Ensimmäiseksi nirppanokkani oli aistivinaan mämmin tuoksun. Nuuhkaisin lähempää. Kyllä siinä tuoksahtaa aavistuksenomaisesti mieto mämmin tuoksu. Mitäpä tuosta. Repeloin auki. Maistoin muikkuja.
Levitin kuorta lisää auki.
Voi EI??!!
Kuori avautui paksuna kerroksena. Osoittautui kypsymättömäksi taikinaksi. Ahaa! Mämmin tuoksu.
Kalakukon irvikuva. Savolaisen herkun häpäisy!!!
Teksti kertoi paistetuksi kivipadassa. Hyväksyn semmoisen, kun ei ole museosta kysymys. Mutta se nauratti ja itketti, kun punnitsin: Kuori painoi 1250 grammaa. Sisukset painoivat 650 grammaa. Kuoritöhkyn vein "biologiseen". Sisusta söin vähän. Muikut hyviä, mutta kuivaa evästä. Ei yhtään läskiä!
Muikkuja en hennonut panna haaskuuseen. Parisataa grammaa sian kylkiviipaleita silppusin ja kärvensin pannulla. Sulaneen rasvan ja ruskeiden palasten seuraksi panin loput, noin puoli kiloa muikkuja. Seuraksi paloittelin ison tomaatin. Johan tuli syötävää!
Keittiömestarille jäi Mustosen leipomosta taito tehdä hyvää vehnästä. Hänelle ihmettelin, että miksi maalaisemäntien pulla ei maistu hyvältä? Vaikka käyttivät voita. Ei osannut vastata.
Selvisi aikanaan. Radiosta kuulin. Taikinaa ei pidä kohottaa liikaa, vaan annetaan kohota peltien päällä.
Siinäpä se! Muistan miten emännät huolehtivat, että astiassa taikina kohoaa hyvin. Kesti kauan ja huolestuivat jos se ei kunnolla "röyhistynyt".
Kun se happani pitkään astiassa ja sitten vielä pelleillä, niin viimeistään uunissa hävisi loputkin maut, jotka happanivat taikinana. Käymistila muutti voin ja sokerin joksikin muuksi. Sillä tavalla kiljukin tehdään.
Toinen palkintoni on suklaabostonkakkua. Ihan hyvän näköistä, mutta kuivaa ja mautonta. Piloille hapatettua?
Puolet panin pakasteeseen. Toista puolta nakersin vähän. Saanenko kulumaan? Pakasteeseen panemallani saatan kiusata, jos sattuu vieraita tulemaan. Kidutan heitä. vai
Näiden perusteella Hankasalmi tarvitsee leipomakurssin.
