Tai, mikä on politiikkaa?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Noinkin se on ilmaistu.
Onko politiikka omien etujen ajamista? Monta kertaa on. Nuoret ihmiset lähtevät politiikkaan noustakseen sitä kautta menestykseen.
"Ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa."
"Politiikka on yhteisten "yhteiskunnan"? asioiden hoitamista. Onko?
"Valtakunnassa kaikki hyvin". Onko? Olemmeko "etuoikeutettuja". Etuoikeutetuiksi meitä mainitsi puoluejohtaja Andersson. Hän onkin varsinainen etuoikeutettu: suomalainen ja ruotsinkielinen! Poikkeava maininta soi korvaani. Tavallisesti sen aatesuunnan kannattajat parjaavat Suomen olosuhteita.
Tällä hetkellä valtakunnan politiikka on pelkkää edunvalvontaa. Jokainen poliitikko pyrkii toimimaan viiteryhmänsä puolesta. Toista viiteryhmää vastaan. Sinisilmät loistaen vakuuttavat: "Eihän me ketään vastaan!" "Isänmaan puolesta!"
Etujen valvonnat tulee liian kalliiksi. Yhteiskunta velkaantuu. Etujen valvojat estävät valtion talouden vakauttamisen: --- Ei leikkauksia, ei leikkauksia, ei....
Kun etuja savutetaan, valitetaan: "Liian vähän!"
"Oikean suuntainen, mutta riittämätön".
