v1970 ja jotain. Sain pankista vihertävän kortin (oliko se vihertävä"). Pankkikortin. Mullistava keksintö. Se piti päivittää jotenkin, ottaa käyttöön.
Ei siitä tullut sen kummempaa. Erkille tuli konkurssi. Konkurssi ei tarkoita maailmanloppua, vaikka usein niin ounastellaan. Sen ensimmäisen pankkikortin luovutin Pielaveden Yhdyspankkiin.
On se kumma miten kaikki sivuavat toisiaan?
Vähemmän olen siitä maininnut, että kävin muutamia kertoja keikalla setelipainossa. Aivan oikein: Setelipainossa! Vaikka et uskoisikaan!
En nähnyt yhtään seteliä. Muuta mielenkiintoista kyllä. Sattumusten summa. Sattumusten summa oli sekin kun menin töihin Silkkipainokonehuolto Kehusmaahan. Miksi semmoinen Kehusmaan virma oli olemassa ja miksi minä sinne päädyin, on jo oman tarinansa väärti.
Semmoinen seikka ihmetytti. Miksi sellaisessa huippuluokan laitoksessa ei ollut semmoista laitetta?
Yrittäjä Olavi Kehusmaa päässyt tekemään sopimuksen: Huippuyksikköön piti hommata laite tilapäisesti, lainaksi.
Sanovat: Seripaino. Sanovat silkkipaino. Seri tarkoittaa sarjaa. Silkki tarkoittaa vuosituhansien takaista menetelmää.
Joku tuntee jonkun. Olavi Kehusmaa tunsi "Väiskin". Väiskin firma oli siihen aikaan Suomen tunnetuin. Dementiani ei salli muistaa Väiskin firman nimeä.
Suomen Setelipaino vuokrasi "Väiskin" firmalta pienen painokoneen ja painoammattilaisen. Erikoistehtävää varten. "Väiskin" suhteet ohjasivat "rautahomman" Olavi Kehusmaalle.
Olavi Kehusmaa oli laskelmoinut kuorma-auton käytön ja sen mukaan laskutus. Yhden kerran tekivät niin. Kehusmaa kehitti kalustoaan. Osti pitkämallisen pakettiauton ja kaksiakselisen kevytperävaunun.
Pakettiauto ja perävaunu pystyivät viemään painon, sekä kuivatusosan kahdella reissulla. Ei tarvinnut kuorma-autoa, eikä kuljettajaa.
Kävi suunnilleen näin. Heti aamusta. Suuntasimme "Väiskin" firmaan. Purimme yhden lyhytlinjan. Koneen ja kuivurin. Kuskasimme Suomen Setelipajaan kahdella reissulla.
Setelipajassa asensimme laitteen käyttötilaan. Sähköasennukset heidän vastuullaan.
Ja vähän ajan kuluttua pois!
Tulee mieleen elokuvien agenttitarinat.
Pääportilla hämärrettyjen ikkunoiden takana oli joku. Ei tunnistettavissa. Lasisen luukun alta työnsimme ajokortin. Saimme rintaamme kiinnitettäväksi tekstin: Vieras.
Tarkistuksien jälkeen kehottivat ajamaan toiselle luukulle, eri portille.
Toisella portilla ei ollut ketään. Mustaan rasiaan piti kertoa asia: "Muhli ja Jauhiainen tuomassa painokonetta". Semmoinen taikasana aukaisi rautaisen portin. Luultavasti turvallisuuden takaamaksi oli portilta vielä pitkä matka avointa rauta-verkkoa.
Tulimme korjaamoon. Asiallinen vaikutelma. Korjaamopäällikkö opasti. Tuomamme laitteet olivat rullien päällä. Läksimme työntämään pitkää käytävää.
Käytävän vasemmalla puolella oli pieniä "toimistoputkia". Oikealla päättelin olevan varsinaisen toiminnan.
Vasemman puolen koppien sisään oli esteetön näkyvyys, joko avoimista ovista tai ikkunoista.
Huvittavaa nähdä itsensä työntämässä kuormaa. Tuosta kopista, sitten seuraavasta, sitten...
Korjaamopäällikkö pysähtyi yhden oven eteen. Otti yhteyttä kännykällään. Paikalle saapasteli miekkonen, joka avasi oven ja pääsimme varsinaiseen tehtävään. Huone täysin ulkopuolelta näkösuojattu, ikkunaton. Tehtaalta tulleita paperirullia, tai jotain sellaista.
Teimme tehtävämme sutjakkaasti. Huoneessa oli muitakin miehiä. En joutanut vahtaamaan tekemisiään, mutta jotain puuhaa heillä näytti olevan. Isossa hallissa.
Kauempaa kuului ajoittain naurun remahdus. Nauru kuului yhä lähempää. Vihdoin kuulin sanoja: "että tiedät mitä varten persereikä on!"
Oliko hän mestarikertoja vai kertojamestari, kun noin nauravat?
Ainakin kolme kertaa kuulin naurun ja kerran tuon lauseen.
Pyydän luvan saada halveksia tuota naurattajaa, vaikka ei ole kunniaksi asettua muita paremmaksi.
Esiintymishaluinen ei voinut olla tulematta lähietäisyydelle. Aloitti: Jotain tähän tapaan:"Mies valitti lääkärille ripulia. Lääkäri määräsi lääkettä. Mies tuli valittamaan, että ripuli vain paheni, mitä lääkettä sinä määräsit?
---- Sinussa on AIDS, ei se parane. Määräsin sinulle risiiniöljyä, että tietäisit mitä varten persereikä on!.
Meitä oli kaksi oikeaa työtä tekevää. Emme ennättäneet huomioida, mitä muut tekevät. Satusetä jouti kiertämään ympäri suurta hallia kertomassa loistotarinaansa. Naurun remahdukset kertoivat, missä päin hän liikkui.
Erkkiä ei naurattanut, Eikä Akuakaan. Meidän ei tarvinnut olla kohteliaita törkimykselle.
Jäi vaivaamaan mieltä: Miten iso kiho tuo typerys oli, kun joutilaana pasteerasi joka puolella "vitsailemassa"? Montako tuommoista joudumme elättämään?
Niin. Aloitin pankkikortista. Minua ihmetytti, että mitä varten lainasivat näin pientä laitetta miljoonittain maksaneeseen laitokseen?
Lyhimmillään viennin ja noudon väliä oli kaksi viikkoa. Kolme kertaa olin puuhassa.
Kertoivat painetun pankkikortteja sillä vehkeellä.
Saamaani pankkikorttiin suhtauduin epäillen: jos??!!
Nyt epäilen enemmän. "Tililtä toiselle voi siirtää pyyhkäisemällä."
Entä jos?? Jos joku pyyhkäisee vähäiset euroni olemattomiin?????
