Saara nauroi. Raamatusta en muista, miksi? Luin Raamatun noin yhdeksän vuoden ikäisenä, ymmärrys ei riittänyt, enkä tarkkaa sana muotoa muista. Minulla ei ole Raamattua. Koraaniakin olen mielinyt lukevani.
Abraham oli tuhkamuna, eikä Saara tullut siunattuun tilaan, ennen kuin apuun tuli "herran enkeli". Raamatun teksteissä "enkelit" olivat nimeltään miehiä. Vai olivatko? Onko se vain suomennusvirhe?
Perillistä ei siunaantunut vuosikymmeniin. Abrahamia potutti.
Tulipa kerran "Herran Enkeli" Abrahamin juttusille ilmoittamaan ilosanomaa. Vaimosi Saara tekee sinulle pojan!
--- Älä puhu paskaa, Saara on jo niin vanhakin.
Silloin Saara nauroi.
Kyllähän me narratut tiedämme näitä "herran enkeleitä" liikkuvan etsimässä "kuin kiljuva jalopeura" etsimässä, kenestä saisi namupalan.
Abrahamia kusettivat, kuten niin monia muitakin.
Puhelin soi: Pirkon ääni: "Minä täällä huoltoasemalla, kuule, nyt sattui että Seppo pisti vahingossa Cortinan avaimet miehen sivutaskuun. Mies on Koivujärveltä, eikä häntä saa kiinni. Auto jää tänne. Menen asioilleni. Hae auto täältä huomenna."
Nauroin!
Miksi Erkki nauroi? Siksi että tuommoinen tapahtuma ei ole mahdollista?! Se siitä. Mutta ei aivan!
Seuraavana päivän hain Cortinan. Seppo kertoi kuunnelleensa, miten reagoin. Sanoi kuullensa minun vain nauravan.
Sen aikaisten puhelinten äänentoiston tietäen; Sepon täytyi olla siinä aivan lähellä. En ole järjettömän mustasukkainen, enkä haistanut koiruutta. Enkä miettinyt sen enempää.
Saapastelin Restentin kaljapuolelle alakertaan. Huomasivat:
Missäs Pirkko on?
--- Meni vieraisiin miehiin.
--- Käytkös ite vieraissa?
--- En.
Annat kuitenkin vaimos käydä vieraissa?
--- Minkä minä sille mahan?
Sanan vaihdolla oli yllättävä vaikutus.
Nurkkapöytä oli sellaisessa asennossa, ettei siitä päässyt pois, vieressä istuja esti. Nurkassa istuja punehtui ja näytti kuin olisi halunnut häipyä näkymättömäksi. Ilmeensä kertoi sen minkä halusi salata.
Myhäilin sisäänpäin. Seppo luuli minun vittuilevan hänelle äskeisessä sanailussa.
En tiennyt ennemmin, mutta homma selvisi tarkkaan. Ihmiset tuntien totesin: sehän on selvää!
Silloin en vielä osannut yhdistää avainjupakkaan. Vasta myöhemmin tajusin, että lapsellista Erkkiä
kusettivat auton avainten kanssa!
