Kansakoulun kieliopissa oli termit Suomen kielisillä ja "sivistyneillä" ilmaisuilla. Niinpä kauppakouluun mennyt ikäiseni kysyi:
--- Sanoppas Erkki, mitä sanaluokkaa on esimerkiksi nuori?
--- Laatusanoja.
--- Hi-hi, eipäs kun adjektiivejä!
Kauppakoululainen ei näköjään oppinut kansakoulussa mitään.
Opettaja Ida Remes sanoi:
--- Ei teidän tarvitse opetella noita vieraskielisiä nimityksiä.
Siinäpä se!
Opettaja piti meitä alemman säädyn penikoita arvottomina.
Jos sain pienenkin vihjeen jonkin asian hyödyllisyydestä, otin aina opikseni. Eihän Ida Remes unissaankaan voinut arvata, että Korpelan Kertun huorpoika joskun pähkäilee Venäjän kielisten verbien aspekteja.
Eikä varmaan olisi katsonut hyvällä Venäjän opiskelua. Oli sota-aikaa ja Opettaja oli "yltiöisänmaallinen" ja sotilas-sankaruuden ihannoija; esimerkkinä spartalaiset. Sekä Leonidas ja Thermopylain (miten tuo sana pitänee kirjoittaa?) sankarit.
Opettaja piirsi taululle Ruotsin sotaväen taisteluasetelman 30-vuotisessa sodassa. Keskiössä iso neliö kuvasi pääjoukkoja, joiden mukana kuningas.
Molemmilla sivuilla sojotti suorakaiteen muotoiset kaistaleet; vasen sivusta ja oikea sivusta.
Vasen sivusta hyökkäsi ensiksi. Koki kovimman taistelun. Sen jälkeen hyökkäsi oikea sivusta täydentäen vastustajan heikentämistä. Sitten pääjoukko otti kunnian voitosta.
Vasemman sivustan muodosti suomalaiset. Miksi? Opettajan mukaan siksi, kun suomalaiset olivat urhoollisia??!!
Ja kärsivät suurimmat tappiot!!
Uskoin vilpittömästi opettajan todistukseen meidän urhoollisuudestamme.
"Että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää"! Luulisi opettajankin tietäneen, että ryssiä on enemmän kuin "yksitoista"?!
Minunhan piti kirjoittaa sanomisen muodoista, mutta meni vikaraiteelle, vai onko tämä "vikaraide"?Tämmöistä tapahtuu kun kirjoitan tajunnan virtaa.
Takerruin siihen kun kirjoitin otsikon "kalakaverit". Sehän on väärin? Kumpikaan meistä ei ollut kala. Lokki on lintu ja Erkki on erkki. Kun sanomme: kalassa, emme suinkaan ole kalan sisässä. Kun sanomme: marjaan, emme suinkaan mene marjan sisään.
Piti kirjoittaa otsikoksi: kalastuskaverit! Tai: kalastelijat?
Ehkä: kolme nälkäistä; lokki, kala ja erkki?
Erkillä oli joskus nälkä, mutta ei enää niinä aikoina, kun kalastelin selkälokin kanssa. Hienon valssin sanat kertovat lokin uljaasta kaartelusta. Sanoja en ymmärtänyt ennen selkälokin kohtaamista. Kaatopaikkojen lokit eivät vaikuta "uljailta".
Jos Ida Remes olisi puhunut vieraskielisten sanojen hyödyllisyydestä, osaisin nuo vieraskieliset tänäkin päivänä. Tosin tietämättömyyteni ei estä tuomasta ajatuksiani julki vaikka ne eivät tulekaan "kieliopillisesti oikein".
