Elettiin vuotta 1965. Meillä ei ollut televisiota. Lehdestä luin lauseen: " Ei nelihenkinen perhe voi asua kaksiossa." Lehden toimittaja oli niitä "maailman syleilijöitä", joiden käsivarsien pituus käy lyhyeksi. Artikkelissa oli kyse pakolaisista. Heitä oli silloin Suomessakin jokuset sadat.
Pakolaiset eivät voi nelihenkisenä perheenä asua kaksiossa. Suomalaisten täytyi! Ja pärjättiin hääppösesti.
Asuimme Varkaudessa. Asuntona 48 neliön kaksio. Kaksi aikuista ja neljä lasta. Emme valittaneet silloinkaan kun meidän lisäksemme saattoi ruokapöydässä olla kahdeksan henkilöä ja myös öisinkin.
Nuorena leskeksi jäänyt anoppi ja hänen alaikäinen levoton tyttärensä tarvitsivat turvaa.
Semmoinen yhteensattuma: Anoppi oli Kerttu. Äitini oli Kerttu. Joitain vuosia aikaisemmin piti ottaa avuton äitini huollettavaksi, kunnes toiset sisarukset jatkoivat.
Niinä aikoina sosiaaliturva kehittyi. Rakensivat vanhusten asuntoja. Kansaneläke korotettiin kohtuulliselle tasolle ja me saatoimme jatkaa elämistä normaalimmin. Kertut tulivat toimeen "omillaan".
Entä sitten? Millaisilla palkoilla silloin piti tulla toimeen? Ostovoima??? Töitä kuitenkin riitti. Ylitöillä tienattiin.
Niinä aikoina alkoivat maksamaan työttömyyskorvauksia. Työaikaa lyhensivät. Työttömät lisääntyvät kuin "kanit".
Nyt elän "köyhyysrajan" alapuolella. Onneksi en ole avuton!
Hypätään ajassa. Tekemässäni Ohemäen koulun videossa kertoo Niilo Kahelin, miten rakensivat ensin saunan, jossa asuivat talon rakentamisen aikana. 15 neliön kopperossa kolme aikuista ja neljä lasta!
Meille eivät nykyiset nuoret vasemmistopoliitikot arvoa suo!
