Maailman rauha???

Kai se oli v 1946, kun Pielavedellä Jokijärven Toimelassa Osuuskauppajuhlan puhuja paasasi suu vaahdossa ikuisesta maailman rauhasta. Käsittääkseni uskoi ainakin hiukan. Tuona vuotena olin 14 v.
Takapajuisimman seudun umpiossa kasvaneena en ymmärtänyt maailmanpolitiikan kiemuroita. Kasvoin sen aikakauden hengessä. Isänmaallisuus. Sanoivat ja jotkut sanovat vieläkin: "Koti, Uskonto ja Isänmaa!"
Koti ja isänmaa ovat, mutta uskonto on tuontitavaraa. Kaikki uskonnot ovat ihmisten kehittämiä. Uskonnoilla pyritään vaikuttamaan ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen.

Kommunismi oli uskontoon verrattava, vaikka oli olevinaan uskonnon vastainen.
Marxismi-Leninismi: "Ei muuta jumalaa, kuin kansa kaikkivaltias."
Yhteistä molemmille "uskonnoille" oli tuhon vimma. Kaksi ryhmää; kristityt ja kommunistit tuhosivat maailmaa, ihmisiä ja materiaalia eniten kuin mikään muu ryhmittymä.
Tämän päivän kristityt julistavat ilosanomaa. 
Melkoinen ilosanoma Amerikan asukkaille?! Intiaaneja tapettiin miljoonittain. Tuhottiin heidän kulttuurinsa pakanallisena!   
"Ei taivahassa kuolon vaaraa..."  "Näin lauloi kerran musta Saara..."  Ohemäen kansakoulussa lauloivat noin.
Musta Saara joutui kokemaan ja sisarensa tänäkin päivänä kristittyjen orjuutuksen, raiskaukset ja rasismin.
Kristityt markkinoivat orjia miljoonittain ja mitä varten? Myivät Amerikkaan kristittyjen omaisuudeksi.
Kristityt jumaloivat Jeesusta.  Ovatko nämä "kristittyjen" uskontonsa levitykset Jeesuksen ajatusten mukaisia? Jeesus puhui laupeudesta. Kristityt ovat kaikkein vähiten "laupiaita".

Valloittajan uskonto on valloittajan ase. Entä Suomi?  Kolmen sukupolven takainen äiti on nimeltään : Lovisa Charlotta Raak os Arpiainen.
Raakin sukua tutkivalle osoitin ihmetykseni moisille etunimille. Hän sanoi, että oli tapana antaa sellaisiakin nimiä.
Lovisa Charlotta Arpiainen syntyi siihen kansanosaan, joka ei itse tuommoisia nimiä kuullutkaan.
Ne tulivat ruotsalaisen vallasväen tuomina.  Miksi niitä annettiin alaluokkaiselle roskaväelle?
Lovisa Charlotta Arpiaisen vanhemmat eivät unissaankaan kuulleet noita nimiä.
Papit olivat ruotsinkielisiä ja kristittyjä.  Suomalaiset nimet olivat pakanallisia: Urho, Tapio, Ahti, Mielikki, Tuulikki, Vellamo.... Niitä ei sopinut antaa, vaan piti antaa kristittyjä nimiä. Ne olivat Ruotsin kielisiä! Niistä vääntyi Suomeksi: Matias = Matti, Henrik = Heikki jne.
Asiasta saarnasi rippikoulussa vielä v 1948 Kirkkoherra Matti Aleksi Kastren (C).  Että minkä laisia nimiä on sopivaa antaa pojillemme?
Entä jos suomalaisilla olisi edelleen omat jumalansa?  Hyvät jumalat! Luomujumalat!

Siihen Maailmanrauhaan.
Voiko maailmaan tulla rauhaa ennen kuin uskonnot todetaan uskonnoiksi, eikä totuudeksi? Käsittämättömiä raakuuksia tekevät sanovat itseään muslimeiksi?

Kunhan Eurooppaan saataisiin rauha! Ei hyvältä näytä! Länsivallat, mitä se on?  Se on USA.
"Kaikki muu on pelkää retoriikkaa."
Missä tahansa seurassa olenkin, joudun toteamaan olevani itseäni paremmassa seurassa.
Vuokatin urheiluopiston majoituksessa minua pätevämpi henkilö antoi tehtäväkseni kartoittaa yhteismajoituskämpän asukkaat. Suoritin tehtävän. Minut osoitettiin hienovaraisesti tyhmäksi. Tuli puhe jostain amerikkalaisesta lauseesta: Sanoin: korulauseita!  Henkilö kumosi sanani. Vetosi "länsimaiseen sivistykseen".
En ymmärtänyt, enkä väittänyt vastaan.
Mistä tulee "länsimainen sivistys"???  Onko se sivistystä?  Paavo Lipposen mukaan Itävalta ei ole sivistysvaltio??!!  Siellä syntyi Hitler????!!!!!  "Vanhat eurooppalaiset sivistysvaltiot". Mitä ne ovat?
Kaasukammioita, giljotiineja, siirtomaaorjuutusta jne...
Tyhmäksi tituleerattu korpifilosofi tuumailee?
"Länsimainen sivistys" ei tule USA:sta.
Televisiossa käsittelivät määritelmää "länsimainen sivistys". Toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi olleensa siinä oletuksessa, että se on peräisin Kreikasta, mutta nyt sanovat sen tulevan Egyptistä!
Ohemäen kansakoulun oppimäärästä muistan mainitun Kaksoisvirran maa.

Kirjoitan tajunnan virtaa. Siksi jäsentymättömät lauseet saattavat vaikuttaa huperon höperehtimiseltä.      
Saattavat sitä ollakin! Tällä palstalla tunnen olevani ensi kertaa "sitoutumaton". En välitä.

Ai niin!: Se Euroopan rauha, meitäkin koskeva!?
Euroopan rauhan paras tae on totuuden hyväksyminen. Mediassa hurskastelevat kansainvälisellä oikeudella. Kuka sitä valvoo ja kuka sen takaa? Ei kukaan!!!
Kukas sanoikaan: "Kreml ei ole kihlakunnanoikeus."  YK on pelkkä kirjain.  Minkä instanssin oikeus on Washington???
Onko Washington "maailmanpoliisi"?   Niin antavat ymmärtää Suomenkin nuoremmat poliitikot.

Korpifilosofi neuvoo: Hyväksytään Krim. Se on kuitenkin tosiasia. Minkä paragraafin mukaan Krimiä määritellään? Perätäänkö Krimin tataarien oikeuksia? Katin kontit! Mennyttä kalua.

Krimin vastapainoksi vaaditaan "sakon uhalla" Venäjää viemään joukot ja aseensa Ukrainasta.

Korpifilosofia ihmetyttää havainto, että Putin näyttää rauhallisimmalta poliitikolta. Ainakin mediasta nähtynä. Ehkä vouhottajien ja "totuuden etsijöiden" kannattaisi ottaa vakavasti.
1960-luvulla Ford kampanjoi maailmanlaajuisesti operaatiolla hopeakengät. Opastettiin asiakaspalvelijoita ajattelemaan asiakkaan kannalta, ennen kielteistä päätöstä antaessaan.
Ts. asettumaan asiakkaan kenkiin.
Jospa joku "mahtava" kuvittelisi itsensä Putinin kenkiin??

Tuumailuja

Tiistaina aamupäivällä askartelin itselleni ruokaa. Kokkauksen muhiessa pötkähdin sohvalla. tunnustelin rannetta. Valtimo tykytti rauhallisesti, tasaisesti. Sain lukemaksi 46 . Varsin hyvä. Urheilullinen lukema. Siitä päätellen ei peukaloitu sydämeni ole aivan romu.

Keskiviikkoaamuna oli toinen tunne. Herätessäni tunsin. Ei sitä minkään numeron kivuksi voi sanoa.
Tuntui jossain solisluun ja rintalastan seutuvilla. Outo olo. Vähän vaikea.
Tunnustelin rannetta. Valtimon syke tuskin tuntui.
Lasiin puoli desiä brantya. Istahdin hetkeksi nojatuoliin.  Hetken siinä haukkailin happea. Aamupuuro. Istuin koneen ääreen.
Ei siinä sen ihmeenpää. Kävin maastossa. Kiipeilin rinnettä. Kävin uimassa; 300 metriä. Pitempään ei tuntunut olevan syytä.
Tänään torstai. Nukuin hyvin. Heräsin ennen kuutta. Valtimon syke tuntui vahvana.
Uin 500 metriä.

Erilaisia päiviä.

Joskus viisastelen: "Tuonelan soutaja tulee minua noutamaan aamuyöllä kolmen ja viiden välillä. Päivää ja vuotta en tiedä."
Tuon sattui kuulemaan hoitohenkilö:
"--- Taidat ajatella vain keskiarvoja?!
Niin ajattelinkin. Jostain sain lukea aiheesta.  Aamulla kello viisi on jotenkin kriittinen ajankohta. Sillä kellon lyömällä tekevät eniten rikoksia.
Syntymät ja kuolematkin tapahtuvat usein silloin.
Sanoneet minun syntyneen aamuviiden aikaan.  Miksi en kuolisi myös siihen vuorokauden aikaan?

Keskiviikkoaamuna mietiskelin tuota. Valtimon syke tuntui tosi heikolta. Jonain aamuna se lakkaa kokonaan. Se olisi tuskaton tapa kuolla. Ei kouristuksia. Ei masennusta. Vain rauhaisa nukahtaminen.

Mitä varten olen? Mitä varten on ihmiskunta? Turhuuttako kaikki? 
Unennäköäkö vain koko olevainen?   
  

Lintuja bongaamassa

En ole lintubongari. En omista kaukoputkea. Havaitsen joskus oudolta näyttävän lentäjän. Hämmästyttävin havaintoni oli tunturipöllö. Harvinainen lintu vierailee harvoin Pielavedellä. En huomannut uutisoiduksi kenenkään havaintoa. Linnusta varmistuin vasta Lohimaassa Hannu Hautalan valokuvassa. Näkemästäni en raportoinut, sillä aikaisemmat havaintoni nauroivat nurin.
Ensio Pietikäiselle kerroin pikkunahkiaisista. Olevinaan tietävämpänä ei uskonut, sanoi: "Iilimatoja". Pitävät minua kehitysvamma-asteella.  Pikkunahkiaisella on selvät nahkiaisen tuntomerkit.  En tietenkään tuntenut ennen kuin katsoin kirjasta.

Täällä Suonenjoella suositulla kävelypolulla Tervalanraitilla silmiini sattui Laiturin nokassa vesilintu. Lepäsi laiturilla ja neljä poikasta nökötti jonkin päällä. Paksut pilvet hämärtivät, enkä nähnyt poikasista kuin tumman möykyn.  Tummalla emolla oli pyrstön tyven yläpuolella valkoinen kaksiosainen läikkä. Kai siipien takaosissa.
Muistin vuosia sitten ensihavainnon kirjosieposta. Sekin piti katsoa kirjasta.

Laiturin lintu johdatti mieleeni yllättäen sanan pilkkasiipi. Googletin. Näkyi kuvakin. Ei lyö yksiin väri eikä koko. Entä kirjosiipi? Perhonen ja kirjosiipikäpylintu.

Tumma väritys, vaalean harmaalta näyttävä rinnus ja valkoiset läikät takana. Ehkä tumma väritys saattaa  aiheuttaa silmiini, että se vaikutti telkkää pienemmältä. Lyhyt s-muotoinen kaula.

Eikä siinä kaikki! Käppäilin seuraavalle laiturille. Siitä lähti uimaan saman näköinen ja kokoinen lintu, mutta siivissä ei yhtään valkoista. Lintu paimensi poikasta. Poikanen ui isomman edessä. Poikasella oli peräpuolen valkoiset läikät.  

Herätti asiantuntemattoman pohdinnan. Uros on värikkäämpi kuin naaras. Siinä tapauksessa neljää poikasta vahtiva oli uros. Yhden poikasen paimentaja oli naaras ja paimennettava poikanen uros. ??!!
Majailivat eri laiturilla. Luulin olevan samaa perhettä.
Kirja on semmoisessa hyllyssä, etten voi katsoa. Googlettamiseen ei ole sanaa.  Kirjasto joskus?

Kolmannella laiturilla ryyhötti oudonnäköinen otus. Ikään kuin jonkinlainen harmaa laukku. Alta pilkotti jotain vaaleaa. Isokokoinen linnuksi. Mättään reunalta näkyi linnun pää. Se oli jokin uikku, lajia en tunnista.
Arvoituksen ratkaisi möykyn alta esiin puikahtava nokka.
Suojeli poikasiaan. Kylmältäkö?

Uikkuja havaitsen usein. En tiedä mitä uikkuja. Silkkiuikun tunnistan. Se on siro. Klaukkalassa Valkjärvellä seurustelin semmoisen kanssa.
Uin sitä kohti. Ei laskenut liian lähelle tuntematonta "vesilintua". Läksi lipumaan loitommaksi. Ymmärsin vihjeen ja uin pois. Toisen kerran uin jälleen sitä kohti. Se ei pelännyt, vaan pääsin sitä lähelle. Ehkä parinkymmenen metrin etäisyydelle. Katsoi suoraan kohti. Sain ihailla kaunista lintua. Päälaen koriste viehätti. Semmoista en nähnyt millään linnulla. Erosimme sovussa. Uikku lipui poispäin ja minä rantaa kohti.   

Höpöjuttuja

Mitä järkeä? Mitä järkeä oli työmarkkinajärjestöjen teeskentelevä pelleily.  Sen verran mitä palkkoja nostettiin ei merkitse yhtään mitään. Vähemmällä porulla olisi selvitty, jos olisi myönnetty tosiasia, että parempi olisi ollut yksinkertainen päätös: ei nosteta ollenkaan. Mutta siinä tapauksessa järjestöjen johtajat olisivat näyttäneet turhilta. Päätöksen olisi voinut tehdä kahvitauolla.

Jos eläkettä saisi tulevina vuosina saman verran kuin tänä vuonna, kukaan ei kuolisi nälkään. Ne joilla on työtä, josta saa nykyisen kokoista palkkaa,  eivät kärsisi suurta elintason laskua. 

Kaistapäistä hommaa valvoa pitkiä öitä, muka neuvotteluissa. Sitten ilkeävät tulla esiintymään tupopöytään ja vakavilla naamoilla selittävät suurta saavutusta, vaikka nyhjäsivät tyhjää.
 Saavuttivat muka työrauhan ja työllisyyttä edistävän sopimuksen.
Voi työtä tehdä, vaikka herrat olisivat nukkuneet nuokin yöt. Mutta heidän pitää uskotella oma tärkeytensä.
IkiWanha erkki ei monta pistettä anna.

Julkikommunisti loukkaantui, pahastui lauseista: "Kun mikä tahansa asia viedään liian pitkälle, se lopulta kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan."
"Liialla lainsäädännöllä lisätään työttömiä."
Ärtymyksensä minua kohtaan oli turhaa. Eivät nuo lauseet ole suinkaan minun keksimiäni. Ne on muotoillut viisaampi ajattelija. Kuka lieneekään, vai ehkä useampi?

IkiWanha erkki ei anna pisteitä Suomen Pankin Pääjohtajalle sanomastaan: "Kreikan talous kasvaa!"
Tuota ei usko erkkikään.

Suurten Valtioiden Suuret Päälliköt kokoustavat neuvottelemassa Kreikan lainoista. Niissä ei ole mitään neuvoteltavaa. Kreikka ei maksa. Kreikka ei pysty. Se oli päivänselvää heti alusta alkaen.

Valtaisan tekstitulvan seasta tarttui päähäni Kreikalle esitetty vaatimus ylijäämäisestä budjetista! Semmoista ei synny. "Aurinko ei nouse lännestä."

Suomi ei pysty tekemään ylijäämäistä budjettia. Suomi ottaa lisää velkaa. Se on erotuksena Kreikkaan nähden, että Suomi näyttää saavan velkaa helposti ja mielin määrin.
Suomi tekee vielä monta alijäämäistä Budjettia. Se tietää velan lisääntymistä.
Tuskin IkiWanha erkki näkee päivää, jolloin Suomen talous on tasapainossa ja plus merkkinen.
Velaton?????

Miten mennään?  Omalta kohdaltani esitän selvän lukeman.
Ei kaikkien vanhusten elämä niin kurjaa ole, mitä kaikki huutavat.
eläkkeeni on sentilleen. 799,42 €. Niukahko summa sikäli, että maksan putkiremonttilainaa yhtiövastikkeen lisäksi. Mutta Kela tulee apuun: Asumistukea 196,82 €.  yhteensä 996,24 €.
Veronpidätystä jokunen kymppi. Sillä ei ole merkitystä.

Lähdetään olettamuksesta, että palkat eivät nouse, eikä eläkkeet nouse, Olen neljän vuoden päästä jälleen velaton. Kuten olin asunnon ostaessani.

Olihan sitä pankkivelkaa rutkasti. Omaan bruttotuotteeseeni verrattuna isompi prosentti kuin Suomen valtiolla. Maksettu on. Takaajat eivät joutuneet maksamaan.  Piti siinä pyörittää peukaloita ja käyttää "luovaa mielikuvitusta".  Korkotason aleneminen auttoi.    

Miksi Saara nauroi?

Saara nauroi. Raamatusta en muista, miksi? Luin Raamatun noin yhdeksän vuoden ikäisenä, ymmärrys ei riittänyt, enkä tarkkaa sana muotoa muista. Minulla ei ole Raamattua. Koraaniakin olen mielinyt lukevani.
Abraham oli tuhkamuna, eikä Saara tullut siunattuun tilaan, ennen kuin apuun tuli "herran enkeli". Raamatun teksteissä "enkelit" olivat nimeltään miehiä. Vai olivatko? Onko se vain suomennusvirhe?

Perillistä ei siunaantunut vuosikymmeniin. Abrahamia potutti.
Tulipa kerran "Herran Enkeli" Abrahamin juttusille ilmoittamaan ilosanomaa. Vaimosi Saara tekee sinulle pojan!
--- Älä puhu paskaa, Saara on jo niin vanhakin.
Silloin Saara nauroi.
Kyllähän me narratut tiedämme näitä "herran enkeleitä" liikkuvan etsimässä "kuin kiljuva jalopeura" etsimässä, kenestä saisi namupalan.
Abrahamia kusettivat, kuten niin monia muitakin.

Puhelin soi: Pirkon ääni: "Minä täällä huoltoasemalla, kuule, nyt sattui että Seppo pisti vahingossa Cortinan avaimet miehen sivutaskuun. Mies on Koivujärveltä, eikä häntä saa kiinni. Auto jää tänne. Menen asioilleni. Hae auto täältä huomenna."

Nauroin!
Miksi Erkki nauroi? Siksi että tuommoinen tapahtuma ei ole mahdollista?! Se siitä. Mutta ei aivan!

Seuraavana päivän hain Cortinan. Seppo kertoi kuunnelleensa, miten reagoin. Sanoi kuullensa minun vain nauravan.
Sen aikaisten puhelinten äänentoiston tietäen; Sepon täytyi olla siinä aivan lähellä. En ole järjettömän mustasukkainen, enkä haistanut koiruutta. Enkä miettinyt sen enempää.

Saapastelin Restentin kaljapuolelle alakertaan. Huomasivat:
Missäs Pirkko on?
--- Meni vieraisiin miehiin.
--- Käytkös ite vieraissa?
--- En.
Annat kuitenkin vaimos käydä vieraissa?
--- Minkä minä sille mahan?

Sanan vaihdolla oli yllättävä vaikutus.
Nurkkapöytä oli sellaisessa asennossa, ettei siitä päässyt pois, vieressä istuja esti. Nurkassa istuja punehtui ja näytti kuin olisi halunnut häipyä näkymättömäksi. Ilmeensä kertoi sen minkä halusi salata.
Myhäilin sisäänpäin. Seppo luuli minun vittuilevan hänelle äskeisessä sanailussa.
En tiennyt ennemmin, mutta homma selvisi tarkkaan. Ihmiset tuntien totesin: sehän on selvää!

Silloin en vielä osannut yhdistää avainjupakkaan. Vasta myöhemmin tajusin, että lapsellista Erkkiä
kusettivat auton avainten kanssa!
     

Uikuttajat

Antti Rinne, Paavo Arhinmäki, Ville Niinistö Carl Haglund ja kumppanit uikuttavat. Suomeen tulee maailmanloppu. Lapsilta viedään. Nuorilta viedään. Sairailta viedään. Köyhiltä viedään!
Valtion taloutta ei saa tasapainottaa. Pitää elvyttää. Palkkoja pitää nostaa. Koulutukseen lisää määrärahoja. Eläkkeitä enemmän.
Siis; velkaa pitää ottaa, ettei kulutus romahda!  Kasvua ja kulutusta pitää lisätä.

Hallitus kurjistaa!  Sama virsi Kreikassakin.  Kreikan pääministeri ja valtionvarain ministeri risteilevät Euroopassa kerjäämässä. Ylpeitä kerjäläisiä!
Miksei uikuttajat tajua mielettömyyttä?
Suomalainen ajattelija sanoo: "Me elämme unessa."
Poliitikot väittävät Suomen velkaa "siedettäväksi". Tuommoista väitettä en ymmärrä.

Parhaillaan on postikortilla merkitty sivu, jonne olen ennättänyt. Kirja on tunnettu tunnettujen amerikkalaisten kirjoittama.
Lainauksen lainaus:
"Adam Smith kirjoitti: Mikä on järkevää jokaisen yksityisperheen taloudenhoidossa, voi tuskin olla järjetöntä suureen kuningaskuntaan nähden."
Eikä aina ole varmaa, että teeskentelevän poliitikon sanoma olisi moninkerroin todempi kuin vanhan korpifilosofin rehellinen ajatus.

Suomen valtiontaloutta hoidettiin pitkään eri tavalla, mitä käytäntö on opettanut yksityistalouksia hoitamaan. Sananlaskukin sanoo: Velka on veli, entä maksettaessa? Poliitikkojen mielestä valtion velkaa ei tarvitse maksaa. Poliitikot vähättelevät. Vetoavat kun joillakin valtioilla on enemmän velkaa. Kreikallakin!
Vertaavat velan määrää suhteessa kansantuloon! Tavallisen taloudenpidon mukaan se on aivan väärä vertailukohta.
Vertaan velkaa vuosibudjettiin. Kun velan määrä on kaksinkertainen vuosibudjettiin nähden, tilanne näyttää hurjalta.
Kansantulon määritelmä vaikuttaa keinotekoiselta, jopa väärin määriteltynä. Väkisin tulee mieleen, että kyseessä on itse asiassa kansan tuhlaus.

Uikuttajat ohittavat tosiasioita. Minä synnyin Korpelan saunassa. Menneellä viikolla oli mediassa esillä ihminen, joka syntyi keskitysleirissä.
Ei nyt kelpaa synnyttää saunassa, vaikka useimmat saunat ovat huomattavasti hygienisempiä kuin Korpelassa.
Ei saa synnyttää kotona.  Pienemmät sairaalat eivät kelpaa synnyinsijoiksi. Pitää viedä moottoriajoneuvoilla kaukaisiin lasaretteihin.

Keskusteluissa käytetyin sana on leikkaus. Siitä tuli kirosana.  Kenenkään päähän ei pälkähdä, että etsitään edullisimpia keinoja. Katsotaan, voiko tehdä halvemmalla. Yritykset tekevät sillä tavalla. Tulos ei silti tarvitse olla huonompi.
Ja mikä on tarpeellista?

Koulunpenkillä istuminen ei ole synonyymi oppimiselle. Rahan käytön lisääminen ei välttämättä tuo parempaa tulosta. Koulutuksesta voisin messuta paljonkin.

Lööppi kirkui vanhusten ruoan heikkoudesta! Turhaa vouhotusta.

Palataanpa vähän vanhempiin olosuhteisiin.
Sanomiset ja  esimerkit kertovat parhaiten. Olin sen ikäinen, että kylvin naisten kanssa saunassa.
Helmi Rytkönen virkahti:
--- Nousepas Vesa seisomaan, että Eila näkköö mitenkä sutjakka maha sinulla on. Ei ou tuommonen ryllykkä kun nuilla Kertun pennuilla. Vesa oli kasvattina jossain talossa, jossa saanut syödäkseen.
Minulla Kertun pennulla oli ryllykkämaha ja olin laiha. Lihaksittomista käsivarsista erottui lituskaiset kyynärpäät, joita joku pilkkasi.
 
Kyllä kai voin sanoa itseäni vanhukseksi. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Ääniä kalastelevat poliitikot ovat väärässä.
Laitan itse ruokani. En osta purkkeja tai piperröksiä. Joku valittaa suurin kirjaimin, kun pitää katsoa hintaa. Hintaa pitää katsoa ja otan mielelläni semmoisen paketin, jossa on oranssi merkkilappu.

Toimeen piti tulla silloinkin kun oli paljon pienemmät palkat, eikä tietoa eläkkeistä. Kansaneläkettä alkoivat maksamaan, mutta se oli minimaalinen.
Tämän päivän eläkkeelläni pärjään paremmin kuin aikoinaan palkalla.

Takuueläke on uskomaton saavutus, jos vain valtion rahat riittävät takaamaan. Takuueläke on melkein oman eläkkeeni suuruinen. Vain muutamien kymppien ero.  Kela maksaa asuntoavustusta. Ei kuole nälkään takuueläkeläinen enkä minä.

Eläkkeeni on 799 €.  Asumisavustusta saan 199 €.  Takuueläkeläinen, kuten minäkin kokisi niukkuutta ilman Kelan apua.
Entä se köyhyysraja?  Tutkailin netistä. Jonkun mukaan se on 1000 €. Jonkun mukaan jopa 1300 €.
Näillä eväillä olen pysynyt tiellä.  Ostin tietokoneita, autoja, videovehkeitä, bensiiniä ja konjakkia.

Jossain esityksessä sanottiin yhden miehen ruokaan kuluvan 300 € kuukaudessa. Minulle tuo summa riittää kahteenkin kuukauteen. 

Mikä siinä on, kun muutamia vuosia aikaisemmin tultiin toimeen vähemmällä? Miksi pitää tuhlata?

Valtion talouden tasapainottaminen ei näytä saavan laajaa kannatusta. Näyttää iso osa kansasta ymmärtävän ja hyväksyvän tarkan talouden, mutta poliitikot panevat vastaan. Ei hyvältä näytä.

Katsojat

Eilen illalla olin lähdössä veneilemään. Mattojen pesupaikalla katsoi koira uteliaana. Alkoi lähestymään. Emäntänsä kielsi:
--- Et sinä nyt lähde veneeseen.
Koiran karvoituksesta näki sen olevan vanha ja tottelevainen. Perääntyi emäntänsä tykö.  Koiran olemuksesta ja katseesta saattoi havaita mieltymyksen veneilyyn.

Viime kesänä sain uuden moottorin näprättyä veneeseen. Vaimeasti hyrräävällä aluksella ajoin jokea Siioninsiltaa kohti.
Vähän leveämmällä kohtaa on vanha puutalo. Tyylikäs rakennus ja viehättävä pihapiiri jäänyt nykyaikaisten persoonattomien lokerotalojen väliin. Miten mahtoikaan säästyä pakkolunastukselta?Onneksi säästyi.
Vakituisena asuntona ei käytä.  Postilaatikossa nimi: Turpeinen. Pienellä punaisella autolla tulee kesällä ikäiseni nainen. Hoikka, vähän kumaraisenakin näyttää pitkältä.
Talon kohdalla en ollut lähellä rantaa. Talon omistaja siivoili tonttiaan rannan tuntumassa.
Ajattelin: Lähtisköhän mukaan?  Saattais lähteäkin?

Katsoi pientä purtiloani kohti. Laski haravansa maata vasten nojaamaan. Piteli varresta toisella kädellään. Jäi katsomaan toviksi vielä kun postuin näkyvistä.

Oppilaiden juhlat.

Lööpit kirkuvat isoin kirjaimin koulujen päätösjuhlien mellakoista. Virossakin suomalaisten viinarallit herättäneet semmoisen huomion, että Suomen vaakunassa pitäisi olla humalainen hirvi.
Sikahumalassa toikkaroivat keskenkasvuiset ja harmaapäät yhtä järjettöminä.
Saatan vaikuttaa hurskastelijalta, sillä juon minäkin viinaa. Joskus erehdyin ottamaan liikaa. En pidä ollenkaan humalatilasta, mutta saan hyvänolon tunteen sopivasta tilkkasesta. Terveellistäkin tuntuu olevan. Ihmetyttää viinassa rypeminen.
"Jos kaikki Suomen viinat järviksi muuttuisi..."

Koin mielihyvää lakkiaisissa, joissa olin. Näytti hyvältä fiksu nuoriso. Tyylikkäät nuoret ihmiset.
Ukkina pohdin: --- Mistähän näiden geenit tulevat? Sukupolvien takaa?
Vilkaisin ilman silmälaseja todistusta. Hämmästyin kuinka monesta aineesta oli numero?! Melkein uskomatonta? Korpelan resuisen erkin jälkikasvuun siunaantunut lahjakkuutta, jonka kaltaista ei helposti uskota.

Teini-ikä?! Ei minulla ollut teini-ikää. Eikä lapsuutta. Olimme Korven Kertun huoripentuja. Arvottomina halveksittuja. Sai hävetä olemassa-oloaan, joka ei ollut hyväksyttävää. Ei kunniallista.

Sinä päivänä palautui muistikuva kuudenkymmenenkahdeksan vuoden takaa. Tein pisteaitaa Matilaisen rajalle. Suolla kasvoi kituliasta metsää. Siitä kaadoin tarvikkeet sitä mukaa kun niitä aitaan panin.
Nelitoista vuotisen kokemus, taito eikä harkintakyky ollut kummoinen. Katkaisin kirveellä näreen. Vasta sitten havaitsin sen seipääksi kelpaamattomaksi. Surkean pieni.
Näin jälkeenpäin ihmettelin miten minulla oli voinut olla niin terävä kirves, että näre katkesi yhdellä huitaisulla.
Viistoon leikkautuneessa havaitsin vuosirenkaiden tiheyden. Miten vanha?  En pystynyt laskemaan niin tiuhaa viivastoa.
Puserostani oli revennyt iso kieleke. Kiinnitetty hakaneulalla. Lainasin sitä ja neulankärkeä siirtämällä viivalta toiselle sain tulokseksi seitsemänkymmentäneljä!  Suolla kasvaa hitaasti. Näreen paksuutta en pysty arvioimaan. Ohut se oli.
Jos ajatellaan sen paksuudeksi viisi senttiä, niin se jaettuna kahdella on kaksikymmentäviisi. Se jaettuna renkaiden lukumäärällä tekee vain millimetrin osia!

Elämäni suunnasta ei mitään hajua. Päivä kerrallaan. Enkä voinut kuvitella mittailevani joskus millin sadasosia.  Mutkikas matka.

Niin, se aita?
Suonenjoella julkisella paikalla on perinteenä talletettua pisteaitaa. Siinä on perusvirhe. Tukiseipäät pantu aidaksiin nähden myötäsukaisesti. Semmoinen aita painuu vähitellen. Seipäät tukevat kun ne pannaan vastahankaisesti.

Tekemääni pisteaitaa ei enää ole, mutta käydessäni lomailureissulla katsomassa, se oli pystyssä vielä kaksikymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin. Puutteistaan huolimatta.