Onko tämä sirkus vain urheilua? Mitä sitten lieneekään, se saa merkitystään suuremman huomion.
Onko tämän tähtiurheilijan saavutus valtakunnan tärkein asia? Ja onko pyörätuolista keihästä heittävälle se "ura". Semmoinenkin mainittiin.
Olen kyllästynyt selityksiin ja puntarointiin. Politiikassa ja urheilussa.
Eduskunnan kyselytunnin jätän huomiotta. Ajankohtaisohjelmissa kun vaikuttaa eri puolueiden edustajat, jätän suosiolla katsomatta.
Sanovat keskusteluohjelmiksi. Ei niissä kukaan keskustele.
Vanhana urheilumiehenä haluan joskus katsoa suomalaisten urheilua. Avaan toosan sillä kellonlyömällä mikä ilmoitettu on.
Eihän se alakaan! Kommentaattorit lässyttävät tuntitolkulla ennen ja jälkeen tapahtuman.
Urheilijoita haastattelevat "asiantuntevat" lässyttävät ja urheilijat veisaavat samalla nuotilla. En minä siitä välitä.
Tiedän ja tunnustan että niissä puuhissa on yks hailee, mitä korpifilosofi ajattelee. Heille ja sille asialle ei vaikuta yhtikäs mitään, seuraanko tahi en.
Siihen aikaan kun olin mukana nyhertämässä, minua paremmat harrastajat puhuivat huumoria:
"Jos urheilet, et tervettä päivää nää."
Nyt se on totisinta totta. Jäseniä leikataan, liimataan ja parsitaan. Jokaisen jäseniä joudutaan korjaamaan.
Tämän päivän pääuutisessakaan ei aihetta päässyt sivuuttamasta.
Vammaisurheilija kärsi urheiluvammasta.
