Tyhmä olen jo, sen voi tunnustaa. Johan siihen totuin, ettei käynnisty vaihteen aikana. Mutta olin siinä käsityksessä, että se menee jotenkin hakaukseen estämään vaihteellisena käynnistämisen.
Siinä mekanismissa taitaa olla jonkinlainen jarrusysteemi.
Kopeloin vaihdevipua ees taas.
Kas kummaa tuntui kevyeltä vetää, kun tunnustelin. Sitten vetäisin narusta. Pärähti käyntiin. Savusi pirusti.
Ajelin Suonteelle. Kokeilin kulkua. Aikani aprikoin, pitäisikö moottorin olla toisessa asennossa? Matalassa varovasti ajamiseen sain tosi ammattilaiselta ohjeen: ---Nosta ylimpään asentoon ja aja hiljaa. Piti paikkansa, enhän epäillytkään järkeen käypää ohjetta. Varsinkin kun neuvon antoi entinen maailmanmestarin mekaanikko.
Moottoriveneilyssä olen UUno.
Nyt sain aikaiseksi kokeilla eri asentoa. Yhden kerran joku vuosi sitten kokeilin alinta asentoa. Meni vikaan. Palasin entiselle kohtaa.
Nyt laitoin entisen toisen reiän sijasta kolmanteen (keskimmäiseen reikään). Tuntuu kulkevan mainiosti. Ikään kuin paremmin vaaka-asennossa ja vähemmän jyskyttäisi aallokko. Tosin kovaa tuulta ei ollut, enkä tuulisella säällä lähde riskeeraamaan.
Sää suosi. Aurinkoa ja rauhallista. Nautin kesästä. Näin varhain toukokuussa. Pitihän sitä viskoa viehettä ja vetää vaappua, vaikka sen turhaksi tiesin. Harjoittelua.
Hiukan liian lujaa uisteluvauhdiksi, mutta määrätyllä vauhdilla pyörii vapisematta. Pitemmän uistelun jälkeen kun lisää vauhtia, jää sininen savuvana. Kampikammioon kasautuneesta polttoaineesta. Täytyy toimia rajoitteiden puitteissa.
Tenhanniemen takaa näkyi sateen reuna. Tumma taivas. En uhmannut, läksin paluumatkalle. Itäisellä taivaalla näkyi osa sateenkaarta. Saderintama väistyi kuitenkin sellaiseen suuntaan, että tuli vain muutamia pisaroita. Hyvillä mielin kelasin veneen telineeseen.
Väsymys tuntui. Väsymys tuntui vielä aamullakin, vaikka nukuin tuntikausia. Seitsemään.
Niin, luotaimen taulu ei vilahtanutkaan, vaikka akun napoihin kytkin kaapelit. Mitäpä tuosta. Väsyttääkin. Huomenna.
Se huomen on tänä päivänä.
Toyotaan jouduin ostamaan akun. Tutkin sen ensin perusteellisesti. Otti vastaan virtaa kovin vähän. Starttivirtaa antoi liian vähän. Ei riittävästi kylmäkäynnistykseen. kesällä en huomannut, muta ilmojen kylmetessä starttasi laiskasti.
Latasin ja purin valoja käyttämällä. Täyteen ja tyhjäksi. Huono! Tarvitaan uusi.
Toyotassa oli ranskalaisvalmisteinen Toyota-akku. Kirjaan ovat merkinneet huoltotöitä, mutta akun vaihtoa ei mainita. Kokemukseni mukaan akku ei kestä kymmentä vuotta. Pisin tapaamani oli yhdeksän vuotta. Mutta Toyotani on viisitoista.
Entäs nyt? Vein akun kellarikomeroon odottamaan pääsyä jäteasemalle.
Kun latasin veneen akun. Siinä vierellä lojui vanha akku. Mistä lie väläys tullut? Kytkin akkuun lampun. Värkkäsin aikoinaan johtimien väliin pienen lampun. Ehkä 20 W. Lamppu jäi palamaan. Kun lamppu sammui, kytkin laturin. Laturi oli päällä pätkittäin. Meni viikkoja. Pistorasiassa on virta vain, kun valaistus kytketään. Katkeaa kun poistun ja sammutan valon.
Latauslaite oli pöydällä. Vilkaisin ja totesin näyttävän täyttä latausta 5-6 A . Samoin seuraavalla kerralla ja sitä seuraavalla.
Kokeillaan: jätin eilen virran päälle. Tänä aamuna latasi vielä 2 A . Latauslaite lämmin.
Miksi luotain ei saa virtaa? Onko akku tyhjä? Olenko sotkenut piuhoja sekä akkuja keskenään?
Otin "kulutuslampun" mukaan ja menin veneelle. Lamppu todisti akussa olevan jännitettä kylliksi.
?!?!?
Tyhmänä katselin piuhoja. Sulakerasiaa.
Voihan nenä!!! Olenhan sen verran sähkömies, että asennan sulakkeen ja laitteen väliin kytkimen!
Miksi en osaa vetäistä mustasta namikasta??????
Vanhuus ei tule yksin, mutta minkä seurassa dementia?
