Ihminen olevinaan ainut eläin, joka ajattelee. Juutalaisten Raamatussa väitetään ihmistä Jumalan kuvaksi. Äärimmäiset loukkaantuvat, kun ihmistä sanotaan eläimeksi. Eläin mikä eläin!
Televisio mainostaa luonto-ohjelmaansa kysymyksillä. Mitä eläimet ajattelevat?
Tämän aamun teeveessä näkyi harvinaisia kuvia linnuista. Herännyt kysymys lasten kotitöistä. Toimittaja yhdisti sen juuri nähtyyn. Siivoavatko linnut pesänsä?
Kun en tiedä, niin kerron vain mitä näen. Seurasin lehtokertun pesintää heti munista lentoon lähtöön. Kuvasin VHS systeemillä. Kuvasarja hävisi, kun en tarmokkaasti säilyttänyt. Muita huolia oli.
Poikasten lähdettyä oli pesä kuiva ja puhdas.
Muistin nähneeni emon pesällä käytyään kantavan nokassaan mustaa, kuin pientä matoa. Kai se oli sitä?
Petäjäjärvelle muutettuani siellä seuraavana kesänä rakensivat räystäspääskyt monta pesää. Siivosin keväällä tontin autohajottamon jätteistä. Jäljelle jäi rikkonainen savimaa. Pääskyille tarjosin runsaasti pesän rakennustarvikkeita. Kostea metsänreuna tuotti runsaasti ötököitä.
Yhdestä pesästä tiesin poikasten lähteneen. Sen pesän alla viikkojen jälkeen makasi Pentti Hujanen selällään nurmikolla. Sanoi pesästä kuuluvan sirkutusta. Sanoin: --ei kai, poikaset lähtivät viikkoja sitten. Pentti kuuli oikein, siellä oli toinen poikue kasvamassa. Nekin ennättivät kehittyä lentokykyisiksi.
Pääskyn poikaset huolehtivat pesän puhtaudesta. Tavallisesti näyttivät nokkaansa. Kaksikin nökötti yhtä aikaa pesän suulla. Tarpeen tullen käänsi pyrstönsä pesän reunalle ja ruikkasi tuotoksensa. Useimmin lensi maahan, joskus valahti seinälle. Tuntemani rouva kopisteli parvekkeelle väsätyn pesän pois, ei tykännyt pesästä lentelevistä aineksista.
Sain korjata maatilan navetan vintiltä joutilaan auton. Muhinut siellä vuosia. Pääskyn pesästä orrelta valunut runsaasti "salpietaria" sen lokasuojalle.
Nuoruusvuosiltani oli vain yksi käsite: pääskynen. Petäjäjärvellä huomasin kaksi erilaista pääskystä langalla vierekkäin. Aikani vatvoin mielessäni, kunnes valkeni: Räystäspääskynen ja haarapääskynen. Haarapääskynen vaikutti "hienommalta", ikään kuin paremmalta lajilta. Räystäspääskynen on taitavampi rakentaja. Sen pesässä on "katto pään päällä". Haarapääskysen pesä on avonainen "kuppi". Saman kaltainen kuin rastaan pesä. Kirkkoharjun rannan lepikossa tutustuin rastaan pesiin.
Haarapääsky rakentaa suojaisaan paikkaan. Rakennus oli koulun huussi. Tyttöjen, poikien ja opettajan huussien seinät ympäröivät "tuotevarastoa". Seinien väliin jäi avonainen tila, noin metri kertaa kaksi. Sen suojasi päädyssä ovi. Oven rakenteissa oli haarapääskyn pesä. Monia vuosia vanha. kaksi munaa tallella. Jääneet suutariksi. Luultavasti häiritty.
Tuli sellainen kesä, että pääskyt pesivät samassa paikassa. Huomasin ajoissa, osasin olla häiritsemättä. Totuin näkemään poikasten lähtevän ensilennolleen heittäytymällä alaspäin. Tämä pesä oli niin alhaalla kaukalomaisessa tilassa, että lentoon joutui lähtemään heti ylöspäin. Noustava lähes pari metriä. En voinut tietää hetkeä, milloin olisin avannut oven? Miten ihmeessä pystyvät semmoiseen suoritukseen?
Kyllä pystyivät! Siellä nököttivät eräänä päivänä. Koko perhe katon kannatinhirren päällä.
Mitä nyt jatkan, siitä en ole varma, josko tälle palstalle olen tekstannut?
Verstaan sisälle oli aikaisemmin yritelleet pesän tekoa. Parissa paikassa oli "perustus".
Parioven alapuolelle jäi pieni rako. Kun en ollut paikalla, haarapääskypari kulki siitä ja rakensivat pesän sähköjakorasian päälle. Pesän rakennus sujui hitaasti. Ajoittainen työskentelyni häiritsi.
Havaitsin homman vasta, kun se oli jo pitkällä, enkä hätistellyt lintuja. Haudonnan alkaessa arvelin, kerkeävätkö saada poikaset lentoon?
Näytti onnistuvan. Ensimmäinen poikanen nökötti putken päällä.
Ankara luonto näytti nurjan puolensa. Ilma kylmeni, satoi viikon verran. Hyttyset loppuivat. Emot pakenivat nälkäkuolemaa.
Toinen poikanen oli täysikasvuinen, mutta ravinnon puutteesta heikko. Ei kyennyt lentämään. Putosi kuolleena maahan.
Lentokykyinen poikanen koki saman kohtalon. Kuoli nälkään ja putosi orrelta.
Sää normalisoitui viikossa. Pääskypari palasi. Emo toi nokassaan sapuskaa ja tarjosi sitä pesän reunalta. Ottajaa ei näkynyt. Pesä oli siksi korkealla, etten sinne nähnyt.
Pariskunta istui jatkuvasti orrella, eivät käyneet ollenkaan ulkona.
Päivien kuluttua hätistelin surevat linnut ulos. Katsoin pesään: Kaksi kuollutta lintua.
Rautalammilla mökin vintille ampiaiset rakentaneet pesänsä. Läpimitaltaan arviolta neljäkymmentä senttiä. Mittakaavana käytin kattotuolin kakkosnelosta. Olin nähnyt vain lahopuun näköisiä pesiä. Tämä oli vaalea. Luultavasti styroksia. Väkistenkin tulee mieleen eläinten ajattelu. Onko niiden puuhat pelkän vaiston varassa? Kuinka taito siirtyy seuraavalle sukupolvelle? Kuitenkin nähdään eläinten sopeutuvan uusiin ympäristöihin ja uusiin tapoihin.
Pesän ulkopinnassa oli koko alueella kuvioita, ikään kuin koristeita. Semmoisia kuvioita oli solmiossani nuorena miehenä ja olen nähnyt niitä muissakin tekstiileissä. Niillä lienee nimikin, mutta mistäpä tähän sen löytäisin? Suunnilleen tuuman mittainen "soikula", Toisesta päästä ehkä sentin levyinen pyöreä, Kapeni hieman kaarevana toiseen päähän huipuksi. Kaarevuutta käyttäen aivan kuin valettu keskinäiseen asemaan.
Timo Launonen luonnehti osuvasti: --- Ihan kuin marenkia. Pesä ampiaisineen on tallella videolla.
Aprikoin pesän painoa, kun se on täynnä pörrääjiä. Ampiaiset menivät menojaan. Rauhan tultua tarkastelin rakennetta. Semmoinen pallukka täynnä hyönteislihaa painaa melko paljon. Materiaalin piti kestää pesän riippuminen viistossa kattotuolissa.
Jälleen tulee esille elukan äly, vai järki? Pesän kiinnityssuunnitelma oli "insinöörimäinen". Keskikohdalta ulottui parrun molemmille sivuille. Pesän yläpuolelle parrun alle rakennettu pitkä viisto kiinnike. Sillä tavalla tekevät riippusiltojen rakentajat. Pesän alapuolella oli sama lyhyempänä alaviistosta tukevana. Kiinnityspintaa parrua vasten runsaasti.
Mallia eläintutkijoille ja tekniikan opiskelijoille. Jätin ainutlaatuisen asumuksen perinnöksi seuraavalle omistajalle.
