Myrskyille antavat ihmisten nimiä nimipäivien mukaan. En ole varma, oliko tämä nimeltään Unto? Väliäkö hällä? Itselleni sattui vain pieni seikkailu.
Vuosi oli 1998. Sinä keväänä järjestelivät sydämeni suonia. Toipilaalle suositeltua kävelyä harrastin enemmän kuin lääkäri määräsi.
Elokuussa leppoisana iltapäivänä oli hieno lenkkeilysää. Tyyntä ja lämmintä. Suuntasin Lystilän lenkille. Matkaa kertyy noin yksitoista kilometriä. Muutamia kertoja olin sen kiertänyt.
Nousin hakatulle rinteelle. Vapaa näköala ylsi Jylängin mäelle. Jylängin yllä nousi musta pilvi. Yleensä sadekuurot nousevat lounaasta. Siitä päättelin, että pilvi kulkee mäkimaaston ohi, kaukana reitistäni. Siinä vaiheessa oli vielä mahdollisuus palata takaisin. Jatkoin taapertamista.
Ennätin juuri mäen korkeimmalle kohdalle, kun jouduin tosi myräkkään. Semmoista en arvannut tulevan. Myöhäistä palata pahimman myrskyn seassa. Yritin kiirehtiä, mutta ei se paljoa auttanut. Sydän parka jarrutti. Sai huonosti happea.
Suunnittelin mennä suuren kuusen suojaan. Suurta kuusta vain ei ollut. Hakattu kaikki pois. Otin tavoitteeksi Lystilän tanssilavan. Olin jo sitä lähellä. Ajoura oli tiheässä istutusmännikössä. Tuuheat männyt kasvaneet jonkin verran yli viiden metrin. Männyt suojasivat sateelta. Polulle ei juurikaan tullut vesipisaroita. Vesi meni vaakasuorassa ylitseni.
Metsän rajasta tanssilavalle oli muutamat kymmenen metriä. Jaksoin ottaa juoksuaskelia. Pysyäkseen pystyssä piti kallistaa itsensä tuuleen päin. Vinossa, mutta ei horjuen pääsin lipunmyynti katoksen suojaan. Kastuin yllättävän vähän.
Kokemuksesta tiesin myräkän kestävän yleensä varttitunnin. Niin nytkin, mutta sade ei lakannutkaan puuskan mentyä ohi. En halunnut riskeerata kastumalla läpimäräksi. Vältin kylmettymistä. Kotiin oli vielä viitisen kilometriä. Kylmä häiritsi. Voimistelin lämpimikseni. Itikoiden torjuntaan oli taskussa pipo. Tungin pääni kaulaa myöten suojaan. Sade jatkui puolisen tuntia, kunnes laantui siedettäväksi.
Läksin liikkeelle. Pian sade lakkasi.
Luonnon tarkkailua. Tanssilavan lähistöllä ei puita kaatunut. Kovin ryske kuului Säviän - Jylhän suunnalla. Teki siellä tuhojaan. Petäjäjärven tiellä pasteerasi Rouva Uski. Valitteli:
--- Tuolla kaatanut hyviä petäjiä. Tuli vahinkoa.
--- Näkyy muutamia kaatuneen.
--- Vai muutamia? Aenakin viistoesta!
Niilo kertoi hurjasta kokemuksesta: Katsoin ikkunasta, kun äkkiä alkoi puita kaatumaan!
