tiistai 1. maaliskuuta 2016

Työaika

Lauri lyly: "Työajan pitennys todella vaikea asia". Mikä pidennys? Liikeliiton kommentti aikoinaan: "Japanilainen ansaitse enemmän". AY-pomo ei huomioinut tosiasiaa, että japanilainen teki enemmän työtunteja palkkaan, johon verrattiin.

Entä Suomessa?  Suonenjoella Eskelisen omistava puoli oli kommunisteja. Äärikommunisteja. Myöhemmin ilmeni heidän olevan stalinisteja, Sinisalon linjoilla. Käyttäytyivät kuitenkin  kapitalistien tavoin. Pyrkivät lisäämään omaisuuttaan. Pyrkimyksen hyväksyn, mutta teeskentelyä en.

Eskelistä palvelin kahteen otteeseen. Ensimmäistä kertaa en olisi aloittanut, jos olisin tiennyt, mitä taustalla on. Arvelin olevan normaalin kauppiasperheen. Että kommunisteja???  Toisella kertaa sattui niin, että olin semmoisessa mielentilassa: masennuksissa. Sattui, että Sulo Eskelinen halusi minut aloittamaan myymäläauto toiminnan. Arvioi minut sopivaksi. Arvioi oikein.  Lupasi hyvän palkan, jota myöhemmin katui.

Ensimmäisen kerran piipahtaessani v1956, kaupan nimi oli Pekka Eskelinen. Sen jälkeen siirtynyt sisarusten nimiin S ja S Eskelinen. Sulo havaitsi myöhemmin, että olisi riittänyt pelkkä Eskelinen.

Sulo ostanut 31 paikkaisen linja-auton. Melkoinen romu. Bedford merkiltään. Siihen antanut nikkaroida tavarahyllyt. Lämmityslaitetta ei ollut. Pakoputki sillä tavalla kaksihaarainen, että toinen haara oli lattian alla ja toinen haara oli sisällä toisen tuolirivin alla. Puutappi "säätimenä". Tappi pantiin kesäasentoon: tukittiin sisällä oleva haara. Talveksi ohjattiin pakokaasu sisäpuolisen haaran kautta.

Työaika muodostui kahta kautta.  Maanantaista perjantaihin käytettiin koko silloisen lain mukainen aukioloaika.  Lauantaina lyhyempi: 8 - 12 .  Sulo oli suunnitellut reitit ja pysäkit.  Reitit ajettiin henkilöautolla. Sulo ajoi, minä kirjasin.
Kun oli katsottu reitit ja suunnittelin pysähdys ja myyntiaikoja.  Laskin välimatkojen ajan ja niiden perusteella, minkä verran jäi myyntiaikaa.  Tekikö Sulo sen vain muodon vuoksi, sillä pitihän hänen ymmärtää ajan riittämättömyys, ettei ruokatunniksi jäänyt mitään.

Joskus Sulo kysäisi: entäs ruokatunti?  Pysähdyksiä tuli niin monta, että sain laskettua aikaa vain muutamia minuutteja, kun laskin ajoajan. Lieteniemessä ainoana paikkana oli aikaa varattu 20 minuuttia. Asiakkaita kävi saarista. Käpysalo ja Linnonsaari, sekä ympäristöstä.  Jäi hetki ruoka-ajaksi. Muulloin hörppäsin kahvin ja leipäpalan sopivana hetkenä. Repsikka jouti aterioimaan ajon aikana.

Aamuvarhaisella läksin lastaamaan. Ensimmäisellä pysäkillä piti olla heti kahdeksalta. Viimeisen pysäkin aikataulu oli viideltä.  Sitten kassan luovutus tavaroiden järjestelyä ja auton pesua.
Siitä kun läksin asunnolta, siihen kun palasin kotia, muodostui viikossa työaikaa 65 tuntia. Kahden viikon kesälomakin jäi pitämättä. Rahakorvaus. Päivänä muutamana laskin vuotuisen työajan: 3000 tuntia. 
Se oli paikallinen sopimus. Verot ja maksut lain mukaan, mutta palkka oli yksi könttä. Olin tyytyväinen. Ylityötunneista ei maksettu lisiä. Laskeskelin tuntipalkaksi semmoisen apumiehen palkan

Takapuheina kuulin Sulon harmitelleen kalliita miehiä. Vertasi Keskon autonkuljettajan palkkoihin. Siinä vaan oli huima ero työajassa. En ole varma, oliko työaika 45 vai 47 tuntia. Kai Sulon mielestä minun olisi pitänyt saada saman verran 65 tuntisesta viikkotyöstä.

Muuten oli ihan viihtyisää touhua risteillä Suonenjoen maisemissa.