästi koneellista kalustoa maamme puolustamiseksi. Opettelisivat päässälaskua. 
Hävittäjäkoneiden sanovat maksavan kymmenen miljardia.  Joku epäili aiheesta, ettei siihen saada rahoja koskaan. Kanerva sanoi tarvittavan luovaa mielikuvitusta !!!???
Missä on piilenyt Kanervan ja muiden valtakunnan poliitikkojen luova mielikuvitus, kun Suomen talous menee perseelleen?  Taitavat kaikki olla virtuaaliedustajia.

Naishenkilö arveli varuskunnat tarpeettomiksi.  Varuskuntien lakkautus oli virhe. Semmoiset toimenpiteet passivoivat, mikäli ajatellaan kansan puolustustahtoa.  Kansan puolustustahto näyttää poliitikkojen mielestä tarpeettomalta. 

Valtion menot ovat 50 miljardia tänä vuonna, eikä tulot riitä siihen lähimainkaan, velka lisääntyy.
Puolustusmenot pitää priorisoida.  Myydään Hornetit eniten tarjoaville. Horneteilla emme tee yhtään mitään. Anteeksi, tarvitaanhan niitä lentäjien koulutukseen Natoa varten.  Ja leikkimiseen Islannin yllä. Se leikki ei palvele Suomen turvallisuutta.

Sotaa ovat käyneet elefanteillakin. Aikanaan ratsuväki oli mahtitekijä. Viime sotien aikana kylän ukot valoivat kannuja. Pohtivat sodassa menestymistä ja valtioiden väkilukuja. Saksalaismielinen (isänmaallinen?) Laskeskeli Saksan liittolaisvaltioiden väkilukuja. Niiden perusteella uskoi Saksan voittoon.  Kuuntelin juttuja sivussa.
Tiesivät ettei ratsuväki enää sovi kehittyneeseen sodankäyntiin.

Epäilyttää hävittäjäkoneiden vanhentuneen samalla tavalla. "Ilmojen kautta käy ohjusten tie."

Ensin pitää miettiä nykytilannetta. Sitten kuvitellaan:   Lihavat ja laiskat sotilaat istuvat koneissa ja tähtitorneissa painelemassa nappuloita ja lähettämässä Hornetteja vihollismaahan.  "Tähtien sotaa", vai mitä?

Erkki on tyhmä. Niinpä ajattelen näin:
Ensimmäinen ehto on toimintakykyinen väki. Motivoitunut. Naisedustaja arveli että miehistö tulisi kalliiksi. Laskekaa, ettei minun tarvitse, miten monta sotilasta ruokittaan, koulutetaan ja varustetaan yhden Hornetin hinnalla?

Kättä pitempää tarvitaan. Jätetään "tähtien sota" unhoon. Puolustamme ensisijaisesti maa-aluetta. Jos puolustetaan? Puolustetaan mutta ei olla sotahulluja. Tykkejä, panssareita, rynkkyjä jne.
Seurasin kiinnostuneena helikopterihankintojen suunnittelua. Onneksi välttivät suuren hulluuden. Eivät päättäneet hankkia taisteluhelikoptereita. Jumalattoman kalliita.

Kuljetuskalusto on Hornetteja tärkeämpi. Voidaan liikutella joukkoja nopeasti paikasta toiseen.
Sotatapahtumiin en ole perehtynyt, lukenut niistä vähemmän.  Mutta joukkojen siirroista pari tullut muistiini. Tapahtumiin vaikuttanut ratkaisevasti miehistön siirto Rukajärveltä kriittiseen tilanteeseen. Siihen perehdyin videoryhmän mukana ja luin venäläisestä kirjasta.

Siinä kirjassa mainitaan, kun suomalaiset vetäytyivät rajan yli:
" Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan."   Siinäpä koko asian ydin.

Toimintakykyinen väki tarvitsee kertausharjoituksia. " Ettei totuus unohtuisi". Siihen ovat omiaan pienet varuskunnat. Ei pidä lakkauttaa.  Siviilien ja sotilaiden välillä ei tarvitse olla korkeaa raja-aitaa.  Kertausharjoitusten kalleutta valitetaan.  Nämä ovat tärkeämpiä kuin Hornetit.

Ruotsin kanssa liittoutumisesta puhuvat omana keksintönään.  Paasikivi on ollut monessa. Alkaen typerän kuninkaan hankinnasta. 
Paasikivi sanoo kannattavansa Pohjoismaiden puolustusliittoa. Jopa sillä tavalla, että Ruotsi toimittaa tarvikkeet ja suomalaiset sotii.
Tiedämme, että Ruotsi ei siihen olisi suostunut. Suostuuko nykyään? Ruotsalaiset ovat sievistelijöitä, esiintyvät miellyttävästi, mutta...

Paasikivi kertoo Moskovan ajaltaan, miten hän keskusteli hyvän ystävänsä Ruotsin suurlähettiläs Assarssonin kanssa. Tartuin uteliaana Assarssonin kirjaan samalta ajalta.  Kirjassa ei mainita sanallakaan "hyvä ystävä" Paasikivestä.  Valittaa vain hankalasta puhuttelusta Molotovin luona.
Kenellä lie ollut hankalinta.  "Onneksi heillä oli suomalaiset!"   

Kanerva ja kumppanit vakuuttavat Suomen olevan tasavertaisena päättämässä. Se on uneksimista. Suomen ääni hukkuu myrskytuuleen. YK-on tyhjä kirjainyhdistelmä. Isot päättävät kysymättä lupaa. USA operoi YK:n valtuuttamana, mutta "oma lehmä ojassa".

Suomi ei voi voittaa sotia. Viime sodasta kerskuvat  "torjuntavoitolla". Suomi voitti rauhan. Siihen vaikutti puolustustahto, joka maksoi paljon. Että Suomi säilyi itsenäisenä, siihen on myös tuntemattomia tekijöitä. 

Kenen kanssa Mannerheim teki sopimuksen hyökkäyksen lopettamisesta? Enemmistö alemmasta johdosta oli ilmeisesti eri mieltä. Rukajärvellä tuli esiin se kysymys.  Sotilaat olisivat edenneet parempiin asemiin. Mutta piti asettua juuri niihin paikkoihin, missä sillä hetkellä olivat. Siitä koitui tappioita.

Tietämykseni rajallisuus vaikuttaa. Ajatellut olen. Etenemisen piti pysähtyä sillä tunnilla, sillä hetkellä. Herää kysymyksiä.

Kekkosen "taideteos" oli nimeltään: "Niin on jos siltä näyttää".  Joku sanonut: "Mikään ei ole sitä miltä näyttää".

Saksalaiset odottivat suomalaisten katkaisevan Muurmanskin radan. Siinäkin kohtalon paradoksi. Tosiasiassa suomalaiset suojelivat sitä!  Onko tuota ajatusta kukaan tajunnut?  En ole siitä missään havainnut merkkiäkään.

Kun pääsin tietämään suomalaisten joukkojen lukumäärän ja tiedän tarkkaan miehistön kyvyt, on päivänselvää että suomalaiset olisivat pystyneet tuhoamaan Muurmanskin radan. Venäläiset kutsuivat sitä Kirovin rautatieksi.  

Pielaveden kansalaisopiston videopiiri sai ostaa kirjan. Sanoivat sen olevan sotapäiväkirjan. Sitä se ei ollut , vaikka muutamassa artikkelissa kerrottiin tapahtumia minuutin tarkkuudella. Se oli sotilashenkilöiden muistelmia, myös kannanottoja.

Kirjan nimi: На Реполском направление. Repolan suunnalla. Luovutin kirjan opiston puuhahenkilöille. En voi tarkistaa. Pelaan huonon muistini varassa.  Jostain artikkelista löytyy maininta: "Onnistuimme saavuttamaan tavoitteemme, estimme vihollisen (fasisteiden?) pääsyn Kirovin rautatielle." Siinäpä se!  Viholliset, siis suomalaiset, tosiasiassa estivät sen! Suomalaiset eivät myöskään katkaisset Leningradin piirityksen "Elämäntietä". 

Suomen poliitikot ryhdistäytyvät kilvan esiintymään Ukrainan tapahtumien tuomareina.  Herkkähipiäiset pyrkivät todistamaan etteivät "suometu".  Suomettuminen koetaan kansainvälisesti halventavana.  Suomettuminen saisi jatkua. Suomettuminen on yksi esimerkki itsenäisyyden säilyttämisen keinoista. Nykyiset poliitikot kumartelevat länteen, EU:hun ja Natoon.  "Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää". 

Joku sanoo Suomella olevan vastuun.  Vastuun mistä?  Ei ainakaan maailman ampiaispesien rauhoittamisesta. Sanovat: Emme voi paeta vastuuta. Miksi emme?  Suomalaisia sotilaita ei saa näkyä vierailla sotatantereilla. Jälleenrakennusta ja koulutusta voimme avustaa.  Rauhan töitä.

Muutkin valtiot ovat itsekkäitä. Opportunisti selviytyy.

Lintujen pesät

Ihminen olevinaan ainut eläin, joka ajattelee. Juutalaisten Raamatussa väitetään ihmistä Jumalan kuvaksi. Äärimmäiset loukkaantuvat, kun ihmistä sanotaan eläimeksi. Eläin mikä eläin!
Televisio mainostaa luonto-ohjelmaansa kysymyksillä. Mitä eläimet ajattelevat?
Tämän aamun teeveessä näkyi harvinaisia kuvia linnuista.  Herännyt kysymys lasten kotitöistä. Toimittaja yhdisti sen juuri nähtyyn.  Siivoavatko linnut pesänsä?

Kun en tiedä, niin kerron vain mitä näen. Seurasin lehtokertun pesintää heti munista lentoon lähtöön. Kuvasin VHS systeemillä. Kuvasarja hävisi, kun en tarmokkaasti säilyttänyt. Muita huolia oli.
Poikasten lähdettyä oli pesä kuiva ja puhdas.
Muistin nähneeni emon pesällä käytyään kantavan nokassaan mustaa, kuin pientä matoa. Kai se oli sitä?

Petäjäjärvelle muutettuani siellä seuraavana kesänä rakensivat räystäspääskyt monta pesää. Siivosin keväällä tontin autohajottamon jätteistä. Jäljelle jäi rikkonainen savimaa. Pääskyille tarjosin runsaasti pesän rakennustarvikkeita. Kostea metsänreuna tuotti runsaasti ötököitä.

Yhdestä pesästä tiesin poikasten lähteneen.  Sen pesän alla viikkojen jälkeen makasi Pentti Hujanen selällään nurmikolla. Sanoi pesästä kuuluvan sirkutusta. Sanoin: --ei kai, poikaset lähtivät viikkoja sitten. Pentti kuuli oikein, siellä oli toinen poikue kasvamassa. Nekin ennättivät kehittyä lentokykyisiksi.

Pääskyn poikaset huolehtivat pesän puhtaudesta. Tavallisesti näyttivät nokkaansa. Kaksikin nökötti yhtä aikaa pesän suulla. Tarpeen tullen käänsi pyrstönsä pesän reunalle ja ruikkasi tuotoksensa.  Useimmin lensi maahan, joskus valahti seinälle.  Tuntemani rouva kopisteli parvekkeelle väsätyn pesän pois, ei tykännyt pesästä lentelevistä aineksista.

Sain korjata maatilan navetan vintiltä joutilaan auton. Muhinut siellä vuosia. Pääskyn pesästä orrelta valunut runsaasti "salpietaria" sen lokasuojalle.

Nuoruusvuosiltani oli vain yksi käsite: pääskynen. Petäjäjärvellä huomasin kaksi erilaista pääskystä langalla vierekkäin. Aikani vatvoin mielessäni, kunnes valkeni: Räystäspääskynen ja haarapääskynen. Haarapääskynen vaikutti "hienommalta", ikään kuin paremmalta lajilta. Räystäspääskynen on taitavampi rakentaja. Sen pesässä on "katto pään päällä". Haarapääskysen pesä on avonainen "kuppi". Saman kaltainen kuin rastaan pesä.  Kirkkoharjun rannan lepikossa tutustuin rastaan pesiin.

Haarapääsky rakentaa suojaisaan paikkaan. Rakennus oli koulun huussi. Tyttöjen, poikien ja opettajan huussien seinät ympäröivät "tuotevarastoa". Seinien väliin jäi avonainen tila, noin metri kertaa kaksi. Sen suojasi päädyssä ovi. Oven rakenteissa oli haarapääskyn pesä. Monia vuosia vanha. kaksi munaa tallella. Jääneet suutariksi. Luultavasti häiritty.

Tuli sellainen kesä, että pääskyt pesivät samassa paikassa.  Huomasin ajoissa, osasin olla häiritsemättä.  Totuin näkemään poikasten lähtevän ensilennolleen heittäytymällä alaspäin. Tämä pesä oli niin alhaalla kaukalomaisessa tilassa, että lentoon joutui lähtemään heti ylöspäin. Noustava lähes pari metriä. En voinut tietää hetkeä, milloin olisin avannut oven?  Miten ihmeessä pystyvät semmoiseen suoritukseen?
Kyllä pystyivät!  Siellä nököttivät eräänä päivänä. Koko perhe katon kannatinhirren päällä.

Mitä nyt jatkan, siitä en ole varma, josko tälle palstalle olen tekstannut?
Verstaan sisälle oli aikaisemmin yritelleet pesän tekoa. Parissa paikassa oli "perustus".
Parioven alapuolelle jäi pieni rako.  Kun en ollut paikalla, haarapääskypari kulki siitä ja rakensivat pesän sähköjakorasian päälle.  Pesän rakennus sujui hitaasti. Ajoittainen työskentelyni häiritsi.

Havaitsin homman vasta, kun se oli jo pitkällä, enkä hätistellyt lintuja. Haudonnan alkaessa arvelin, kerkeävätkö saada poikaset lentoon?
Näytti onnistuvan. Ensimmäinen poikanen nökötti putken päällä.
Ankara luonto näytti nurjan puolensa. Ilma kylmeni, satoi viikon verran. Hyttyset loppuivat. Emot pakenivat nälkäkuolemaa.
Toinen poikanen oli täysikasvuinen, mutta ravinnon puutteesta heikko. Ei kyennyt lentämään. Putosi kuolleena maahan.
Lentokykyinen poikanen koki saman kohtalon. Kuoli nälkään ja putosi orrelta.
Sää normalisoitui viikossa. Pääskypari palasi.  Emo toi nokassaan sapuskaa ja tarjosi sitä pesän reunalta. Ottajaa ei näkynyt. Pesä oli siksi korkealla, etten sinne nähnyt.

Pariskunta istui jatkuvasti orrella, eivät käyneet ollenkaan ulkona.
Päivien kuluttua hätistelin surevat linnut ulos. Katsoin pesään: Kaksi kuollutta lintua. 

Rautalammilla mökin vintille ampiaiset rakentaneet pesänsä. Läpimitaltaan arviolta neljäkymmentä senttiä. Mittakaavana käytin kattotuolin kakkosnelosta. Olin nähnyt vain lahopuun näköisiä pesiä. Tämä oli vaalea. Luultavasti styroksia.  Väkistenkin tulee mieleen eläinten ajattelu. Onko niiden puuhat pelkän vaiston varassa? Kuinka taito siirtyy seuraavalle sukupolvelle?  Kuitenkin nähdään eläinten sopeutuvan uusiin ympäristöihin ja uusiin tapoihin.

Pesän ulkopinnassa oli koko alueella kuvioita, ikään kuin koristeita. Semmoisia kuvioita oli solmiossani nuorena miehenä ja olen nähnyt niitä muissakin tekstiileissä. Niillä lienee nimikin, mutta mistäpä tähän sen löytäisin?  Suunnilleen tuuman mittainen "soikula", Toisesta päästä ehkä sentin levyinen pyöreä,  Kapeni hieman kaarevana toiseen päähän huipuksi. Kaarevuutta käyttäen aivan kuin valettu keskinäiseen asemaan.
Timo Launonen luonnehti osuvasti: --- Ihan kuin marenkia.  Pesä ampiaisineen on tallella videolla.

Aprikoin pesän painoa, kun se on täynnä pörrääjiä. Ampiaiset menivät menojaan. Rauhan tultua tarkastelin rakennetta. Semmoinen pallukka täynnä hyönteislihaa painaa melko paljon. Materiaalin piti kestää pesän riippuminen viistossa kattotuolissa.
Jälleen tulee esille elukan äly, vai järki?  Pesän kiinnityssuunnitelma oli "insinöörimäinen". Keskikohdalta ulottui parrun molemmille sivuille. Pesän yläpuolelle parrun alle rakennettu pitkä viisto kiinnike. Sillä tavalla tekevät riippusiltojen rakentajat. Pesän alapuolella oli sama lyhyempänä alaviistosta tukevana. Kiinnityspintaa parrua vasten runsaasti.

Mallia eläintutkijoille ja tekniikan opiskelijoille.  Jätin ainutlaatuisen asumuksen perinnöksi seuraavalle omistajalle.          

Levotonta

Järjestymiseen ei oikein usko erkkikään. Afrikan kevät jatkuu pitkänä takatalvena. Mustien Afrikka yhtä mellakkaa. Irakissa räjäyttelevät. Afganistan ei rauhoitu. Ukraina-sopassa kiehuu liian monta lusikkaa. Syyria raunioituu.

Kun aloittavat kivittämisen, polttamisen, mellakoinnin, saisivat itse panna valtionsa kuntoon. 
Ihmeen vähällä järjellä...!?
Kansojen johtajat esiintyvät suurilla suilla. Ihmetyttää poliitikkojen ainainen teeveessä riekkuminen. Ihmekö jos asiat jäävät hoitamatta.
USA:n presidentti uhkaa Venäjää pakotteilla. Venäjää??!!  Ainoa todellinen uhka on Ukrainan nykyisellä hallituksella. Venäjä voi pakottaa.
EU esiintyy aktiivisena.  Kannattaako hamuta uusia tuettavia?  Ukrainasta tulee raskas taakka, jos se liittyy EU:hun. Laaja alue ja paljon väkeä, sekä kyvytön hallitus vailla mahdollisuuksia. Televisiossa uhoaminen jää tuuleen huutamiseksi.  Ykkösmiljardit ei tunnu missään. 

Varsinkin Suomen poliitikkojen pitää muistaa ja ymmärtää tosiasiat. Venäjä on ja Venäjä pysyy, vaikka siellä valtiaat vaihtuvatkin aikanaan. 
Laillisuuden perään kuuluttavat.  Toistan vielä Paasikiven lauseen: "Kreml ei ole kihlakunnan oikeus." 

Pakotteet Venäjälle huvittaa.  Semmoinenkin sana tuli ruudussa: Venäjän eristäminen?!  Jo aikeet kauhistuttavat. Eihän se tapahdu, mutta jos...?  Jos jossitellaan, niin Venäjän eristäminen olisi karmea virhe. Onneksi se ei toteudu, mutta ei pidä maalata piruja seinälle.

Jankuttavat neuvotteluista.  Mistä neuvotella?  Israelin ja Palestiinan neuvotteluja muka käyvät silloin tällöin. Kymmeniä vuosia.  Sinne ei tule rauhaa, kun kummallakin puolella on rauhan vastustajia. Ainoat rauhantekijät tapettiin. Kumpikin omiensa toimesta.

Kun Niilo Hämäläinen valittiin SAK:n puheenjohtajaksi, pitivät liian vähäisenä sellaiseen tehtävään.  Ei hän niin huono ollut?
Lainaan Niilo Hämäläistä:  "Genevet ja Etykit pidetään, mutta ratkaisut tehdään muualla."
Neuvottelu sujuu suunnilleen näin: Ensin neuvotellaan, että neuvotellaanko? Sitten neuvotellaan; mistä neuvotellaan? Kuka kelpuutetaan neuvottelijaksi? Kuka otetaan välittäjäksi? Loputtomalta tuntuva vyyhti.  Kuka viimein tekee ratkaisun?  Eikö kukaan?

No joo. "Kirjoitin minkä kirjoitin."   Mitäpä minä? Suollan sanoja peräjälkeen. Tajunnan virtaa.
Eihän minulla ole "sisäpiirin tietoa".  Ei monelle muullakaan.
Maailman menoa joitain vuosikymmeniä seuranneena tullut semmoinen havainto, että harva ennustaa oikein.
Valtiopäivillä on päätetty että erkkikin saapi...    

Pelottaa

"Kuinka vähäisellä järjellä maailmaa hallitaan?"  Pätee Suomeenkin.  Monessa yhteyksissä sanoivat Suomella olleen hyvän herraonnen.  Onko edelleen? Entä Sauli Niinistö?? Miksi Hänen piti yhtyä kuoroon?  Julistaa suurella äänellä (mihin hänellä ei ole varaa! Eikä Suomella.) Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa?!
Paasikivi sanoi:
Kreml ei ole kihlakunnan oikeus!
Suomen kannattaa muistaa se.
Talvisodassa jouduimme ottamaan vastuun. Ilman omaa syytämme. Vain maailmanherruuden tavoittelijoiden pyrkimyksistä johtuen.
Kannattaa muistaa, että Suomessakin oli natsimyönteisyyttä. Gallupit eivät kertoneet prosenttimäärää.  

Suomen natointoilijoille sanon: Katsokaa Ukrainaan!  Pelastaako Nato?  Pelastaako EU?  Pätee Yrjö Kallisen kysymys: "Elämmekö unessa?"

Barak Obama ja Naton pomo julistavat suurella suulla, miten Venäjän pitää käyttäytyä!?  Suomen ei pidä sekaantua.
Suomalainen media penää ihmisoikeuksia jokaiselta Suomesta Venäjälle lähtevälle viralliselle edustajalle. Luulevatko he, että Suomi voi määrätä? Vaikka Suomalainen vastaisi kymmentä ryssää, joka sanonta on "huomattavasti liioiteltu".

Lainaan George Kennania. Suomalainen painos sivulla 156:
"--- teoriaa, joka mukaan ongelmana tässä tapauksessa on Neuvostoliiton hallitus sellaisena kuin se on, sellaisena kuin sen koemme ja sellaisena kuin se jatkaa olemassaoloaan vielä jonkin aikaa tulevaisuudessa. En ole koskaan kannattanut sellaista Yhdysvaltain politiikkaa, jonka tavoitteena on sen syökseminen vallasta - itse asiassa olen aktiivisesti vastustanut sellaista politikkaa. En ole tehnyt näin siksi, että sen tyyppinen hallitus, joka Neuvostoliitossa on, vetoaisi minuun tai saisi myötätuntoni puolelleen, vaan siksi, että mielestäni ei ole meidän tehtävämme määrätä poliittista kehitystä muissa maissa, koska emme todennäköisesti kykenisi sitä tekemään vaikka haluaisimmekin ja koska emme tietäisi, mitä asettaa Neuvostoliiton nykyisen hallituksen tilalle, vaikka onnistuisimmekin syrjäyttämään sen. En voi ajatella olevan toimintakykyistä demokraattista  venäläistä hallitusta, joka odottaisi tilaisuutta astua johtoon."

"Taidatkos sen selkeämmin sanoa?"   Näyttää siltä ettei Suomen poliitikot lukeneet Kennanin kirjoittamaa! Eikä Euroopan poliitikot. Entä Amerikan poliitikot?

Neuvostoliitto oli suurvalta aikansa. Se murentui "savijalkoihin", mutta Venäjä on edelleen suurvalta ja Putin on tsaari.  Neuvostoliitto sortui, mutta Venäjä on vieläkin ja pysyy vielä pitkän aikaa. Kuten Kennan sanoi Neuvostoliitosta. 

Miksi lännen poliitikot ja media lietsovat levottomuuksia, vaikka järki sanoo, että sekasorto vie tuhon tielle?  Mellakoiden aloittajat luottavat lännen apuun. Naton apuun ja EU:n apuun.  Meneekö Nato auttamaan Ukrainaa?  Meneekö EU? Millä lihaksilla EU?  YK on hampaaton. YK pystyy vain julkilausumien tehtailuun. YK:lla ei ole lihaksia. Obama, YK ja muut korottavat ääntään, mutta mitä se vaikuttaa?

Semmoinen kirosana: suomettuminen. Finlandisierung.  Kennan sanoo siitäkin: "Euroopassa on puskurivyöhyke, mutta Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja." Kennanin ajatukset ovat vuosikymmenien takaa.  Neuvostoliittoa ei ole, mutta pitkä raja on edelleen vaarallinen.

Onko Presidenttimme unohtanut periaatteen: "Emme halua esiintyä oppimestareina."  Suomelle on onneksi, jos Herramme pitävät matalaa profiilia.

Henkilökohtaisesti kannoin omaa raskasta taakkaani Neuvostoliiton hajoamisen aikaan, enkä muista median kerronnasta tarpeeksi, mutta jostain tuli esille, miten virolaiset kävelivät Tallinnan kaduilla partioivien   neuvostotankkien ohitse. Eivät kivittäneet, eikä mellakoineet. 

Helsingissä asuva virolainen nainen kertoi heidän tavastaan pitää yllä kansallista ryhtiään. Kokoontuivat pitämään yhtä peitetarinoiden suojissa. Saavuttivat jokaisen kansan unelmoiman tavoitteen.  Pitkä odotus.  Amerikasta ei tullut "valkoista laivaa".

Amerikasta ei tule valkoista laivaa Ukrainaan eikä muuallekaan. Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa "Amerikan laiva" ei ollut valkoinen.

Väkisinkin ajatukset harhailevat. Berliinin olympialaiset olivat Hitlerin näytös.  Sothsin olympialaiset Putinin näytös.  Yhtäläisyyksiäkö?

"Musiikkimies"

Videomateriaalia on, mutta päässä tuntui tökkivän. Kuuntelenpa musiikkia, pähkäilin.  Videoihin kaipaan musiikkia. Epämusikaalisena en oikein ymmärrä.  Yksi kahdeksan levyn paketti pitää sisällään sata klassillista sävelmää. Joitain sieltä poimin.
Jokaisella  levyllä oma kategoriansa: Romanssi, kuoro, rentoutus jne. Oopperan parrasvaloista en hyödy. Barokkia epäilin, enkä aiemmin kuunnellut. 
Laput korville ja levy pyörimään. Yllätyin. Nehän käyvät tekosiini! Neljäs tulossa. Vilkaisin pumaskaa. Vivaldi. Alkoi soimaan. ---Tämähän on Vivaldia!  Vasta sitten katsoin: Neljä vuodenaikaa: Kevät!  Senhän panin kotimökistä kertovaan videoon. Se löytyi silloin Pinnacle 9 ohjelmasta.

Parikymppiseksi asti en tajunnut sävelmistä mitään. Lauluissa oli minulle vain sanat. Armeijan jälkeen tuli tanssimaan opettelu. Opin nopeasti tajuamaan rytmin.  Vuosien kuluessa tuli mukaan melodiakin.  Nykyään tunnistan joskus ulkomaisista tv-sarjoistakin tutun kappaleen, kuullut kai suomalaisesta käännösiskelmästä.

Kuulo huonontuu.  Käytän kuulokkeita. Vasta kuulokkeiden kanssa tajuan, mitä musiikki sisältää. Korvani eivät välitä läheskään kaikkia ääniä. Puhutustakaan.  Nyt tajuan, mitä stereolla saavat aikaan. Musiikki kuuluu pään sisällä. Kaikuu koko kopan alueella.

Haydnin trumpettikonsertissa toistui kohta, joka tuntui tutulta. Joku kai lainannut.

Tanssin Restentissä. Lea Miettinen arveli:
--- Sinulla varmaan on hyvä nuottikorva.
--- Minähän oon epämusikaalinen!
--- Jos ei yhtään tajua, niin ei sitä huomoo nuin pieniä virheitä.
Se pieni virhe ei ollut nuotissa. Vika oli levyssä. Yksi tavu venähti levyn hidastuessa sekunnin murto-osaksi ja tanssiaskeleeni venähti mukana.  Rytmiä tajuan.