En ole lintubongari. En omista kaukoputkea. Havaitsen joskus oudolta näyttävän lentäjän. Hämmästyttävin havaintoni oli tunturipöllö. Harvinainen lintu vierailee harvoin Pielavedellä. En huomannut uutisoiduksi kenenkään havaintoa. Linnusta varmistuin vasta Lohimaassa Hannu Hautalan valokuvassa. Näkemästäni en raportoinut, sillä aikaisemmat havaintoni nauroivat nurin.
Ensio Pietikäiselle kerroin pikkunahkiaisista. Olevinaan tietävämpänä ei uskonut, sanoi: "Iilimatoja". Pitävät minua kehitysvamma-asteella. Pikkunahkiaisella on selvät nahkiaisen tuntomerkit. En tietenkään tuntenut ennen kuin katsoin kirjasta.
Täällä Suonenjoella suositulla kävelypolulla Tervalanraitilla silmiini sattui Laiturin nokassa vesilintu. Lepäsi laiturilla ja neljä poikasta nökötti jonkin päällä. Paksut pilvet hämärtivät, enkä nähnyt poikasista kuin tumman möykyn. Tummalla emolla oli pyrstön tyven yläpuolella valkoinen kaksiosainen läikkä. Kai siipien takaosissa.
Muistin vuosia sitten ensihavainnon kirjosieposta. Sekin piti katsoa kirjasta.
Laiturin lintu johdatti mieleeni yllättäen sanan pilkkasiipi. Googletin. Näkyi kuvakin. Ei lyö yksiin väri eikä koko. Entä kirjosiipi? Perhonen ja kirjosiipikäpylintu.
Tumma väritys, vaalean harmaalta näyttävä rinnus ja valkoiset läikät takana. Ehkä tumma väritys saattaa aiheuttaa silmiini, että se vaikutti telkkää pienemmältä. Lyhyt s-muotoinen kaula.
Eikä siinä kaikki! Käppäilin seuraavalle laiturille. Siitä lähti uimaan saman näköinen ja kokoinen lintu, mutta siivissä ei yhtään valkoista. Lintu paimensi poikasta. Poikanen ui isomman edessä. Poikasella oli peräpuolen valkoiset läikät.
Herätti asiantuntemattoman pohdinnan. Uros on värikkäämpi kuin naaras. Siinä tapauksessa neljää poikasta vahtiva oli uros. Yhden poikasen paimentaja oli naaras ja paimennettava poikanen uros. ??!!
Majailivat eri laiturilla. Luulin olevan samaa perhettä.
Kirja on semmoisessa hyllyssä, etten voi katsoa. Googlettamiseen ei ole sanaa. Kirjasto joskus?
Kolmannella laiturilla ryyhötti oudonnäköinen otus. Ikään kuin jonkinlainen harmaa laukku. Alta pilkotti jotain vaaleaa. Isokokoinen linnuksi. Mättään reunalta näkyi linnun pää. Se oli jokin uikku, lajia en tunnista.
Arvoituksen ratkaisi möykyn alta esiin puikahtava nokka.
Suojeli poikasiaan. Kylmältäkö?
Uikkuja havaitsen usein. En tiedä mitä uikkuja. Silkkiuikun tunnistan. Se on siro. Klaukkalassa Valkjärvellä seurustelin semmoisen kanssa.
Uin sitä kohti. Ei laskenut liian lähelle tuntematonta "vesilintua". Läksi lipumaan loitommaksi. Ymmärsin vihjeen ja uin pois. Toisen kerran uin jälleen sitä kohti. Se ei pelännyt, vaan pääsin sitä lähelle. Ehkä parinkymmenen metrin etäisyydelle. Katsoi suoraan kohti. Sain ihailla kaunista lintua. Päälaen koriste viehätti. Semmoista en nähnyt millään linnulla. Erosimme sovussa. Uikku lipui poispäin ja minä rantaa kohti.
