Dokumentin tekijät keskustelivat natsi- ja kommunistipropagandasta. Kiharainen pääni sisusta kuljettaa ajatuksia havainnosta toiseen. Kaikki johtaa kaikkeen, eikä selvyyttä kunnolla tule.
Aioin kirjoittaa aihetta sivuten. Kirjoitin sanan, mutta en ollut varma oikeellisuudesta. Katsoin kirjasta. Sanan olin kirjoittanut oikein. Tapahtui alitajuisesti, sillä en ollut ollenkaan kuusella, miten se kirjoitetaan.
Meillä päin oli tapana sanoa: Puhhuu propakantoo! Epäilimme todenperäisyyttä. Propaganda käsitettiin valehteluna. Sota-aika muovasi semmoisen käsityksen. Ennen sotia tokkopa lie koko sanaa kuultu Korpelan mökissä.
Muutaman kirjan hyllystäni löytyy kuitenkin selitys: "-aatteen tai opin järjestelmällinen levitys-". Sota-ajalta kuulimme sitä sellaisessa muodossa, että mieliimme muotoutui se valehteluna. Kirjan selityksen perusteella uskonnot ovat propagandaa.
Hitler syyttää Saksan huonoa menestystä ensimmäisessä suursodassa kehnosti hoidetusta, lähes olemattomasta propagandasta. Hitlerin ja Stalinin porukat osasivat homman.
Seurasin tapahtumien kulkua jo pikkupoikana. Kun en ymmärtänyt, en myöskään saanut vastausta mistään, vaikka joskus kyselinkin. Oivalluskyky herää hitaasti, kun se ei saa ravintoa kehittyäkseen. Ristiriidat jäivät vaivaamaan mieltä pitkiksi ajoiksi. Kunnes joskus sain "käännettyä takkia".
Elämää Juoksuhaudoissa laulua joku toimittaja sanoi venäläiseksi sotalauluksi. Päähäni pesiytynyt "tieto" kertoi sävellyksen venäläiseksi kansanlauluksi. Suomalaiset lainasivat.
Oma käsitykseni oli oikeampi kuin toimittajan sanoma. Sen tiesin varmuudella, sillä Puna-Armeija toimi tavallaan. Tuon kaltaisia sanoja ei heidän virallisissa lauluissaan ole.
Nyt dokumentin tekijät tiesivät. Onko sekään tieto oikea? Heidän mukaansa sen sävelsi Japanin sodassa venäläinen sotilashenkilö.
Sävelmää kuulemma soitettiin Suomessakin jo ennen sotia, mutta suomalainen sanoitti sen sota-aikana. Ensimmäinen "tietoni" venäläisestä kansanlaulusta saattaa olla jopa totta. Sävelen lainaaminen on yleistä.
Niin tai näin, tai toisin päin, sanat ja sävel istuvat epämusikaaliseen korvaani koskettavina. Paradoksi sekin, että Suomessa suosituin sota-ajan laulu on säveleltään venäläinen. Ihmisiä kaikki!
V 1941 olin yhdeksän vuotinen. Nuoresta iästäni huolimatta näin ristiriidan sotalaulun sanomassa:
"Ilomielin me riensimme sinne päin, mistä yhteinen kutsu soi-"
Miksi vaimot kertoivat miestensä itkeneen sotaan lähtiessään?
"Valehtelit enemmän kun ite Bobrikof". Kaikki valehtelevat. Viimeksi Suomen lentäjät. Kehuivat reagoineensa heti (paremmin kuin ruotsalaiset?). Läksivät muka pörräämään samalla hetkellä, kun venäläiset koneet "väistivät ukkosta". Liekö viimeksi kuulleeni totta? Viettivät ansaittua vapaata, korvausta ylitöistä. Vasta kolmanteen "väistämiseen" heräsivät paimentamaan. En pysy joka hetki kärryillä. Tiedotusvälineeni eivät ole aina auki. Puuhailen muuta.
Ukraina on yhä tuuliajolla huolimatta vasta valitusta presidentistä Ei herätä luottamusta. Uhkaa lannistavansa terroristit. Samalla tavalla uhosi väliaikainenkin presidentti. Ei uhka auta, kun ei ole voimaa. Kirjoitin edellisen presidentin aikaan, ettei Ukrainalla ole armeijaa, eikä poliisia. Jos niitä ei ole, ei järjestystä saada. Varsinkaan kyvytön johto.
"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan".
Järjettömyys näkyy räikeimmillään Syyriassa. Vuosikausia pommitettu, poltettu, tapettu. Mittaamattomia kärsimyksiä kansalaisille. Suomessa osoittaneet mieltä kapinoitsijoille. Aina jonkun osapuolen puolelle asettuvat. Kumpikaan ei ole syytön. Kapinoitsijat aloittivat. Ovat kykenemättömiä voittamaan ja kykenemättömiä valtion hoitamiseen. Edellyttäisi jonkinlaista realismia mahdollisuuksien arvioinnissa ennenkuin aloittavat kumousta. Hurskaat toiveet eivät elätä. Mitä he oikein tarkoittivat? Hyötyykö joku sekasorrosta? Kansa kärsii.
Aseiden toimittajia riittää kummallekin osapuolelle. Kuinka pystynevät ostamaan?
