Mitä on politiikka?

Tai, mikä on politiikkaa?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Noinkin se on ilmaistu.
Onko politiikka omien etujen ajamista? Monta kertaa on. Nuoret ihmiset lähtevät politiikkaan noustakseen sitä kautta menestykseen.
"Ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa."
"Politiikka on yhteisten "yhteiskunnan"? asioiden hoitamista.  Onko?

"Valtakunnassa kaikki hyvin".  Onko? Olemmeko "etuoikeutettuja". Etuoikeutetuiksi meitä mainitsi puoluejohtaja Andersson. Hän onkin varsinainen etuoikeutettu: suomalainen ja ruotsinkielinen! Poikkeava maininta soi korvaani. Tavallisesti sen aatesuunnan kannattajat parjaavat Suomen olosuhteita.

Tällä hetkellä valtakunnan politiikka on pelkkää edunvalvontaa. Jokainen poliitikko pyrkii toimimaan viiteryhmänsä puolesta. Toista viiteryhmää vastaan. Sinisilmät loistaen vakuuttavat: "Eihän me ketään vastaan!" "Isänmaan puolesta!"

Etujen valvonnat tulee liian kalliiksi. Yhteiskunta velkaantuu. Etujen valvojat estävät valtion talouden vakauttamisen: --- Ei leikkauksia, ei leikkauksia, ei....

Kun etuja savutetaan, valitetaan: "Liian vähän!"
"Oikean suuntainen, mutta riittämätön".

A-studion hölynpöly

Panin toosan pimeäksi. Ottaa päähän. Mukaan poimittu ruutupaitainen pitkä nuorimies. Pukumies Erkki Ihalainen ja joitakin muita.
Ruutupaitainen yritti esittää fiksua, mutta antinsa jäi vähäiseksi. Näytti olevan ihan pihalla. Pitäisi esiintyä aktiivisena nuorena, mutta IkiWanhan näkökulmassa on tyhjäntoimittaja.
Mitä haluat tehdä, tai mitä et halua?
Vahingossa lipsahti: esimies! Tehdä jotain kivaa, missä olisi esimiehenä!!!!!
Mikä tyhmyyden määrättömyys?

Tuli selväksi, ettei halua tehdä niitä töitä, mitä minä tein vuosikymmeniä. Tässä yhteydessä voin sivuta toista. Naiset ajavat kiihkeästi tasa-arvoista työelämää. Vain työelämää, ei työtä. Vuosikymmeniä pakersin hommia, joihin ei naisilla ollut tunkua. Naiset eivät kadehtineet töideni takia.  Sain liata kourani rauhassa.

Puhuvat liikaa joka iikka ruudussa. Niin! Eivät he puhu julkisuudessa meuhkaajat työstä, vaan työelämästä. Nyt valittavat työn raskaudesta jotka eivät edes tee sellaista, mitä meidän aikalaiset sanoivat työksi! Nyt ovat työelämäsä kaikki tyhjäntoimittajatkin!

Lauri Ihalainen vikisee numeroita ja prosentteja. Yhtä tyhjän kanssa. Laurin puheilla ei "herran huonetta" rakenneta.
IkiWanha muistaa elävästi siististi pukeutuneen nuorukaisen tulevan julkisuuteen amattiyhdistys-politrukkina. Noussut arvon tikapuita ylöspäin. Mitä on hänen saavutuksensa? Mitä hän sai aikaan ministerinä?

Minua ärsyttää tyhjänpäiväiset kommentit somesta. Olevinaan viisaita. Yksi veisasi vuosikymmeniä vanhaa virttä. (miksiköhän se julkaistiin?)
  "58-vuotiaat eläkkeelle, niin nuoret pääsevät tilalle"! Siihen asiaan oli elävä todiste tuo ruutupäinen kloppi. Luetteli töitä, jotka hänelle eivät kelpaa! Niitä joita minä tein pienellä palkalla. Eivät tuon kaltaiset miekkoset halua työtä, vaan työelämää ja hyvän palkan.

"Vanhat ovat tulppana nuorien edessä. Mamut vievät työpaikat".  Niinpä! Entä sitten?

Pitääkö pääministerin olla paikalla estämässä mellakoita!

Toimittaja tinkaa Sipilältä:  ---- Miksi et tullut televisioon kommentoiman?
Toimittaja ei uskonut kerralla, vaan tinkasi uudelleen. Kai toimittaja tiesi kysymättäkin Sipilän olleen ulkomailla?!
IkiWanhakin tiesi!

Tapahtuma, josta toimittaja kinasi, oli itseasiassa vähäpätöinen. Pieni porukka julmisteli ja huligaanille sattui työtapaturma.  Potkaisi vastaan väittäjän kumoon. Potkaistu löi päänsä kovaan alustaan. Seurauksena hengen menetys. Luultavasti huligaani ei aikonut tappaa. Tiesi taposta joutuvan lusimaan. Tuskin huligaanitkaan kovin usein linnaan haluavat, joskus ehkä?

Tapaus oli vähäpätöinen suhteutettuna vakavampiin.
Näitä niin sanottuja uusnatseja tuskin voi pitää poliittisena voimana. Pieniä hajanaisia ryhmiä. Rinnastan heidät Suomessa rikollisiin.
Kuolemantapauksia tutkii, ratkoo ja rankaisee poliisi ja tuomioistuin. Eivät ne kuulu pääministerin virkatehtäviin. Eikä ministerien pidä hätkähtää toimittajia.
Siitäkin huolimatta, että toimittajat ovat jumalisia.  Kuulin toimittajan suusta: "--Toimittajalle ei kannata vittuilla, hän vetää pidemmän korren. Hänellä on aseet hallussaan.

Pitäisi uskaltaa silloin kun toimittaja tekee tyhmiä asenteellisia kysymyksiä. Yleisöä kosiskellakseen.
Onko eroa uteliaisuudella ja tiedonhalulla?
En ole Paavo Lipposen fani, mutta nostan hänelle hattua napakasta repliikistä:
 --- So what?

Toimittajilla on yksi vakiokysymyksistä: "-- Eikö se ole kummallista, että...?"  Vastaisivat Lipposen tapaan:
---- Entäs sitten?

Mikkelin torilla lensi seteliparvi ja tuli ruumiita.  En muista, syytettiinkö siitä pääminiteriä?
Sisäministeri Kaisa Raatikaista vaativat eroamaan poliisin tyräyksen takia.      

Abstraktia taidetta

Ei tämä sitä ole, enkä tiedä miten väärin kirjoitin tuon määritelmän? Vaatimattomissa tekeleissäni aina korostin: luonto on suurin taiteilija. Ihminen on luontoa. Taiteilijakin.
Jutuissani mainitsen usein Timo Sarpanevan.
Minulla on Timo Sarpanevan "lasisydän". mutta kuitenkaan ei ole. Lasisen taideteoksen pohjassa ei kuitenkaan ole Timo Sarpanevan signeeraus, vaan nuoren vaimoni merkit: käytti sitä vasarana.
Sääntöjen ja logiikan mukaan tätä ei pitäisi olla olemassa.
Tuossa se kuitenkin on ikkunalaudalla. Se antoi minulle ennen kokemattoman nautinnon.

Istun tuoliini. otin pienen konjakin aikomuksenani itseni viihdyttäminen. Katsoin lasiesineeseen, kuten usein muulloinkin.
Auringon säteet suuntautuivat selkäni takaa vastapäisten puiden "syliin". Hallitseva näkymä ikkunassani oli kadun toisella puolen pihlajien rusotus.
Nostin katseeni vuoroin pihlajista lasisydämeen.
Auringon säteet heijastivat lasiesineen läpi satumaisen näyn.
Oikealla sivulla vallitsi tumma sävy. Keskellä kuplan heijastusta vaikutti rusopihlajan värit.
Vasemmalla kirkkaan sinertävä.
Katsoin ja katsoin.
Hain lisää tilkan konjakkia. Sillä välin havaitsin kuvion muuttuneen. Niinpä! Kuvio muuttui auringon säteiden mukaan.
Sitten tumman värin reunamalla vilahti tumma mato. Siinä tumman ja muiden värien välissä keltaisen juovan päällä vilahti mato.
Selvisi, että sen vilauksen aiheutti alempana liikkuva ajoneuvo, auton muotoinen. Kahta kerrosta alempaa se heijastui teoksen muodoissa.
Kuvio liukui kaiken aikaa. Jähmetyin seuraamaan.
Onko tämmöinen "taiteellinen vaikutelma?"  Vaikuttavana pihlajien syksyinen loisto. Lisämausteena jättikoivun keltaisen täplittämä viherrys ja vasemmalla nuorten näreiden sävy. Vasemman yläkulman sininen kirkkaus.

Istuin siinä parisen tuntia. Ohitin ruuanlaiton: Myöhemmin!

Tuli mieleen videotermi: Time lapse.

Entä huomenna?  Kerran kerroin Huoneeni Haltijalle näkemästäni valokuvauksellisesta luonnon havainnostani. Hän sanoi:
 --- Ota huomenna kamera mukaan.
Niinpä! Huomenna aurinko on eri asennossa!

Jos minä jonain päivänä yritän varata aikaa, niin mikään ei takaa, että tavoittaisin tuon hetken. Se meni!
Saatan yrittää.

Käskevät olla positiivinen. Pystynkö olemaan?
Positiivisella katsannolla hetki lasisydämen ja auringon luomalla oli ainutlaatuinen mahdollisuus havaita aitoa kauneutta.
Yksinäisen vanhuksen ainoita etuoikeuksia.

   

Sehän on vain urheilua

Onko tämä sirkus vain urheilua?  Mitä sitten lieneekään, se saa merkitystään suuremman huomion.
Onko tämän tähtiurheilijan saavutus valtakunnan tärkein asia? Ja onko pyörätuolista keihästä heittävälle se "ura". Semmoinenkin mainittiin.

Olen kyllästynyt selityksiin ja puntarointiin. Politiikassa ja urheilussa.
Eduskunnan kyselytunnin jätän huomiotta. Ajankohtaisohjelmissa kun vaikuttaa eri puolueiden edustajat, jätän suosiolla katsomatta.
Sanovat keskusteluohjelmiksi. Ei niissä kukaan keskustele.
Vanhana urheilumiehenä haluan joskus katsoa suomalaisten urheilua. Avaan toosan sillä kellonlyömällä mikä ilmoitettu on.
Eihän se alakaan! Kommentaattorit lässyttävät tuntitolkulla ennen ja jälkeen tapahtuman.
Urheilijoita haastattelevat "asiantuntevat" lässyttävät ja urheilijat veisaavat samalla nuotilla. En minä siitä välitä.

Tiedän ja tunnustan että niissä puuhissa on yks hailee, mitä korpifilosofi ajattelee. Heille ja sille asialle ei vaikuta yhtikäs mitään, seuraanko tahi en.

Siihen aikaan kun olin mukana nyhertämässä, minua paremmat harrastajat puhuivat huumoria:
"Jos urheilet, et tervettä päivää nää."

Nyt se on totisinta totta. Jäseniä leikataan, liimataan ja parsitaan. Jokaisen jäseniä joudutaan korjaamaan.

Tämän päivän pääuutisessakaan ei aihetta päässyt sivuuttamasta.

Vammaisurheilija kärsi urheiluvammasta.

"Meidän herrammemuurahaisia"

Olen jo oppinut kävelemään hiljaa. Hiippailin Pähkinäsaaren rannan raittia Siionin sillan suuntaan.
Meijerin seutuvilla penkillä lepäsi yksi kulkija. Polkupyöränsä asettanut penkin selkänojaa vasten.
Kiinnitti huomionsa minuun jo etäältä.  Laitteet eivät olleet korvillani, joten kuulin huonosti ensimmäiset sanansa. Lähemmäksi päästyäni hän pääsi jo asiaan:
--- Käytkö ostamassa minulle?  En kunnolla tajunnut. Sanoi uudelleen:
 --- Käytkö ostamassa tämmöstä?
Kädessä oli iso kirkaslasinen pullo, jossa näkyi puolisen litraa kirkasta viinaa. Kai sitä jonkun verran oli päässäänkin. Ainakin minä pullon vajuman verran juotuani olisin kanttuvei.

En jäänyt juttusille. Kyseli perääni:
 --- Mitä tiet työksesi? Jatkoin matkaa:
 --- Tätä!
 --- Mitä tiet työksesi?
 --- Tätä!
Jälkeeni kului jupinaa, josta en saanut selvää.

Kai minua voi sanoa ylpeäksi kun torjuin yksinäisen miehen huomion. Suurta hätää, viinan tuskaa, ei hänellä ollut. Pullossa oli enemmän mitä suurimpaan hätään tarvitsi. Viinakauppaan en missään tapauksessa halunnut. Käyn siellä omalla asiallani.

Monenlaisia pörriäisiä

Täällä Savon sydämessä sanovat niitä mehiläisiksi. Teksteistä luin kimalaisista, ainakin runoissa niitä mainittiin.  Minkähän laisia ne ovat? Luulin etten ollut nähnyt.
Valaistusta sain kolmikymppisenä Helsingissä Etelän Auton korjaamolla. Kerroin hunajakokemuksesta Pielavedellä.
--- Niittäessä viitake leikkasi pienen mättään irti. Siinä leikkautui pesä ja hunajakennot. Hunaja jäi näkyviin, sain maistella kirkasta juoksevaa mettä. Herkullista!
Sanoin sitä mehiläispesäksi.
Ukkojen joukossa oli luonnon tuntija. Kyseli:
Olivatko kennot pyöreitä vai kuusikulmaisia?
Enhän sitä muistanut. Tuskin lienen kiinnittänyt huomiota muuhun kuin ainutkertaiseen tutustumiseen hunajaan.

Asiantuntija selosti:
Niin pohjoisessa ei ole villimehiläisiä. Jos on, niin ne ovat pesästä karanneita. Todennäköisesti se pesä oli kimalaisten.
Tietenkin ne olivat kimalaisia. Siihen mennessä en nähnyt mehiläisiä. En osannut päätellä ulkomuodosta. Mehiläinen ja kimalainen ovat täysin erinäköisiä. Siihen aikaan ei niillä maisemilla ollut mehiläistarhaajia.

Televisiossa puhuivat mehiläisistä ja hunajasta. --- Mehiläinen pistää vain silloin, kun pesää uhataan.
Tiedän kokemuksesta: --- Ei pistä kimalainenkaan.  Mieleen  tuli muistoja.
Korpelan metsässä tiesin sopivia vastaskoivuja. Kirves kourassa menin pienen metsikön taakse ahon reunaan.
Ennätin heilauttaa kirvestä vain pari kertaa, kun jalkojeni alta kohosi pörriäisiä. Aistin ne vihamielisiksi ja tein äkkilähdön. Kirves kimposi. Vaikka juoksin tosi kovaa, ennätti kaksi hävittäjää laukaista pomminsa ainoaan paljaaseen paikkaan selustassani, niskaan. Teki kipeää.

Sain iskun kerran aikaisemmin.  Paljain jaloin nurmikolla kulkiessani jäi jalkani alle voikukka ja me.... ei kun kimalainen. Pörriäinen ei siitä tykännyt.
 
Rautalammilla keräsin vattuja Maukolan vuorella. Isohkolla aukealla kasvoi runsaasti vattupehkoja sekä joitain pusikoita.
Tuuheiden vatukkojen poikki oli kulkenut joku elukka. Kuiva maa, jälkiä ei näkynyt. Siitä voi  kuitenkin päätellä, ettei ollut pitkäjalkainen, ei ainakaan hirvi.
Kunnes:  Koivupuskan sivulla lensi vastaani laivue. Erinäisiä satoja käsittävä kimalaisparvi. Todella vihamielisiä. En kerennyt pakenemaan.  Väistin nopeasti saman pusikon toiselle puolelle suojaan. Kimalaiset hellittivät, kun poistuin heidän tontiltaan.
Istuin kannon päähän vartoomaan rauhan tuloa. Edessäni pienen kannon reunasta oli repäisty pala. Kanto oli kova, siinä ei ollut ötököitä. Silloin välähti.  Niinpä!
Väistäessäni rauhan puolustajia, oli silmäkulmani jäänyt välähdys jostakin mullan tapaisesta.
Kimalaisten pesä ja karhu!

Liikuin varovasti. Kurkistin puskan "takapuolelta". Pesä ollut sillä suunnalla ja eteläpuolella. Maassa lojui multaa ja kennon kappaleita.
Kimalaiset suuttuivat karhuun, eivät minuun, satuin vain sopivasti paikalle.
En nähnyt karhua, vaikka se oli lähellä. Silloinkin.

Liikuin Etelä-Suomessa. Sipoossa aivan lähellä asutusta valaistun kuntoradan lähistöllä näkyi kaksi "kaivantoa". Melko lähekkäin. Kuin pienen kaivurin kauhalla kertakuopaisulla tehty reikä: Pohjalla kömpi mehiläisiä. Kennon kappaleita maassa. 
Mainitsivat uutisissa karhun liikkeistä. Se vaelsi koko Etelä-Suomen ohi idästä länteen. Ristivät sen Citykarhuksi. Ainoa havainto siellä.

Kuljen joka kesä harjulla. Nyt jahtasin sieniä. Polulta sivussa näkyi pienen mättään päällä tumma aukko. Joku repäissyt mättäästä karvahatun kokoisen alueen.
Tarkistin. Näkyi osa pesän pohjaa, sekä orvon oloisia ampiaisia. Melko tuore tapaus.

Muutamia kertoja osunut karhun tontille, mutta en sitä nähnyt.

Jari Tervo ja inkeriläiset

Jari Tervo tarttunut kipeään ja kiintoisaan aiheeseen. Inkeriläiset todella joutuivat myllerrysten uhreiksi. Sorretuiksi ja murhatuiksi.
Suomalaiset sotilaat eivät operoineet. Niillä alueilla etenivät saksalaiset. Neuvostoliitto ei välittänyt inkeriläisistä. Historiallisista tapahtumista en tiedä. Luultavasti saksalaiset toteuttivat inkeriläisten siirron Suomen puolelle.
Suomalaiset osoittivat kiinnostusta. Olivathan inkeriläiset Suomen heimoa ja Suomi otti heidät vastaan.
Pahat voimat nimittivät heitä ryssiksi.

Pielavedelläkin heitä oli. Parikymppinen Suomea puhuva nuorukainen kävi Ohemäen koululla jossain tilaisuudessa. Koulukaverit sanoivat häntä venäläiseksi. Muistan nuorukaisen kaksi sanaa:
Kylmä! Helvetti!
Kevätilman yllättävä koleus.

Akaatta isoäidin kanssa kuljimme Pielaveden kirkonkylälle. Maantietä pitkin oli kaksikymmentäneljä kilometriä. Oikaisimme Hattumäen kautta.
Oliskohan ollut mummeroisen motiivina uteliaisuus. Uteliaisuudelle käyttävät kiertoilmaisua: Tiedonhalu! Poikkesimme Hattumäen taloon.
Lämmitettyyn tuvan uuniin  kaksi keski-ikäistä naista kantoi leipiä paistumaan.
Inkeriläisiä.
 Vaiherikkaalla matkallaan päätyneet Pielaveden syrjäkylälle. Miksi juuri sinne?

Hattumäen talon emäntä sanoi:
---- Nämä ovat hyviä!
Vaatimattomassa tekeleessäni Ohemäen koulun vaiheilta kertoo Liisa Partanen, Leväsen Liisa.

Heillä ollut inkeriläisiä: Maria Pulmanen ja sukulaistyttönsä Galina Vanhanen. Galina aloittanut koulunkäynnin Ohemäen koulussa. Koulunkäynti loppunut lyhyeen tunnetuista syistä.

Leväsen Partaset antaneen Marialle palkkioksi työstä lehmän. Sopineet Galinan kirjoittavan.
Lehmä kulkenut hevosajoneuvon perässä Pielaveden kirkonkylälle.
Pieksämäeltä tullut kirje: "Lehmä ehtynyt, ei paljon tule maitoa."

Julkisuuden kipeä narsisti kirjailijakaan ei kerro Marian, Galinan ja lehmän tarinaa. Surullisen tarinan voimme vain aavistaa jälkeenpäin. Surkuhupaisaa ja lapsellista yleensä lehmän antaminen! Jälkiviisaana tiedämme mahdottomuuden.

Kun ja jos Aamu Karitsantytär tuli suomeen, silloin ei ollut Perus-suomalaisia!
Kenen pussiin Jari Tervo tekee vaalityötä?

Niin, kaikkihan nyt on virtuaalia.
  

Rauhan puolustajat

Otsikoksi lainasin populan nimen. Käsitystä ei minulla ole, oliko tuo varsinainen järjestö, vai aatesuunnan alahaara?
Keräsivät nimiä, allekirjoituksia. Asialle vihkiytyneiden kiihko ihmetytti. En ymmärtänyt. Mistäpä Korpelan resuinen erkki olisi tietoa saanut tai mitä ymmärtänyt kotkotuksista. Seutukunnalla vaikutti "korpikommunismi".

Eiväthän nämä tienneet vallankumouksen etujoukoiksi teollisuustyöläisiä. He tunnistivat vain rikkaat ja köyhät. Talolliset ja maan omistajat vastaan pikkumökkiläiset, metsä- ja maatyöläiset.
Heidän (meidän) tavoite oli: "Otetaan rikkailta ja annetaan se köyhille". Pikkumökkiläiset ottivat mielellään omakseen iskulauseen: "Maata maattomille!"

Muistikuvaani yritän sijoittaa aikaan. Päättelen sen olleen v 1946. Olin alaikäinen. Nimeäni eivät kärttäneet. Mistä nimilistan lukijat tiesivät alaikäsiksi,tai olemassa oleviksi? Lukiko näitä listoja kukaan?

Pielaveden leveysasteilla kesän valo viipyi pitkään. Siitä päätellen oli loppukesä, koska ilta hämärsi Toimelan alueen.

Toimela Jokijärvellä oli Pienviljelijäyhdistyksen talo.
Pakinassani Pielaveden paikallislehteen käytin tuota ilmaisua.
Eino Pulkkinen oikaisi minua sanomalla tarkan sanamuodon yhdistyksen nimestä.  Häkellyin, koska en tiennyt jonkin koukeron nimessä ilmaisevan puoluesuuntausta. Eikö "asialinja" riitä?
Pienviljelijä kuin pienviljelijä!

Asiakirjana luultavasti oli kirjoituslehtiö.  Asettivat sen Toimelan seinää vasten. Siinä raapustivat puumerkkejään.

Jossain vaiheessa paikalle asteli Alvar Korhonen, pienviljelijä. Pyysivät Alvarin nimeä. Alvari nauroi persoonallisella tavallaan.
Ei tietenkään kirjoittanut. Pirullisella mielellä olisi saanut kirjoittaa. Näin ajattelen jälkeenpäin. Alvari oli "Isänmaallisen" suunnan kansalainen. Allekirjoituksen pyytämisen voi pitää loukkauksena. Nimien kerääjät tietenkin tunsivat Alvarin ja hänen arvotuksensa.

"Rauhanpuolustajien" nimien keräys tuskin vaikutti Suomen rauhan kehitykseen.
Nytkin keräävät nimiä listoihin ja kortteihin. Kunhan vouhottavat.

Miksi karsinointi jatkuu aina vaan? Yhdeksättä kymmentä käyvänä eläkeläisenä vielä törmään ilmiöön.  Eläkeläiset järjestäytyvät edelleen puolueiden mukaan.

Että pitää kaiken kestää!
Eläkeläisten karonkassa orkesterin jäsen mainitsi sanan, eläkeläiset.
Järjestäjien nokkamies tuli lavalle, asiaa:
---- Korviini särähti sana: eläkeläiset.  Meidän yhdistys on eläkkeensaajat.

Voi, voi, voi!!!!???? 

Kerran tunnustustakin valtion ratkaisusta

Suuren laivan rakentamista lupasi valtio tukea. Luvattu tukeminen ei riittänyt. Tarvitsivat lisää. Summakin mainittiin viitisenkymmentä miljoonaa. Työpaikoista huolehtivat halusivat suostua. Pelottelivat työn karkaavan muualle. 

Voin kirjoittaa asiasta, vaikka useimmat ovat aiheellisestikin sitä mieltä, etten mitään ymmärrä. Kokemus kertoo, että siihen olisi mennyt valtavat määrät euroja. Lisää, lisää ja lisää!
Pesäkolossani pohdiskelin.

Päättäjien kannasta olin samoilla linjoilla. Epäilys järkevästä toiminnasta, jos rahan jakamiseen suostutaan. Kannattamaton projekti kannattaa antaa liukua Ranskaan! Ranskalaiset rakentavat sen laivan. Tuskin kuulemme tuloksesta, miten paljon nettoavat?
Tyhmäksi luokiteltu pääni tuli samaan tulokseen, mihin Suomen valtio päätyi ministeri Vapaavuoren julkituomana.

Tätä hyvää jatkumoa ei tietenkään meikäläinen osannut ennustaa. Tuskin "tulilinjalla" olleetkaan?

Laivoja rakennetaan jälleen. Loistoristeilijöitä ja muitakin.

Soisi poliitikkojen ottavan opiksi. Parempi tehdä rohkea ratkaisu, kuin miettiä, miltä se lyhyellä sihdillä näyttää.

Näyttää vain monille olevan tärkeintä kannatusluvut ja kansanedustajan paikan säilyttäminen.

Viisastelen joskus:  Kansanedustajissa on:
Liian paljon nuoria
Liian paljon naisia
Liian paljon kauniita
Liian vähän rohkeita

Tämä nyt ei ole kummoinen kyhäelmä, mutta en pyyhi pois! 

Johtajia ja sotilaita

Turkkilaisten ja ukrainalaisten päämiesten , kuten muidenkin, kohdalla joudun tukeutumaan ruudun tekstitykseen. Haluan uskoa, että tulkkaaja tekee työnsä hyvin. Luotan suomalaisten työnteon moraaliin.
Käyttäessäni polemisoidessani lainauksia, en tietenkään voi taata totuudenmukaisuutta. Nojaan siihen totuuteen, minkä julkisesta sanasta saan selville.  Harvalla on "sisäpiirin tietoa".

Suhtaudun kevyesti vastaukseen. kun tv-toimittaja kysyy kollegaltaan: "mitä siellä tapahtuu?  Suunnilleen kaikki mahdollinen saadaan jo aikaisemmin mediasta. Eihän ulkomaan toimittaja osallistu päätöksen tekoon! Eikä Suomen politiikan toimittaja istu samassa pöydässä päättäjien tai neuvottelijoiden kanssa. Kuitenkin yrittävät todistella tietämyksellään.
Esittävät tietoinaan enimmäkseen puppupuhetta.  Joskus tuntuu, että IkiWanha poterossaan pystyisi sanomaan saman.  

Syyrian päämies sanoo: "Valloitamme alueet ja rakennamme..."
Ukrainan vastavalittu puolustusministeri sanoi aikanaan: "Voitamme kaikki sodat ja valloitamme vielä Kriminkin".
IkiWanha sanoo: --- Jopa kerskuu suuri sotapäällikkö. Voittaa Tsingis-Kaaninkin!!!

Ovatko nämä "Lännen viisaat" parempia? Ja missä on "lännen ja idän raja"?
Onko se Turkissa?
Mielestäni kyllä!  Turkki ei ole Eurooppaa.
Mihin päättyy länsi?  Englantiin tai Kanarian Saarille, vaiko Atlantin ja Suuren Mantereen taakse Isoon Valtamereen?

Sikäli mitä ymmärsin, Hitler pyrki saksankielisten yhdistämiseen ja sitä kautta Euroopan herruuteen.
Käytti hyväkseen kuvitteellista "arjalaisen rodun" ylivertaisuutta.
Neuvostoliittolainen "sosialismi" tavoitteli Maailman Herruutta. Kansainvälisen sosialismin riemuvoittoa. Stalin. Kuka hän oikeastaan oli? "Suuri Päällikkö"????

"Tulitauko Syyriaan"!  Miksi tulitauko?  Kuin jääkiekko-ottelussa väliaika?! Sitten otellaan seuraava erä, jolla ei ole aikataulua!!??
Missä on RAUHA?  Haluavatko maailman herrat RAUHAA?  

Saa vaikutelman, etteivät halua! Haluavat pommittaa! USA pommittaa! Venäjä pommittaa!
Pommittavat Syyriassa! Pommittavat eri osapuolena??!!! Saman Syyrian maaperää!!???
"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"
Onko pommittamisella muuta tarkoitusta kuin hävittää vanhentuvaa materiaalia?????

Miksiköhän Puna-armeija ei päässyt Tornioon? Suomen historioitsijat kertovat Puna-armeijan halunneen katkaista Suomen kahtia?  Miksi ei tunnusteta, että Suomi oli tarkoitettu vain "suupalaksi" marssilla Suomen, Ruotsin ja Norjan yli meren rannikolle! Sehän pitäisi olla jokaiselle tervejärkiselle selviö!

Puna-armeijan riemumarssin estivät suomalaiset kansanmiehet, jotka tottuivat tulemaan toimeen kaikissa olosuhteissa, talvella ja kesällä. Ukrainalainen divisioona ei kestänyt Suomen talvea, eikä suomalaisten vastarintaa.

Mainitsin ristiriidan osapuolien välillä. Turkki-Venäjä. Venäjä-USA. Venäjän tukema hallitus-Kapinalliset. Turkki-Kurdit. Kurdit-Isis.  Kuka on kenenkin puolella?  Minä en tiijjä???

Pommitukset saavat jatkua hamaan tuomiopäivään. Niillä ei ratkaista! Millä sitten? --En minä tiijjä?
Eikä kukaan muukaan!

Toinen maailmansota loppui Japanin antautumiseen. Siihen tarvittiin hirvittävä näytelmä. Niin hirvittävä, että kukaan ei käsitä.

Venäjällä ei ole sotilaita. USA:lla ei ole sotilaita. Vain pommittajia, sekä hemmoteltu armeija.
Mikä on "Vapaan Syyrian Armeija"? 
Ei sellaista ole! Jos olisi, se olisi aikoja sitten "vapauttanut" Syyrian. Sama pätee vallassa olevaankin.

Ukrainan puute oli, ettei siellä ollut armeijaa, eikä poliisia. Uinuivat sosialismin unta. Soisi Suomen poliitikkojen ymmärtävän. Yhteiskunta tarvitsee järjestyksen. Onneksi meillä on järjestys, vaikka sitä yritettiin horjuttaa.

Löytyisikö terroristin torjuntaan ratkaisu Kurdien avulla? Vaikuttaa siltä, kuin Kurdit olisivat kykeneviä maaoperaatioihin? Ainoat sillä suunnalla. Kansanyhteisö antoi juutalaisille oman maaperän. Toiset kansat kärsivät "pakkolunastuksesta". Valtiottomia kansoja ovat mm Kurdit.

Kertovat Jeesuksen sanoneen; "Menkää ja tehkää kaikista...."
Miltä kuulostaa tavoite: "Islamistinen maailman valtio".
Tuntuuko tutulta?  

Sotaako kaikki odottavat

Sanovat Itämeren alueen rauhoittuvan kasaamalla mahdollisimman paljon suursodan välineitä. Suurten valtioiden sotakoneet kuurupiilon välineinä. Suomenkin poliitikot yrittävät leikkiä siinä mukana sivuosassa.

Miten Suomen käy, siitä ei kukaan välitä. Poliitikkomme uskovat olevansa tärkeitä kansainvälisen valtapelin nappuloina.
Suomesta ei välitä Ruotsikaan, muuta kuin hyödyllisenä puskurina.
"Onneksi meillä ovat suomalaiset".

Natoselvitykset ovat pelkkää puppupuhetta. Nato ei kuuntele!

Mikä on muuttunut vuodesta 1939? Tuskin paljon mikään. Ruotsalaisten julkipuheita kuunnellessa tulee mieleen Paasikivi.

Mikä oli Paasikiven linja? Se mitä nimittävät Paasikiven linjana oli välttämättömyyden pakosta toimimista, ei omatahtoinen pyrkimys.

Paasikivi esittää tavoitteenaan: Pohjoismainen Puolustusliitto. Mainitsee Suomen ja Ruotsin. Ruotsi toimittaisi välineitä ja Suomi hoitaisi puolustuksen.
Tuon lukiessani oli helppo ymmärtää, ettei Ruotsi semmoiseen suostu.
Ruotsi ei halua Suomea sellaiseksi kumppaniksi nytkään. Katsoo siitä hyödyn koituvan vain Suomelle.
Hymyilyttää Suomen häpeily Suomettumisella. Siihen tuntee myötätuntoa George F. Kennan: "pitkä vaarallinen raja".
Pitkä itäraja kauhistuttaa ruotsalaisia. Suomen kanssa liittoutuessa joutuisi sen  tosiasian eteen.

Ikävä kyllä natointoilijat unohtavat pitkän itärajan. Se oli vuosikymmeniä maailman rauhallisimpia rajoja. Sellaisena sen soisi pidettävänkin.
Suomi osallistuu intoa puhkuen sotaharjoituksiin USA:n kumppanina.
Pitkä vaarallinen itäraja tosiasiana tarvitsee RAUHAN harjoituksia.
Suomen poliitikkojen lapsellisuus ilmeni kaikessa yksinkertaisuudessaan lentelemällä Islannin ilmatilaa valvomassa!!!!????  Isojen poikien lennokit!

USA:n sotakoneet kutittelevat Venäjän partakarvoja. Kaukana kotoaan. Venäläiset viuhahtelevat, härnäävät.
Onko Venäjän lentokoneissa ydinaseita? Luulisi että ei. Mutta jos kuitenkin? Mitä sitten jos rysähtää. Se pelottaa.
Jos täällä rysähtää, niin USA on kaukana. Mitä tapahtuu? 
Onko USA:n sotalaivoissa ydinaseita? Jos on, niin ne ovat lähellä!!!

EU tarkkana

Europan unioni suojelee. Ettet vain polta näppejäsi! Puinen soutuvene. Terva?!
Patalapulle pitää hankkia tyyppihyväksyntä. Jokainen lappu pitää numeroida ja rekisteröidä. Sitä varten pitää ostaa EU:lta merkkilappu, joka ommellaan jokaisen tyyppihyväksytyn lapun kulmaan.
Valtiot velvoitetaan palkkaamaan riittävästi tarkkailijoita vahtimaan turuilla, toreilla, putiikeissa, kirppareissa ja myyjäisissä, ettei vain missään myydä luvattomia lappuja.
Sääntöjä rikkoneelta myyjältä kielletään ikuisiksi ajoiksi minkäänlainen kaupankäynti.
Ja tämä on tosi.

Tasa-arvoinen tai jotain muuta.

Teeskentely ja hurskastelu rehottaa rintaman kummallakin puolella.
Kulunut mahtaileva fraasi: "koti, uskonto ja isänmaa" joutaisi jo romukoppaan. Sota-aikana sitä alettiin hokemaan. Niissä olosuhteissa se oli ymmärrettävää.
Se oli sitten jo jotain muuta, kun uskoteltiin Jumalan olevan Suomen puolella pakanallista Venäjää vastaan.

Koti, uskonto ja isänmaa käytettynä aito- ja sateenkaariavioliittojen taistelussa.
Kansanedustaja Jani Toivola sanoo olevansa homo ja kolme vuotisen pojan yksinhuoltaja. Sanoo toiveenaan ettei poikaa leimattaisi.

Ei kulu pitkää aikaa kun poika kyselee alkuperäänsä. Sitä en epäile ollenkaan, etteikö Jani Toivola osaa tai pysty kasvattamaan poikaa kunnon kansalaiseksi. Ristiriitaisuuksilta ei välty.

Kaikki Jumalat ovat ihmisten keksintöjä ja uskonnot opetettuja. Muinaiset kreikkalaiset mytologiat ymmärretään tarinoiksi. Raamattu on Israelin kansan eepos muiden vastaavien joukossa. Kristinuskon muokkasivat sen uskon pohjalta tarkoituksenmukaisesti. 

Miksiköhän jotkut kristityt papit haluavat suosia sateenkaariavioliittoa. Hehän sillä saarnaavat Raamatun oppeja vastaan. Eikö kristityt uskokaan Raamattuun? Näen kyllä ristiriidan Raamatun ja kristinuskon välillä. Joissakin tv-sarjoissa tuovat esiin uskontojen väliset outoudet.

Avioliito ei ole Jumalan määräämä. Se on yhteiskuntien säätämä järjestys. Vihkiminen on rituaali. Ihmiset kaipaavat rituaaleja. "Pakanallisetkin" järjestävät heimorituaaleja aikuistuville jäsenilleen.

En ole uskovainen, mutta en polta kirkkoja. Olen äärihetero, mutta en kivitä homoja. En ole kertaakaan pilkannut ketään homoa kasvokkain. Enkä kiellä ketään rakastamasta. Kirkon avioliitto ei läheskään joka tapauksessa takaa rakkautta.

Ihmettelen, miksi sateenkaarikansa haluaa kirkon seremonioita Suomessakin. Kirkko instituutiona on yhden uskontokunnan kokoinen. Ei kata koko maailmaa.

Saisivat lopettaa teeskentelyn ja hurskastelun molemmat. Niin Raamatun kansa kuin sateenkaarikansakin.

Homous on poikkeavuus. Miksi sitä ei voi tunnustaa luonnonlakina. Tunnustaisivat tosiasian ja eläisivät ja rakastaisivat mahdollisuuksien mukaan. Omien vajavaisuuksien kanssa itsekin olen elää kitkutellut. Meitä "huoripentuja" haukkuivat ja pilkkasivat joka käänteessä, niin uskovaiset etunenässä, kuin "syntisetkin". Uskovaisten mielestä olimme "syntisiä" ja äitini "syntinen nainen".
Osaan eläytyä Jani Toivolan pojan asemaan.
Joku käytti todisteena asiansa puolesta eläintenkin "homostelevan".
Poikkeavuus se on eläimilläkin. Luonnon järjestys määrää lisääntymään. Elämän jatkuminen tarkoituksenmukaisesti. Lisääntymistapojen erilaisuus vallitsee.

Korpelaankin tuli lehti, Karjatalous. Siitä hyvästä kun toimitettiin Säviän meijerille kermaa.
Karjatalous kertoi sonnitaudista. Kansan suussa se oli möyrytauti. Korpelassakin yksi lehmä, nimeltä Ruusu, lakkasi olemasta lehmä, Ei suostunut vasikoimaan ja maidon tuottaminen loppui. Korpelan Ruusukin "lespo" !?

Sanana ja tietenkin käsitteenä homo, tuli tietämykseeni vasta aikuis-iällä. Mutta sukupuolineutraali vähän aikaisemmin. Muurahaisten elämän yhteydessä Ohemäen kansakoulussa. Ja mehiläiset: kuningatar, kuhnuri ja työmehiläiset.
Työmehiläiset ovat kuulemma sukupuolettomia naaraita. Sukupuolineutraaleja.
Sukupuolineutraaleja ei ole  eläimissä, joihin mekin lukeudumme.
(jälkeenpäin lukiessani havaitsin kirjoitusvirheen: ei ole ei ole. ikään kuin alitajuisesti tullut vahvistettu ilmaisu).

Eduskunnassa riittää vääntöä mokoman asian takia. Vain kristilliset ja persut vastustavat sateenkaariliiton vihkimistä. Miksi persut.? No! Kun Timo Soini kääntyi katoliseksi.

Eduskunnalla on tärkeämpääkin tekemistä. Kannatusluvut ja homokiistat kahvitauolla käsiteltäviksi!
Mutta kun ruutuaikaa pitää hankkia. Ruutuaika on heille laatuaikaa. 

Snobailua

Rap artistit ovat muotia. Mitä se rap oikein on? Ei minun sitä tarvitse tietää. enkä isommin välitä.
Nuoruudessani (epämusikaalisena) lauluissa oli melodia ja sanat. Epämusikaaliselle vain sanat?

Rokki ei kuulostanut musiikilta. Silti pidin Remun esityksistä. Tanssilliseen olemukseeni vaikutti rytmi. Saattoi näyttää koomilliselta, kuten vaimo saattoi sanoa. Tangon ja foksin kasvatti riehui rokin mukana.

Iskelmistä loppui sanat. Oliko tekijät kielipuolia? Oliko heillä niin pieni sanavarasto? Koko esityksessä saattoi olla vain yksi kahden tai kolmen sanan pituinen lause. Sitä toistivat koko ajan.

Nyt vaikuttaa siltä, että melodiasta viis. (huom. olen epämusikaalinen). Sanoja suolletaan solkenaan.
Korpifilosofi ei ennätä aprikoimaan sanojen sisältöä.

Mitä seuraavaksi? Mikä trendi tulee muotiin?

Nykyisen virtauksen edustajia oli kaksi televisiossa tänään.  Suurta snobailua. Ruutuaika käytettiin hyväksi! Veronmaksajien rahoilla. No, ovathan hekin veronmaksajia.

Toisella oli merikalastajien varustus, keltainen sateen pitävä takki. Toisella pisti silmään juuri paketista nostetut valkoiset lenkkarit. Paita uskomattoman valkoinen. Lierihattu. Designoitu pikkutakki.  Molemmilla heroilla farkut, jotka eivät peittäneet polvia! Suuri repaleinen reikä fokuksessa.
Seksiäkö? Suurta teeskentelyä!

Vertailun vuoksi

Elettiin vuotta 1965. Meillä ei ollut televisiota. Lehdestä luin lauseen: " Ei nelihenkinen perhe voi asua kaksiossa." Lehden toimittaja oli niitä "maailman syleilijöitä", joiden käsivarsien pituus käy lyhyeksi. Artikkelissa oli kyse pakolaisista. Heitä oli silloin Suomessakin jokuset sadat.

Pakolaiset eivät voi nelihenkisenä perheenä asua kaksiossa. Suomalaisten täytyi! Ja pärjättiin hääppösesti.

Asuimme Varkaudessa. Asuntona 48 neliön kaksio. Kaksi aikuista ja neljä lasta. Emme valittaneet silloinkaan kun meidän lisäksemme saattoi ruokapöydässä olla kahdeksan henkilöä ja myös öisinkin.
Nuorena leskeksi jäänyt anoppi ja hänen alaikäinen levoton tyttärensä tarvitsivat turvaa.

Semmoinen yhteensattuma: Anoppi oli Kerttu. Äitini oli Kerttu. Joitain vuosia aikaisemmin piti ottaa avuton äitini huollettavaksi, kunnes toiset sisarukset jatkoivat.

Niinä aikoina sosiaaliturva kehittyi. Rakensivat vanhusten asuntoja. Kansaneläke korotettiin kohtuulliselle tasolle ja me saatoimme jatkaa elämistä normaalimmin. Kertut tulivat toimeen "omillaan".

Entä sitten? Millaisilla palkoilla silloin piti tulla toimeen? Ostovoima???  Töitä kuitenkin riitti. Ylitöillä tienattiin.

Niinä aikoina alkoivat maksamaan työttömyyskorvauksia. Työaikaa lyhensivät. Työttömät lisääntyvät kuin "kanit".

Nyt elän "köyhyysrajan" alapuolella. Onneksi en ole avuton!

Hypätään ajassa. Tekemässäni Ohemäen koulun videossa kertoo Niilo Kahelin, miten rakensivat ensin saunan, jossa asuivat talon rakentamisen aikana. 15 neliön kopperossa kolme aikuista ja neljä lasta!

Meille eivät nykyiset nuoret vasemmistopoliitikot arvoa suo!    

RAHA

Otsikko kertoo: "Maahanmuuttajan kotouttamistuki jää.....pienemmäksi. 500 euroa käteen."
Siinäpä se! "Kaikille saman verran" määritelmä tai tavoite ei onnistu. Rahat eivät riitä! Nostettiinpa palkkoja, eläkkeitä tai päivärahoja miten paljon tahansa, koskaan ei ole tarpeeksi. Joku saa enemmän kuin toinen.

Meitä on vielä muutamia, jotka rakensimme Suomea pienillä palkoilla, raskaissa töissä ja kelvottomissa olosuhteissa.
Kohta vaativat maahanmuuttajille parempaa elintasoa kuin meikäläisille. Ei se tule tyhjästä. Tämän päivän sosialistit tavoittelevat tuhlauksen tasoa. Se on utopiaa. Meidän aikanamme toivoimme elämän mahdollisuutta. Ensimmäisenä listassa jokapäiväinen leipä. Joka päivä ei ollut.

"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan." Näin runoili iskelmänikkari.
Itselleni en osannut edes haaveilla kuuluvani "keskiluokkaan".
Tämän hetkinen oma asuntoni ja muut mahdollisuudet ovat sillä tasolla, josta en seitsemän vuosikymmentä sitten osannut uneksiakaan.
Tänä päivänä en ole paljon korkeammalla askelmalla. Elämöin "köyhyysrajan" alapuolella.
"Köyhän asialla"? Kuka oli todella sitä? Sanahelinää riitti silloin ja riittää nyt. Keskiluokan asiaa ajavat tarmokkaasti. Kaikki puolueet. Mitä on keskiluokka?  Nuoruuteni aikana heitä sanottiin rikkaiksi.

Mitä puuttui seitsemän vuosikymmentä sitten?  Puuttui vaatetta, puuttui kenkiä, ruoka oli puutteellista. Vajaaravitsemus, kitukasvuisuus, sairastelu ja halveksunnan kohde kaiken aikaa.

Tämän päivän "sosiaali" vaatii kaikkea hyvää. Tekipä ihminen jotain itse hyväkseen tai ei.

"Leikkauksia, leikkauksia, leikkauksia." Tämän hetken Suomen kielen käytetyin sana. Väärä sana väärässä tarkoituksessa.
Ehdotan sijaan: Miten saamme rahat riittämään? Miten ne kohdistuvat oikeudenmukaisesti?
Ei mitenkään!
Olemme ihmisiä. Sosiaalinen palkkapolitiikka tarkoitti AY-aktiivien todellisuudessa: "Minulle enemmän kuin sinulle". "Parempien" ammattien ja muiden kesken piti olla "hajurako".

Maahan muuttajille ensiksi Suomen kielen taito. Sen jälkeen vaatimuksena lukea Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.
Vänrikki Stoolin tarinoita ei. 

Kukas lauloikaan "Rahat eivät riitä jumalauta.."

Pielaveden kala

Tuon nimikkeen alla myyvät Suonenjoen  torilla tuotteita. Muutaman vuoden ajalla kuljin telttansa ohi. Nirppanokkaani kantautui herkullinen tuoksu. Paistoivat muikkuja.
Ostaminen houkutti. Irtonaista rahaa en kuljeta, eikä tuonne pankkikortti käy, niin arvelin.

Kotvan aikailin. Vihdoin järjestin semmoista aikaa, etten varannut päivittäistä ruokaani. Päätin:
Ostan muikkuja paistettavakseni.  Minkähän verran?  Ehkä puoli kiloa?
Pohdin niiden perkkausta ja hävikkiä. Hupenevat. Ostan enemmän, seitsemänsataa grammaa.

Aivoni toiminta hidastunut normaalista. Ilmeni nytkin. Vaikka taululla näin tekstin "perattuja muikkuja". Aivoni tyrkyttivät ajatusta grammamäärästä ja noudatin sitä. Jonniin verran eroa, onko muikuissa pää tahi ei?! Ostin seitsemänsataa grammaa. Vähän liikaa.

Kirjoitin paikalliseen lehteen kolmestasadasta Nilakan pienestä ahvenesta. Länsi-Säviän mies moitti:
"--- Elä sinä sano Nilakan ahvenia pieniksi. Valehtele, että ne ovat ISOJA.

Myöhemmin ei tarvinnut valehdella. Tieteilijätkin totesivat: "Ahvenet ovat runsastuneet". Kasvoivat huomattavasti.

Nilakan ahvenet, kuten Suonteen hauetkin käsittelin välittömästi ja laitoin ruuaksi. Osan pakastimeen.

Siitä johtui, että koin pettymyksen Tampereella kala-ravintolassa. Tuoreus ei tuntunut maussa!

"Matkalla Pohjoiseen" piipahdin Iisalmen Seurahuoneelle. Aterioin. Tilasin jotain siikaa. Se oli ainut ravintolassa nauttimani kalaruoka, joka oli täysipainoista. Enhän voi muistaa, miten se oli valmistettu, mutta mielessäni väikkyy halstarointi. Erinomaista! Jos olisin sivistynyt maailmanmatkaaja, olisin ymmärtänyt antaa ansaitut kehut!  Siinäkin ujostelen!

Ei ole aivan yksinkertaista tuoda ja tarjota tuoretta kalaa torilla! Tarvitaan huolellinen valmistelu.
Pystyn arvioimaan pitkällä kokemuksellani elintarvikemyyjänä. Ja semmoisena aikana, jolloin piti tulla toimeen puutteellisilla välineillä. Jääkaappi oli harvinaisuus.
Sekunnin vilkaisulla henkilökunnan taakse havaitsin kylmälaitteet. Pielaveden kalan myyjiltä sain todella tuoreet muikut.  Palvelukin huomattavasti parempaa, mitä sain Suonenjoen torilla aikaisemmin.

Ihailen ja kannatan tämänkaltaista yrittäjyyttä. Aikanaan Pielaveden johto oli ylimielistä. Vasemmistotaustainen kunnanjohtaja tavoitteli valtionjohtoisia yrityksiä.  Sanoi julkisudessa: "---Pienistä pajoista ei ole hyötyä."

Muikku ei ole yksinkertainen. Vaikka se on kala, siinä ei ole kaikki.
Mummoni Akaatta Rytkönen kertoi kuinka hän Nilakalla joutui nuottaveneen kokkaan soutajaksi nelitoistavuotisena. Saanut kehut: "-- vaikka on vain miehen kyrvän kokoinen...."

Akaatta kertoi siitä kun Heinikkaan siirsivät muikkua. Ei tiennyt kertoa, mätinä tai emokaloina? Muikkua sikisi valtavasti. Riitelivät. Jokainen himoitsi apajalle. Joku heitti verkkonsa toisen verkojen päälle poikittain. Siinä tarvitsi puukkoa. Toisen verkko poikki.

Yksinkertainen tosi uskovainen Akaatta tiesi:
"--- Kateus vie kalan merestä...."  Jumala rankaisi. Heinikasta loppui muikku!
Tämän kaltaiset tarinat jäävät unholaan, vaikka juuri näistä historiallinen totuus tulee julki. Heinikan muikuista tuskin kukaan muu kirjoitti.  Ketään ei enää elä.

Muikkukannat vaihtelevat. Tiedemiehet ja tutkijat pohtivat ravintotilannetta.  Viisi vuotta toimin Mustosen kaupassa Joroisissa. Myimme muikkuakin. Muikkua tuli eri vuosina eri suunnilta.
Luonnollista vaihtelua. Kuitenkin luonnollisella on syynsä ja seurauksensa. Ravinto? Säät?

Tapani seuraa kautta ikäkausien. Teen havaintoja. Osuvia tai harhautuvia.  Semmoinen muistikuva ja mielleyhtymä jäi: Puruveden muikku oli muodoltaan poikkeava siitä mikä on näkemäni Nilakan muikusta. Puruveden muikun muistan pyöreämpänä. Ikään kuin lihavampana.