Yle hehkuttaa vastuullista viestintää. Onko Yle vastuulinen? Kysymys heräsi kun suoran lähetyksen kuvaaja (ohjaajan käskystä?) kohdisti huomion juontajan siroihin jalkoihin. (Siroihin kenkiin?) Luonnottoman muotoiset kengät ja viisitoista senttiset piikkikorot viestittävät markkinatalouden vääristynyttä henkeä. Kenenkään jalat eivät pysy terveinä, jos noilla jalkineilla tepastellaan kyllin pitkään.
Tutustuin lähes ikäiseeni naiseen. Maatilan tytär Kekkosten sukua. Nuorena Helsinkiin ja matkituille tavoille. Siroja sääriä kannatteli sirot jalkaterät. Sääret edelleenkin sirot, mutta jalkaterät ja varpaat pienten korkokenkien vaurioittamat. Julkisuuden hienostelevat kuvat johtavat harhaan. Ylen toimittajien "jalkineet" vaurioittavat kansanterveyttä. Katsojien järkevyys ei voita turhamaisuutta. Matkitaan. Matkimalla opitaan. IkiWanhakin! Enimmäkseen opin vääränlaisia tapoja. Muka oikeat ohjeet osoittautuivat hyödyttömiksi.
Turhuuden markkinat ohjaavat rahavirtoja. Ehkä suurin ohjaava on muoti. Kun ikä lähennee hetkeä, jolloin Tumman Virran Lautturi viittilöi vastarannalla kutsuvasti, voi uskaltaa ajatella muotia vastaan. Suurin osa seuraa laumana. Toisella suupielellä vakuutetaan yksilöllisyyttä, mutta tosi elämässä seurataan trendiä.
Raamatun luomiskertomuksen mukaan vaatteiden käyttö alkoi syntiinlankeemuksesta. Keksittyä juttuahan se on. Niukasti karvoitettu ihminen tarvitsee suojaa. Vai luotiinko ihminen alun perin riittävän karvaiseksi kaikkiin oloihin?
Milloin alkoivat käyttämään hametta? Eikä välttämättä vain naiset. Perimätieto kertoo, ettei muutamien sukupolvien takaisilla naisilla ollut pikku- eikä muitakaan housuja. Äitini ommellut itselleen ja omalle äidilleen "luukkupöksyt". Semmoisia käyttivät pikkupojat, erkkikin alkuvaiheessa.
Iso-äiti kertoi housuttomasta ajasta: "--- pershuaroja myöten vuan lumihangessa -" Hameet olivat mittavia.
Kulttuuri muotoutunut silloin "miehiseksi". Miehet sarkahousuineen vastasivat ulkotöistä ja hevosista. Naiset tupahommista ja navetasta. Nykyään se kulttuuri jäi historiaan. Tuli tasa-arvo.
Tasa-arvo ei ulotu ansioihin. Naisen seteli on lyhyenpi kuin miehen. Semmoisen havainnon tein tosi elämässä, että naisilla ei ole varaa kyllin pitkään hameen helmaan.
Television kamera nuolee reittä mahdollisimman lähelle "Sitä". Tyylikkyys on kateissa!
Näyttää siltä, että hame osoittautuu "vanhanaikaiseksi".
Vaikka ironisoin muotia, ei se tarkoita etteikö IkiWanhakin syyllistyisi turhamaisuuteen. Pukeutuisin mieluusti tyylikkäästi.
tiistai 30. lokakuuta 2018
perjantai 26. lokakuuta 2018
Jälleen suolaista
Brittiläinen tutkimus kertoo: "Lihan korvikkeissa runsaasti suolaa." IkiWanha, "tietäjä iänikuinen", tuumasi: -- pitihän se arvata! Suolalla hämäävät makuja. Peittävät.
V 1956 piipahdin Suonenjoella Eskelisen lihamyymälässä. Eräänä päivänä näkyi maito-osaston valkeiden takkien rintamuksessa: "Kultanauha". Minut piti omat hommani kiinteästi. En tiennyt mitä "kultanauha" tarkoitti. Enkä kysellyt.
Myöhemmin sain "valistusta". Paasivaara markkinoi uutuutta: Kultanauha margariinia.
"Myyntitykki" sai hihastani kiinni. Päälläni valkotakki.
Myyntitykillä oli asiaa: Tarjosi maistiaisina kultanauhaa. Alustana hannatädin kakkujen kaltaisia pikkuleipiä. Sipaisi kultanauhaa veitsenkärjellä pyöreän keksin päälle.
Mustosen leipomon jäljiltä oli asiantuntemusta: Analysoin: huiputtavat. Pienet keksit olivat leivottu voilla, ei suinkaan margariinilla! Runsaalla suolalla maustetut hämäsivät. Ei kuitenkaan minua. Voin maku tuntui erehdyttävästi.
Runsaaseen voihin leivotut voimakkaan suolaiset keksit antoivat maun, joka peitti alleen varsinaisen "maistiaisen". En aistinut kultanauhan makua, vaan voilla leivotun suolaisen keksin makua.
"Sama kaiku on askelten." Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemmin vaikuttaa, että hämäävät lihan korvikkeen makua runsaalla suolalla. Tuntuu huvittavalta: "Liha on vaarallista". "Suola on haitallista."
V 1956 piipahdin Suonenjoella Eskelisen lihamyymälässä. Eräänä päivänä näkyi maito-osaston valkeiden takkien rintamuksessa: "Kultanauha". Minut piti omat hommani kiinteästi. En tiennyt mitä "kultanauha" tarkoitti. Enkä kysellyt.
Myöhemmin sain "valistusta". Paasivaara markkinoi uutuutta: Kultanauha margariinia.
"Myyntitykki" sai hihastani kiinni. Päälläni valkotakki.
Myyntitykillä oli asiaa: Tarjosi maistiaisina kultanauhaa. Alustana hannatädin kakkujen kaltaisia pikkuleipiä. Sipaisi kultanauhaa veitsenkärjellä pyöreän keksin päälle.
Mustosen leipomon jäljiltä oli asiantuntemusta: Analysoin: huiputtavat. Pienet keksit olivat leivottu voilla, ei suinkaan margariinilla! Runsaalla suolalla maustetut hämäsivät. Ei kuitenkaan minua. Voin maku tuntui erehdyttävästi.
Runsaaseen voihin leivotut voimakkaan suolaiset keksit antoivat maun, joka peitti alleen varsinaisen "maistiaisen". En aistinut kultanauhan makua, vaan voilla leivotun suolaisen keksin makua.
"Sama kaiku on askelten." Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemmin vaikuttaa, että hämäävät lihan korvikkeen makua runsaalla suolalla. Tuntuu huvittavalta: "Liha on vaarallista". "Suola on haitallista."
Ennustin säätä
Säätieteilijältä teeveessä tivasi toimittaja: "-- Tuleeko se lumipyry vai ei? Tieteilijä epäröi: "-- Ei se ole varmaa.
Pelasin varman päälle. Lastasin talvikiekot peräkonttiin. Kaasuttelin tilaamaan vaihtoajan. Sain lappusen: " 25.10 klo 12:30". Silloin oli tiistai. Torstaina vaihdettiin renkaat.
Tiskillä asiakaspalvelija puhui hiljaisella äänellä lumisateesta. En saanut selvää artikulaatiosta. En muista aina ihmisten ilmoille mennessä panna kuulolaitteita.
Tänään perjantaina 26.10 klo 10:50 vallitsee Suonenjoella miellyttävä pilvipoutainen sää. Mittari näyttää pari astetta lämpimän puolella. Katson puiden latvoja. Tuulen merkkejä en havaitse. Uutiset kertovat lumipyryn tukkineen Ysitien Jyväskylän eteläpuolelta. Isot kuorma-autot jumittuneet.
Saattaapi renkaiden vaihtajilla olla ruuhkaa näissä maisemissa ?!
Erkki pysyy levollisella mielellä. Ei välttämättömiä ajoja. Talvirenkaat auton alla. Kesärenkaat kellarissa.
Tuleeko myräkkä tänne? Lähellä se jo on?
Pelasin varman päälle. Lastasin talvikiekot peräkonttiin. Kaasuttelin tilaamaan vaihtoajan. Sain lappusen: " 25.10 klo 12:30". Silloin oli tiistai. Torstaina vaihdettiin renkaat.
Tiskillä asiakaspalvelija puhui hiljaisella äänellä lumisateesta. En saanut selvää artikulaatiosta. En muista aina ihmisten ilmoille mennessä panna kuulolaitteita.
Tänään perjantaina 26.10 klo 10:50 vallitsee Suonenjoella miellyttävä pilvipoutainen sää. Mittari näyttää pari astetta lämpimän puolella. Katson puiden latvoja. Tuulen merkkejä en havaitse. Uutiset kertovat lumipyryn tukkineen Ysitien Jyväskylän eteläpuolelta. Isot kuorma-autot jumittuneet.
Saattaapi renkaiden vaihtajilla olla ruuhkaa näissä maisemissa ?!
Erkki pysyy levollisella mielellä. Ei välttämättömiä ajoja. Talvirenkaat auton alla. Kesärenkaat kellarissa.
Tuleeko myräkkä tänne? Lähellä se jo on?
tiistai 23. lokakuuta 2018
Suolaista
Toisen heimon edustaja moitti ruokaa: "Tämä on tuimaa!" Savolainen oli eri mieltä: "Tässähän on suolaa liikaakin?" Toisheimoinen tivasi: "Niinhän minä juuri sanoin!"
Tuo sanailu on fiktiivinen. Tiedän kuitenkin sen mahdolliseksi kertoa totta.
Päivällä syömässäni sapuskassa oli "tuntuva suola". Sitä ei tiedä erkkikään, miksi suolaisuuden vertailu tuli mieleeni?
Liekö kielitietävät tutkineet, milloin Savon heimo erkani virheelliseen ilmaisuun? Savolainen on pikkumainen. Haluaa joitain nimityksiä. Jos niitä ei ole, hän keksii. Siinä meni metsään, kun alkoi sanoa vähäsuolaista tuimaksi. Vähäsuolainen on epätarkka ilmaisu. Savon kansa halusi täsmällisen napakan ilmaisun.
Mutta sana tuima on suomen kielellä aivan eri asiaa ilmaiseva. Siinä mielessä savolainen on johdonmukainen. Yhdistää mielessään Sanan tuima, tarkoittamaan ruoan ominaisuutta. Kun sanalle vähäsuolainen, ei löytynyt napakkaa vastinetta, hairahtui tuimaan. Sven Tuuva?
Tuima tuuli. Tuima ihminen. Tuimakulmainen mies. Niinpä!
Miksi Savon Heimon kekseliäisyys ei kukkinut tässä ilmaisussa? Miksi ei keksinyt napakkaa ilmaisua vähäsuolaiselle?
Tämä nyt on turhaa vätystelyä! Ei keksi "Erkkikään"!
Tuo sanailu on fiktiivinen. Tiedän kuitenkin sen mahdolliseksi kertoa totta.
Päivällä syömässäni sapuskassa oli "tuntuva suola". Sitä ei tiedä erkkikään, miksi suolaisuuden vertailu tuli mieleeni?
Liekö kielitietävät tutkineet, milloin Savon heimo erkani virheelliseen ilmaisuun? Savolainen on pikkumainen. Haluaa joitain nimityksiä. Jos niitä ei ole, hän keksii. Siinä meni metsään, kun alkoi sanoa vähäsuolaista tuimaksi. Vähäsuolainen on epätarkka ilmaisu. Savon kansa halusi täsmällisen napakan ilmaisun.
Mutta sana tuima on suomen kielellä aivan eri asiaa ilmaiseva. Siinä mielessä savolainen on johdonmukainen. Yhdistää mielessään Sanan tuima, tarkoittamaan ruoan ominaisuutta. Kun sanalle vähäsuolainen, ei löytynyt napakkaa vastinetta, hairahtui tuimaan. Sven Tuuva?
Tuima tuuli. Tuima ihminen. Tuimakulmainen mies. Niinpä!
Miksi Savon Heimon kekseliäisyys ei kukkinut tässä ilmaisussa? Miksi ei keksinyt napakkaa ilmaisua vähäsuolaiselle?
Tämä nyt on turhaa vätystelyä! Ei keksi "Erkkikään"!
maanantai 22. lokakuuta 2018
Viime vuosisata
Menen joka kerta halpaan, kun tulee vastaan maininta: Viime vuosisata. Välittömästi pulpahtaa mieleen 1800. ?! Olen jämähtänyt! Eikä ihme. Synnyin v 1932. Kuluihan suurin osa elämästäni "viime vuosisadalla". Eikä mieleeni juolahda välittömästi se aika kaukaiseksi menneisyydeksi.
Ei maailmanloppu tule "luonnollisella tavalla" tälläkään vuosisadalla. Ydinaseilla se tapahtuu, ei muuten. Venäjä on lähellä, mutta ydinaseen uhka on suurempi Amerikan suunnalta Suomen vinkkelistä katsoen. Naton hyötyä on "syytä epäillä".
Opettaja Ida Remes sanoi: "- Jotkut teistä näkevät vuoden 2000". En arvellut itseäni niihin kuuluvaksi. Näyttää pelottavalta, että viivyn vielä parikymmentä vuotta tuon merkkipaalun jälkeen.
Anja toimi Liuksialassa. Kartanon mailla on paikallisen elintavan museo. Sattumalta vierailimme samalla kertaa Velin kanssa. Veli velmuili:
--- Minulla on niin vanha sisko ettei sitä näe kuin museossa.
Kaikki kolme olemme vielä ruokavahvuudessa.
Ei maailmanloppu tule "luonnollisella tavalla" tälläkään vuosisadalla. Ydinaseilla se tapahtuu, ei muuten. Venäjä on lähellä, mutta ydinaseen uhka on suurempi Amerikan suunnalta Suomen vinkkelistä katsoen. Naton hyötyä on "syytä epäillä".
Opettaja Ida Remes sanoi: "- Jotkut teistä näkevät vuoden 2000". En arvellut itseäni niihin kuuluvaksi. Näyttää pelottavalta, että viivyn vielä parikymmentä vuotta tuon merkkipaalun jälkeen.
Anja toimi Liuksialassa. Kartanon mailla on paikallisen elintavan museo. Sattumalta vierailimme samalla kertaa Velin kanssa. Veli velmuili:
--- Minulla on niin vanha sisko ettei sitä näe kuin museossa.
Kaikki kolme olemme vielä ruokavahvuudessa.
keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Väärä jalka, huono jalka
Parinkymmenen vuoden takaisessa leikkauksessa otettiin vasemmasta säärestä varaosia. Nyt oikea jalka on sairaampi. Lääkärin ja itsenkin mielestä olettaisi vasemman kärsineen, mutta ei.
Epäilin punkkiakin ensimmäisten jalkaoireiden syyksi. Todennäköisesti ei. Neljä vuotta taapäin syksyllä keräsin herkkutatteja Lintharjulla. Totesin aiemmin siellä punkkeja runsaasti. Sitä varten pukeudun suojaavasti. Paljasta ihoa vain kasvoissa ja käsissä. Niskasta poimin punkin.
Seuraavana päivänä uimahallin pukusuojassa havaitsin roskan haarovälissä. Suihkuttelinhan moneen kertaan? Yritin ottaa sen pois. Se ei ollutkaan irtonainen! Punkki! Ollut siinä vuorokauden! Ei ollut pallukka, vaan littana, vihertävä. Vasemman reiden välissä, kiveksen kylkeen kiinnittyneenä.
Kotona irrotin sen. Jäljelle jäi pieni "rotko" kudoksen värinen. Ei merkkiä tulehduksesta. Se siitä! Niinä aikoina vaivasi väsymys, aamulla varsinkin tuntui "vetämättömältä". Selvisi raudan puute. Korjaan nokkosella. Punkkiko? Ei.
Pohdin mielessäni. Mikään kerrottu oire ei sopinut. Kuljettaako punkki muitakin tauteja, joita ei mainittu? Miksikö epäilin? Siksi kun!
Seuraavana keväänä lumien sulamisen aikaan lenkkeillessä kävelin ja juoksin normaaliin tapaan, yllättäen ja "tilaamatta" tuli kertakaikkinen toppi! Jalat lakkasivat toimimasta. Tunsin kuin kaatuisin eteenpäin. Kuntoilustani meni teho.
Vielä syksyllä, maassa oli jo kerros lunta. Tapani mukaan vaelsin "rillukan" kautta Siwalle, jäähallin kautta kotiin päin. Uimahallin lähellä tuli jarru! Yritin kiirehtiä kaatumisen uhallakin. Pääsin koulun tontille, tartuin hätäisesti auton lämmitystolppaan kaksin käsin. Vältin vaivoin rähmälleen kaatumisen.
Lääkäriinkö?
Kyllä. Sitten kun oikeaan sääreen tuli näkyvää. Ihonalaista verenpurkaumaa. Vastaava suoni, joka vasemmasta käytettiin varaosiksi, nyt oikeassa jalassa pullistui koholle pingottuneena kuin jänne.
Kuulemma tulehdus, jolloin pikaisesti lääkäriin! Siinäpä se!
Tutkittiin vitamiini. Kuvattiin alaselkä. Hermotutkimus Pieksämäellä. Ei toimenpiteitä. Fysioterapian katsoin tarpeettomaksi. Oli arveluissani oikeassa. Peruutin sen.
Vastaanotolla oli yllättäen nuorehko mieslääkäri. Sanoi jalan sairaudelle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti sanomalla: "--- Parannuskeinoa ei ole". Mainitsin jalkojen koholla pitämisen. Lääkäri mainitsi voiteen nimen. Vaivaava kohde: Pintalaskimot.
Kolme vuotta näillä eväillä. En minä kuntoilua lopettanut. Juoksemaan en pysty. Uimahalli sen sijaan käy.
Tuli päivä, jolloin havaitsin oikean jalan ukkovarpaan tunnottomaksi. Ei aistinut kosketusta. Aivan kuin varvasta ei olisikaan! En olisi minä, ellen olisi reagoinut. Voimisteluttamaan varpaita. Jatkuvasti.
Palautuu hiljalleen. Entä sitten? Aika kului ja tunsin pikkuvarpaan naapurissa kipua. Mitä pienistä! Ei se ollutkaan vähäinen. Liikkuessa tuntui kuin siellä olisi tikku. Hankaloitui.
Aloin tutkimaan. Raaputtelin. Löysin kynnen reunuksen alta mustan pisteen. Raaputin se pois. Jäi reikä, jonka pohjalla näkyi verestävää. Vähään aikaan ei haitannut. Lyhytaikainen helpotus. Varpaan reunaan kasvaneen "kavion" raaputin suolavesihauteen jälkeen pois. Kipeä lientyi. Mutta ei!
Peilin avulla katsoin alapuolta. Näkyi reikä, jonka ympärillä ikään kuin holkki. Uimahalli, suolavesihaude ja etikkaa.
Viimeksi raaputin veitsellä. Terä takertui johonkin, jota en voinut nähdä. Raaputin ja käytin enemmän voimaa. Mikä siinä on? Lähtikö pois? En ollut varma.
Kipu on lähes pois. Tuntuu joskus hyvin vähän.
Selvää on, että siellä oli jokin tikku. Mutta mikä? Se olisi selvinnyt lääkärin puukottamisella. Miksi en havainnut mitään pistävää? Siksi kun varpaat olivat tunnottomat. Muutkin kuin ukko!
Rautalankaa en usko. Mutta sähköjohtimia käsittelin. Johtimien säikeet pystyvät pistämään ihon läpi. Sukka ja kenkä pakottavat syvemmälle.
Eteen päin sanoi mummo....
Epäilin punkkiakin ensimmäisten jalkaoireiden syyksi. Todennäköisesti ei. Neljä vuotta taapäin syksyllä keräsin herkkutatteja Lintharjulla. Totesin aiemmin siellä punkkeja runsaasti. Sitä varten pukeudun suojaavasti. Paljasta ihoa vain kasvoissa ja käsissä. Niskasta poimin punkin.
Seuraavana päivänä uimahallin pukusuojassa havaitsin roskan haarovälissä. Suihkuttelinhan moneen kertaan? Yritin ottaa sen pois. Se ei ollutkaan irtonainen! Punkki! Ollut siinä vuorokauden! Ei ollut pallukka, vaan littana, vihertävä. Vasemman reiden välissä, kiveksen kylkeen kiinnittyneenä.
Kotona irrotin sen. Jäljelle jäi pieni "rotko" kudoksen värinen. Ei merkkiä tulehduksesta. Se siitä! Niinä aikoina vaivasi väsymys, aamulla varsinkin tuntui "vetämättömältä". Selvisi raudan puute. Korjaan nokkosella. Punkkiko? Ei.
Pohdin mielessäni. Mikään kerrottu oire ei sopinut. Kuljettaako punkki muitakin tauteja, joita ei mainittu? Miksikö epäilin? Siksi kun!
Seuraavana keväänä lumien sulamisen aikaan lenkkeillessä kävelin ja juoksin normaaliin tapaan, yllättäen ja "tilaamatta" tuli kertakaikkinen toppi! Jalat lakkasivat toimimasta. Tunsin kuin kaatuisin eteenpäin. Kuntoilustani meni teho.
Vielä syksyllä, maassa oli jo kerros lunta. Tapani mukaan vaelsin "rillukan" kautta Siwalle, jäähallin kautta kotiin päin. Uimahallin lähellä tuli jarru! Yritin kiirehtiä kaatumisen uhallakin. Pääsin koulun tontille, tartuin hätäisesti auton lämmitystolppaan kaksin käsin. Vältin vaivoin rähmälleen kaatumisen.
Lääkäriinkö?
Kyllä. Sitten kun oikeaan sääreen tuli näkyvää. Ihonalaista verenpurkaumaa. Vastaava suoni, joka vasemmasta käytettiin varaosiksi, nyt oikeassa jalassa pullistui koholle pingottuneena kuin jänne.
Kuulemma tulehdus, jolloin pikaisesti lääkäriin! Siinäpä se!
Tutkittiin vitamiini. Kuvattiin alaselkä. Hermotutkimus Pieksämäellä. Ei toimenpiteitä. Fysioterapian katsoin tarpeettomaksi. Oli arveluissani oikeassa. Peruutin sen.
Vastaanotolla oli yllättäen nuorehko mieslääkäri. Sanoi jalan sairaudelle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti sanomalla: "--- Parannuskeinoa ei ole". Mainitsin jalkojen koholla pitämisen. Lääkäri mainitsi voiteen nimen. Vaivaava kohde: Pintalaskimot.
Kolme vuotta näillä eväillä. En minä kuntoilua lopettanut. Juoksemaan en pysty. Uimahalli sen sijaan käy.
Tuli päivä, jolloin havaitsin oikean jalan ukkovarpaan tunnottomaksi. Ei aistinut kosketusta. Aivan kuin varvasta ei olisikaan! En olisi minä, ellen olisi reagoinut. Voimisteluttamaan varpaita. Jatkuvasti.
Palautuu hiljalleen. Entä sitten? Aika kului ja tunsin pikkuvarpaan naapurissa kipua. Mitä pienistä! Ei se ollutkaan vähäinen. Liikkuessa tuntui kuin siellä olisi tikku. Hankaloitui.
Aloin tutkimaan. Raaputtelin. Löysin kynnen reunuksen alta mustan pisteen. Raaputin se pois. Jäi reikä, jonka pohjalla näkyi verestävää. Vähään aikaan ei haitannut. Lyhytaikainen helpotus. Varpaan reunaan kasvaneen "kavion" raaputin suolavesihauteen jälkeen pois. Kipeä lientyi. Mutta ei!
Peilin avulla katsoin alapuolta. Näkyi reikä, jonka ympärillä ikään kuin holkki. Uimahalli, suolavesihaude ja etikkaa.
Viimeksi raaputin veitsellä. Terä takertui johonkin, jota en voinut nähdä. Raaputin ja käytin enemmän voimaa. Mikä siinä on? Lähtikö pois? En ollut varma.
Kipu on lähes pois. Tuntuu joskus hyvin vähän.
Selvää on, että siellä oli jokin tikku. Mutta mikä? Se olisi selvinnyt lääkärin puukottamisella. Miksi en havainnut mitään pistävää? Siksi kun varpaat olivat tunnottomat. Muutkin kuin ukko!
Rautalankaa en usko. Mutta sähköjohtimia käsittelin. Johtimien säikeet pystyvät pistämään ihon läpi. Sukka ja kenkä pakottavat syvemmälle.
Eteen päin sanoi mummo....
tiistai 16. lokakuuta 2018
"Sairas" kertomus
13 päivä torstai-iltana tuntui elämä hankalalta. Tarkoitus hakea A-kaupasta "lääkettä". Ajantajuni petti, kauppa kiinni. No, eipähän tarvitse ostaa.
Perjantaina varvas niin kipeä, että kävelylenkki jäi lyhyeksi. Uimahallin peruutin. Käynti A-kaupassa 35 cl ainetta. Join siitä puolet. Semmoinen annos: hunajaa, konjakkia ja kuumaa vettä. Uimahallin suunnittelin lauantaiksi. Suunnilleen neljältä iltapäivällä. Uin parisataa metriä. En mennyt Lempyyn tansseihin, vaikka se on lähellä.
Nukuin yön katkonaisesti.
Nousin myöhään. Kävelin pari kolme kilometriä. Kahden jälkeen menin Revontuleen. Järjestäjänä Lievestuoreen eläkkeensaajat. Solistina yksi "kuninkaista", Jouni Raitio. Aurinko näkyvissä ja tie kuiva ajettavana.
Kulutin aikaa teeveen ja kompuutterin kanssa. Luinkin vähän jotain. Semmoisten askareiden keralla nautiskelin konjamiinista lopun puolikkaan. Se on vähän alle kahden desin.
Mielestäni kahden päivän annokseksi tarpeettoman paljon. Joka tapauksessa tuli kerrassa hyvä olo. Lähes onnellinen.
Maanantai-aamuna nousin varhain. Kuten usein tapahtuu, uni pysyttelee loitolla. Ei väkisten.
Nousin sängystä. Aamupuuro kiehahti jonkun minuutin. Jätin kannen alle hautumaan. Siinä sopivasti väliä verenpaineen mittaukseen.
Tulos: 15 pv lokakuuta klo 4:40 106, 67, 51 . Kumma juttu, koskaan en tiedä minulta mitatun alhaisempia lukemia! Liianko alhaiset?
Maanantaina menin maisemaan, josta jonain syksynä keräsin puolukoita. En nähnyt ainuttakaan puolukkaa, mutta hyötyliikuntaa pehmeässä maastossa. Viiden paikkeilla uimahallille. Uin 500 m . Söin päivällä jättämäni ruuan lopun.
Nukuin yön hyvin, reilun kuusi tuntia välillä heräämättä. Eilispäivän uinnin ansiosta? Lojuin puoli seitsemän jälkeen puoli kahdeksaan. Varpaassa ei tunnu kipua. Loppuiko kokonaan?
Aamu kului askareissa. Kastikkeeseen kärvensin jauhelihapihvejä. Myös sian kylkeä. Mahtavan makuinen soossi. Siikli perunoita keitin. Jonniinlainen tohrooja olen. Jälkien siivous kestää.
Verenpaineen mittaus: Tiistai 16 pv lokakuuta klo 12:30. Lepäsin tiskauksen jälkeen vain muutamia minuutteja. 106, 73, 47 .
Tuntuu uskomattomalta siihen nähden, kun viime aikoina ollut melkoisen suuria vaihteluja sekä mielestäni korkeita lukemia.
Tosin on melko selkeä olotila. Ehkä eilinen uintikunto antoi jotain osviittaa?
Menen kuudeksi hallille. Kuntosalilla vähän ja kohtuullisesti uintia.
Joskus väsyin. Pohdin: pitääkö käydä salilla ja altaassa eri päivinä?
Perjantaina varvas niin kipeä, että kävelylenkki jäi lyhyeksi. Uimahallin peruutin. Käynti A-kaupassa 35 cl ainetta. Join siitä puolet. Semmoinen annos: hunajaa, konjakkia ja kuumaa vettä. Uimahallin suunnittelin lauantaiksi. Suunnilleen neljältä iltapäivällä. Uin parisataa metriä. En mennyt Lempyyn tansseihin, vaikka se on lähellä.
Nukuin yön katkonaisesti.
Nousin myöhään. Kävelin pari kolme kilometriä. Kahden jälkeen menin Revontuleen. Järjestäjänä Lievestuoreen eläkkeensaajat. Solistina yksi "kuninkaista", Jouni Raitio. Aurinko näkyvissä ja tie kuiva ajettavana.
Kulutin aikaa teeveen ja kompuutterin kanssa. Luinkin vähän jotain. Semmoisten askareiden keralla nautiskelin konjamiinista lopun puolikkaan. Se on vähän alle kahden desin.
Mielestäni kahden päivän annokseksi tarpeettoman paljon. Joka tapauksessa tuli kerrassa hyvä olo. Lähes onnellinen.
Maanantai-aamuna nousin varhain. Kuten usein tapahtuu, uni pysyttelee loitolla. Ei väkisten.
Nousin sängystä. Aamupuuro kiehahti jonkun minuutin. Jätin kannen alle hautumaan. Siinä sopivasti väliä verenpaineen mittaukseen.
Tulos: 15 pv lokakuuta klo 4:40 106, 67, 51 . Kumma juttu, koskaan en tiedä minulta mitatun alhaisempia lukemia! Liianko alhaiset?
Maanantaina menin maisemaan, josta jonain syksynä keräsin puolukoita. En nähnyt ainuttakaan puolukkaa, mutta hyötyliikuntaa pehmeässä maastossa. Viiden paikkeilla uimahallille. Uin 500 m . Söin päivällä jättämäni ruuan lopun.
Nukuin yön hyvin, reilun kuusi tuntia välillä heräämättä. Eilispäivän uinnin ansiosta? Lojuin puoli seitsemän jälkeen puoli kahdeksaan. Varpaassa ei tunnu kipua. Loppuiko kokonaan?
Aamu kului askareissa. Kastikkeeseen kärvensin jauhelihapihvejä. Myös sian kylkeä. Mahtavan makuinen soossi. Siikli perunoita keitin. Jonniinlainen tohrooja olen. Jälkien siivous kestää.
Verenpaineen mittaus: Tiistai 16 pv lokakuuta klo 12:30. Lepäsin tiskauksen jälkeen vain muutamia minuutteja. 106, 73, 47 .
Tuntuu uskomattomalta siihen nähden, kun viime aikoina ollut melkoisen suuria vaihteluja sekä mielestäni korkeita lukemia.
Tosin on melko selkeä olotila. Ehkä eilinen uintikunto antoi jotain osviittaa?
Menen kuudeksi hallille. Kuntosalilla vähän ja kohtuullisesti uintia.
Joskus väsyin. Pohdin: pitääkö käydä salilla ja altaassa eri päivinä?
perjantai 12. lokakuuta 2018
Sanotaanko irti?
Kysymys esitetään mediassa väärinpäin. Juha Sipilä ei osannut esittää asiaa kunnolla. Televisio paahtaa päivästä toiseen irtisanomisista. Vastapuoli käyttää sanaa lyömäaseena. Kukaan ei pohdi pienyrittäjän asemaa: Uskaltaako ottaa työntekijöitä taikka ei? Juha Sipiläkin omassa sarjassaan liikkuu miljoonaluokassa. Ilmankos etenee taitamattomasti, vakuuttaessaan ajavansa kansakunnan kehitystä.
Kalevi Sorsan johdolla Demarit, joihin itsekin kuulun, halveksi avoimesti pienyrittäjiä. Entä Antti Rinne? Rinne petaa avoimesti omaa asemaansa, päästä vaikuttamaan (määräämään?). Pienyrittäjän ja palkansaajan etu ei ole niin vastakkainen mitä vasemmisto ja Ay-liike yrittää todistaa. Voin vakuuttaa: Kun pienyrittäjällä on motivoitunut ja pystyvä työntekijä, ei hänen ensisijainen tavoitteensa ole irtisanominen!
Sen sijaan vastapuolella on julistus: "Älä pysy tuon palveluksessa, hän riistää sinua!"
Minä olin yrittäjänä täysin taitamaton: Konkurssi. Siihen aikaan oli yrittäjävastaisuus voimissaan. Kalevi Sorsa eturintamassa vastusti ajatustakin pienyrittäjyydestä: "--- Kun haluavat niin kovasti, kai heitäkin pitää ymmärtää." Sanoi "pitkin hampain".
Vanhana sosialidemokraattina Antti Rinne ei vakuuta. Päinvastoin. Minua huolettaa Antti Rinteen hallitus. Jos toteuttaa sitä, mitä nyt vakuuttaa, ei hyvää seuraa. Jättimäinen valtion velka kasvaa!
Huolestuttaa, miten moni poliitikko ei tajua katastrofaalista velan määrää?! Kuuden vuosikymmenen takaa muistan nuoren työläisen sanoman: "--- Tämä suku ei säästä, seuraavalla ei ole mitä säästää."
Miten siten suu pannan, kun tuo on täyttä totta?
Onneksi ei toteutunut työsuojelutarkastajan Leo Kukkosen uhkaus: "--- Pitää katsoa työntekijöiden olosuhteita. Itsehän te saatte työskennellä miten haluatte. Vielä me määräämme teitäkin!!"
Olin yrittäjänä kelvoton. Tunnen kuitenkin mielihyvää, kun Leo Kukkosen uhkaus raukesi omaan mahdottomuuteensa.
Kalevi Sorsan johdolla Demarit, joihin itsekin kuulun, halveksi avoimesti pienyrittäjiä. Entä Antti Rinne? Rinne petaa avoimesti omaa asemaansa, päästä vaikuttamaan (määräämään?). Pienyrittäjän ja palkansaajan etu ei ole niin vastakkainen mitä vasemmisto ja Ay-liike yrittää todistaa. Voin vakuuttaa: Kun pienyrittäjällä on motivoitunut ja pystyvä työntekijä, ei hänen ensisijainen tavoitteensa ole irtisanominen!
Sen sijaan vastapuolella on julistus: "Älä pysy tuon palveluksessa, hän riistää sinua!"
Minä olin yrittäjänä täysin taitamaton: Konkurssi. Siihen aikaan oli yrittäjävastaisuus voimissaan. Kalevi Sorsa eturintamassa vastusti ajatustakin pienyrittäjyydestä: "--- Kun haluavat niin kovasti, kai heitäkin pitää ymmärtää." Sanoi "pitkin hampain".
Vanhana sosialidemokraattina Antti Rinne ei vakuuta. Päinvastoin. Minua huolettaa Antti Rinteen hallitus. Jos toteuttaa sitä, mitä nyt vakuuttaa, ei hyvää seuraa. Jättimäinen valtion velka kasvaa!
Huolestuttaa, miten moni poliitikko ei tajua katastrofaalista velan määrää?! Kuuden vuosikymmenen takaa muistan nuoren työläisen sanoman: "--- Tämä suku ei säästä, seuraavalla ei ole mitä säästää."
Miten siten suu pannan, kun tuo on täyttä totta?
Onneksi ei toteutunut työsuojelutarkastajan Leo Kukkosen uhkaus: "--- Pitää katsoa työntekijöiden olosuhteita. Itsehän te saatte työskennellä miten haluatte. Vielä me määräämme teitäkin!!"
Olin yrittäjänä kelvoton. Tunnen kuitenkin mielihyvää, kun Leo Kukkosen uhkaus raukesi omaan mahdottomuuteensa.
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
Aleksis Kivi ja kieli
Hävettää sanoa, että pähkäilin liputuspäivän aihetta! Aleksis Kivi! Iltapäivällä aurinko valaisee sen puolen seinää, jossa viistossa tangossa lippu heilahtaessaan väläyttää varjon häivähtelyä.
Tämäkin sepustus tulee tajunnan virrasta. Mutta juuri siksi sen itselleni hyväksyn. Kyselevät ihmisiltä suomalaisuudesta ja Suomen merkityksestä. En tarvitse sitä pohtia. Epäröimättä pystyn sanomaan: --- Minulle suomalaisuudessa on merkityksellistä kieli. Ehdottomasti. En ole supliikkimies, enkä valloittava persoona. Niinpä parhaiten ilmaisen itseäni kirjoittamalla. Pystyn kyllä valmistautuneena puhuttuun esitelmään, mutta joukossa tunnen itseni vaivautuneeksi. En tiedä mitä sanoisin, enkä pidä arvossa rupatella itsestään selvistä asioista.
Kirjoittaminen on suoraa jatkumoa lukuharrastukselle.
Alussa oli Tervarannan Aukusti. En ollut "oikea" lapsi, eikä niin ollen ollut oikeaa lapsuutta. Sanottakoon kuitenkin: se hetki Tervarannan tuvassa piirtyy valoisana hetkenä, melkein onnellisena. Jälkeen päin omintakeisena psykologina päättelen sen johtuneen harvinaisesta tapauksesta, joku ihminen huomioi minua, jota tavallisesti pilkattiin. Vähäjärkiseksi sanoivat.
Istuin penkillä. Samalla penkillä hakkasi Aukusti hakkurissa kessuja. Aukusti jyskytti petkelettä oikealla kädellään. Yhteishyvä oli penkillä meidän välissämme. Aukusti osoitti vasemmalla sormellaan kirjaimia. Opetti minua! Siitä alkoi Suomen kielen harrastukseni.
Minkäänlaista käsitystä ei ole iästäni. Pitää ehkä porukkaani pyytää hakemaan Aukustin kuoleman ajankohta. Muuta muistikuvaa hänestä ei ole kuin tuo "opettaja".
Näissä sepustuksissani on paljon toistoa aikaisemmista. Asiat vain tuppautuvat julki.
Tervaranta oli eräänlainen "pysäkki". Sinne toi kantaja kylän postin ja siellä viivähti vieraat.
Minulla oli lehti käsissäni. Uppouduin tiiviisti lukemiseen. Paikalla oli naishenkilö. Niitä "meidän herramme muurahaisia". Katsoi aiheelliseksi ilkamoida:
"--- Elä poeka katokkaan, et ymmärrä kuitenkaan mittään!" Tervarannan Ieva vakuutti tarmokkaasti:
"--- Kuule, se poeka ymmärtää enemmän kun sinä! Lukutaitoni oli eräänlainen ihmetyksen aihe.
Ohemäen kansakoulun kirjastosta lainasin Seitsemän Veljestä. Olin otollisessa iässä, luulisin, vähän yli kymmenen. Jukolan veljesten tarina meni sananmukaisesti kaaliin. Kahlasin suorastaan ahmimalla. Kuin parasta jännäriä. En tietenkään ymmärtänyt kielen muodon arvoa. Mutta, vaikka en ymmärtäisikään sen ikäisenä, kuitenkin kaikella on merkitystä persoonan kehittymiselle. Kaikki lukemani ja kokemani vaikuttavat kirjoittamiseeni.
Keneltä se tulisi "omasta päästä"? Opittua kaikki on. Toiset oppivat enemmän, toiset vähemmän. Paljonko lienen hakoteillä, kun tuntuu ettei jotkut opi mitään?
Selvää on, että koulussa näyteltiin veljeksiä. Kivi on luonnehtinut jokaisen selvästi erottuvaksi tyypiksi. Opettaja Ida Remes pani minut Aapoksi. Eikä ehkä kaukaa haettu ollutkaan. Itsekin helposti päättelisin sillä tavalla.
Kouluaikana ainekirjoitus ei lähtenyt luontumaan. Vaikka opin kaiken nopeasti, niin jokin tulppa oli. Luultavasti olin vain kehittymätön. Käsialani oli kauhea. Kirjoittamista yrittäessäni melkein koski käteen. Jossakin tekstissä sellaista näin, että se saattaisi olla psyykkistä.
Onnetonta tunarointia: Näyttelin Kihlauksessa. Voi että! En ymmärtänyt hävetä puhevikaani. Siitä vaan näyttelemään kun ehdottivat. Osaltaan vaikutti, kun opin nopeasti repliikit. Näytelmiä puuhaavilla oli huoli: "Oppivat huonosti vuorosanoja". Parin harjoituskerran jälkeen osasin omieni lisäksi koko muun porukan repliikit. Puhevikaisena en ollut muuten sopiva. Näyteltiin!
Aina oli ohjaajakin, mutta ohjaus sitä ja tätä! Vuosikymmeniä myöhemmin kuulin luonnehdinnan:
--- Näyteltiin näyttelemistä!
Tämäkin sepustus tulee tajunnan virrasta. Mutta juuri siksi sen itselleni hyväksyn. Kyselevät ihmisiltä suomalaisuudesta ja Suomen merkityksestä. En tarvitse sitä pohtia. Epäröimättä pystyn sanomaan: --- Minulle suomalaisuudessa on merkityksellistä kieli. Ehdottomasti. En ole supliikkimies, enkä valloittava persoona. Niinpä parhaiten ilmaisen itseäni kirjoittamalla. Pystyn kyllä valmistautuneena puhuttuun esitelmään, mutta joukossa tunnen itseni vaivautuneeksi. En tiedä mitä sanoisin, enkä pidä arvossa rupatella itsestään selvistä asioista.
Kirjoittaminen on suoraa jatkumoa lukuharrastukselle.
Alussa oli Tervarannan Aukusti. En ollut "oikea" lapsi, eikä niin ollen ollut oikeaa lapsuutta. Sanottakoon kuitenkin: se hetki Tervarannan tuvassa piirtyy valoisana hetkenä, melkein onnellisena. Jälkeen päin omintakeisena psykologina päättelen sen johtuneen harvinaisesta tapauksesta, joku ihminen huomioi minua, jota tavallisesti pilkattiin. Vähäjärkiseksi sanoivat.
Istuin penkillä. Samalla penkillä hakkasi Aukusti hakkurissa kessuja. Aukusti jyskytti petkelettä oikealla kädellään. Yhteishyvä oli penkillä meidän välissämme. Aukusti osoitti vasemmalla sormellaan kirjaimia. Opetti minua! Siitä alkoi Suomen kielen harrastukseni.
Minkäänlaista käsitystä ei ole iästäni. Pitää ehkä porukkaani pyytää hakemaan Aukustin kuoleman ajankohta. Muuta muistikuvaa hänestä ei ole kuin tuo "opettaja".
Näissä sepustuksissani on paljon toistoa aikaisemmista. Asiat vain tuppautuvat julki.
Tervaranta oli eräänlainen "pysäkki". Sinne toi kantaja kylän postin ja siellä viivähti vieraat.
Minulla oli lehti käsissäni. Uppouduin tiiviisti lukemiseen. Paikalla oli naishenkilö. Niitä "meidän herramme muurahaisia". Katsoi aiheelliseksi ilkamoida:
"--- Elä poeka katokkaan, et ymmärrä kuitenkaan mittään!" Tervarannan Ieva vakuutti tarmokkaasti:
"--- Kuule, se poeka ymmärtää enemmän kun sinä! Lukutaitoni oli eräänlainen ihmetyksen aihe.
Ohemäen kansakoulun kirjastosta lainasin Seitsemän Veljestä. Olin otollisessa iässä, luulisin, vähän yli kymmenen. Jukolan veljesten tarina meni sananmukaisesti kaaliin. Kahlasin suorastaan ahmimalla. Kuin parasta jännäriä. En tietenkään ymmärtänyt kielen muodon arvoa. Mutta, vaikka en ymmärtäisikään sen ikäisenä, kuitenkin kaikella on merkitystä persoonan kehittymiselle. Kaikki lukemani ja kokemani vaikuttavat kirjoittamiseeni.
Keneltä se tulisi "omasta päästä"? Opittua kaikki on. Toiset oppivat enemmän, toiset vähemmän. Paljonko lienen hakoteillä, kun tuntuu ettei jotkut opi mitään?
Selvää on, että koulussa näyteltiin veljeksiä. Kivi on luonnehtinut jokaisen selvästi erottuvaksi tyypiksi. Opettaja Ida Remes pani minut Aapoksi. Eikä ehkä kaukaa haettu ollutkaan. Itsekin helposti päättelisin sillä tavalla.
Kouluaikana ainekirjoitus ei lähtenyt luontumaan. Vaikka opin kaiken nopeasti, niin jokin tulppa oli. Luultavasti olin vain kehittymätön. Käsialani oli kauhea. Kirjoittamista yrittäessäni melkein koski käteen. Jossakin tekstissä sellaista näin, että se saattaisi olla psyykkistä.
Onnetonta tunarointia: Näyttelin Kihlauksessa. Voi että! En ymmärtänyt hävetä puhevikaani. Siitä vaan näyttelemään kun ehdottivat. Osaltaan vaikutti, kun opin nopeasti repliikit. Näytelmiä puuhaavilla oli huoli: "Oppivat huonosti vuorosanoja". Parin harjoituskerran jälkeen osasin omieni lisäksi koko muun porukan repliikit. Puhevikaisena en ollut muuten sopiva. Näyteltiin!
Aina oli ohjaajakin, mutta ohjaus sitä ja tätä! Vuosikymmeniä myöhemmin kuulin luonnehdinnan:
--- Näyteltiin näyttelemistä!
tiistai 9. lokakuuta 2018
Politikkaa
Moni varmaan sanoo jälleen: "--- Sinä et tiijjä mittään!" Kuka tietää? Tietääkö kukaan? Mikä on totta?
Joka tapauksessa, mistä tällä kertaa "vaahtoan", moni asia on totta. Uskonnot perustavat oppinsa näkymättömään. Hämmästyttävän vähän nojataan totuuteen ja hirvittävän paljon tuhoa saatu aikaan "näkymättömän" voimaan uskoen.
Suomalainen teologi mainitsi määritelmän: "Juutalais-kristillinen." Sehän on täysin nurinkurillinen mahdollisuus?! Juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi. Ei myöskään muslimit. Eikä varsinkaan IkiWanha Erkki! Ovatko juutalaiset katsoneen hyödyttävän heitä, kun sallivat heidän Raamattunsa oppikirjaksi. Kuitenkin meille rippikoulun päätteeksi annettiin Uusi Testamentti! Ei Raamattua?
Hartauden harjoituksissa kerrotaan evankeliumista. Harhauttavat ja sanovat Raamatun sanaksi.
Uskonnon tunnilla lässyttivät: Vanha Testamentti. Uusi testamentti = Vanha Liitto. Uusi liitto?!
Kun olemme muka kristittyjä, miksi vielä v 1956 tyttäreni Leena luetteli: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin??????
En isommin ylpeillyt, en esittänyt osaavani ulkoa kuin vettä valaen nuo suomalaisille tuiki tarpeettomat veljes-sarjan nimet. Opettaja Ida Remeksellä olisi varmaan ollut hyödyllisempääkin?
Tekee mieli sanoa: --- Mitä helevettiä?
Mikä raamattu todella on? Yksinkertaisesti ja yksinkertaisena sanon: --- Juutalaisten Eepos. Itse tutustuin pintapuolisesti Kalevalaan ja kreikkalaiseen mytologiaan. Islannin saagoista kuulin. Joka puolella maapallon kansoilla on omia taruolentojaan.
Ihmetyttää kun eivät huomaa ristiriitoja. Jostain tapasin kristittyjen määritelmän: "Jeesuksen murhaajat." Niinpä!
Unohtavat, että juutalaisten joukkomurhiin syyllistyivät kristityt! Kostivatko Jeesuksen puolesta?
Kaikki jumalat ovat ihmisen keksimiä ja uskonnot opetettuja. Kahden vuosituhannen takaisista ei ole pöytäkirjoja. Mitä on ehkä ollut? Luultavasti kaikki legendaa. Uskovaisten harhauttamia hurahtaneita riittää. Surkuhupaisin näytelmä oli Jeesuksen "käärinliinoista". Uskovaiset hurahtivat: Kyseiset "rätit" todettiin muutamia satoja vuotta vanhoiksi.
Piispanvaalin yhteydessä mainittiin "jumalanpalveluskouluttaja". Huvittava ammatti! Miten korkea koulutus vaaditaan moiseen. "Vedestä viiniä". Sanon, vaikka kuinka loukkaantuisivat: --- Tyhjäntoimittaja!
Joka tapauksessa, mistä tällä kertaa "vaahtoan", moni asia on totta. Uskonnot perustavat oppinsa näkymättömään. Hämmästyttävän vähän nojataan totuuteen ja hirvittävän paljon tuhoa saatu aikaan "näkymättömän" voimaan uskoen.
Suomalainen teologi mainitsi määritelmän: "Juutalais-kristillinen." Sehän on täysin nurinkurillinen mahdollisuus?! Juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi. Ei myöskään muslimit. Eikä varsinkaan IkiWanha Erkki! Ovatko juutalaiset katsoneen hyödyttävän heitä, kun sallivat heidän Raamattunsa oppikirjaksi. Kuitenkin meille rippikoulun päätteeksi annettiin Uusi Testamentti! Ei Raamattua?
Hartauden harjoituksissa kerrotaan evankeliumista. Harhauttavat ja sanovat Raamatun sanaksi.
Uskonnon tunnilla lässyttivät: Vanha Testamentti. Uusi testamentti = Vanha Liitto. Uusi liitto?!
Kun olemme muka kristittyjä, miksi vielä v 1956 tyttäreni Leena luetteli: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin??????
En isommin ylpeillyt, en esittänyt osaavani ulkoa kuin vettä valaen nuo suomalaisille tuiki tarpeettomat veljes-sarjan nimet. Opettaja Ida Remeksellä olisi varmaan ollut hyödyllisempääkin?
Tekee mieli sanoa: --- Mitä helevettiä?
Mikä raamattu todella on? Yksinkertaisesti ja yksinkertaisena sanon: --- Juutalaisten Eepos. Itse tutustuin pintapuolisesti Kalevalaan ja kreikkalaiseen mytologiaan. Islannin saagoista kuulin. Joka puolella maapallon kansoilla on omia taruolentojaan.
Ihmetyttää kun eivät huomaa ristiriitoja. Jostain tapasin kristittyjen määritelmän: "Jeesuksen murhaajat." Niinpä!
Unohtavat, että juutalaisten joukkomurhiin syyllistyivät kristityt! Kostivatko Jeesuksen puolesta?
Kaikki jumalat ovat ihmisen keksimiä ja uskonnot opetettuja. Kahden vuosituhannen takaisista ei ole pöytäkirjoja. Mitä on ehkä ollut? Luultavasti kaikki legendaa. Uskovaisten harhauttamia hurahtaneita riittää. Surkuhupaisin näytelmä oli Jeesuksen "käärinliinoista". Uskovaiset hurahtivat: Kyseiset "rätit" todettiin muutamia satoja vuotta vanhoiksi.
Piispanvaalin yhteydessä mainittiin "jumalanpalveluskouluttaja". Huvittava ammatti! Miten korkea koulutus vaaditaan moiseen. "Vedestä viiniä". Sanon, vaikka kuinka loukkaantuisivat: --- Tyhjäntoimittaja!
maanantai 8. lokakuuta 2018
Mitätön erkki suuressa maailmassa
Erkki on tyhmä. Varmaankin on, mutta hiukan risoo, kun minua moninkertaisesti tyhmemmät todistelevat: "Erkki on tyhmä!" Olen tyhmä, enkä voi sitä toisin todistaa. Tyhmyyttäni en voi puolustaa sillä, että olen lukenut kirjallisuutta enemmän, kuin minua tyhmäksi tienneet.
Entä uskonnot? Tarkoitan: Uskonnot, enkä uskovaisuutta. Jukolan Juhani sanoo: "Äitimme oli jumalaapelkäävä, vaikkei lukeakaan osannut." Jumalaa piti "peljätä ja rakastaa". Tämä lause sisältää tosiasian, että uskonnolla halutaan hallita.
Olen sanonut ja kirjoittanut: "---Kaikki Jumalat ovat ihmisten keksimiä ja kaikki uskonnot opetettuja."
Tyhmyyttäni todistanee seuraava pohdiskeluni: Kristinusko, Brasilia, Norja, Joroinen ja kapakala. Minä vaan kysyn osoittaako se tyhmyyttä, että mieleeni pakertuu yhdistäviä tekijöitä?
Aloitetaan Brasiliasta. Orjuus ja orjakauppa. Orjakauppaa harjoittivat kristityt. Orjakaupan kohteet mustat eivät saaneet käydä valkoisten kirkoissa???? Jeesusko niin määräsi? Television ohjelma vahvisti tietämystä, joka oli jo ennestään.
Tyhmyyteeni viittaan Aapelin kysymykseen Rummukaisen veljekseltä: "-- Oletko sinä veljeni nähnyt viisasta miestä?"
Siinäpä se? Kysymysten kysymys, kun se vain ymmärretään laajempiin yhteyksiin liitettynä.
"Minä olen tie, totuus ja elämä." Jonkun taruolennon väittämää uskotaan. Epäilen vahvasti, josko kukaan noin olisi väittänyt?
Jeesus sanoi: "--- Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!" Eurooppalaiset valtiaat toteuttivat kirjaimellisesti: "Kaikki kansat!" Eurooppalaiset valtiot valloittivat ja orjuuttivat "Alhaisempia rotuja". Englanti suurimpana ryöstäjänä.
Pohjolan viikingit ryöstelivät Eurooppaa. Ei Jeesuksen käskystä, vaan seikkailun halusta ja ahneudesta, halusivat alistaa. Dokumentissa vilahti mielenkiintoinen käsite: kapakala. Käsitteen vieneet Brasiliaan norjalaiset. Rehevä brasilialainen madam esitteli mahdollisuuksia kapakalan resepteiksi. Huikea esimerkki kansainvälisyydestä: Norjalainen kapakala brasilialaisena herkkuna.
Entä Joroinen? Teurastusreissuillani liikuin ympäri pitäjää. Se ei ollut kovin "hektistä" puuhaa. Itse asiassa niillä reissuilla savolainen viihteellisyys kukoisti. Syötiin ja joskus saunottiin. Niillä reissuilla ei stressaantunut. Herää kysymys: - Miten yritys pärjäsi? Noin tehottomalla toiminnalla?
No: Siihen Joroisten keikkaan: Teurastus sujui tottuneesti ja nopeasti, sanoisinko, sivumennen. Muistan elävästi pimeän illan. Tuvassa söimme isännän kanssa kapahaukea. Kirjoitusohjelmanikaan ei ymmärrä herjata sanaa: "Kapahauki". Ohjelman sivistys on omaani verraten jäljessä.
Oliko hauen kuivattaminen jostain lainattu, vai Savon sydänmailla varhaisimpina aikoina käytetty? Kuvailen herkun muistinvaraisesti kuuden vuosikymmenen takaa:
Kuoriperunat keitetty normaaliin tapaan. Kapahauki haudutettu uunissa. Lientä oli runsaasti. Kapahauki ja sianliha kellui irallisena. Maistui niin hyvälle kuin vain voi!
Sekö minusta tekee tyhmän vaikutelman, kun sotken sekamelskaan , Joroisen, Norjan ja Brasilian?!
Entä uskonnot? Tarkoitan: Uskonnot, enkä uskovaisuutta. Jukolan Juhani sanoo: "Äitimme oli jumalaapelkäävä, vaikkei lukeakaan osannut." Jumalaa piti "peljätä ja rakastaa". Tämä lause sisältää tosiasian, että uskonnolla halutaan hallita.
Olen sanonut ja kirjoittanut: "---Kaikki Jumalat ovat ihmisten keksimiä ja kaikki uskonnot opetettuja."
Tyhmyyttäni todistanee seuraava pohdiskeluni: Kristinusko, Brasilia, Norja, Joroinen ja kapakala. Minä vaan kysyn osoittaako se tyhmyyttä, että mieleeni pakertuu yhdistäviä tekijöitä?
Aloitetaan Brasiliasta. Orjuus ja orjakauppa. Orjakauppaa harjoittivat kristityt. Orjakaupan kohteet mustat eivät saaneet käydä valkoisten kirkoissa???? Jeesusko niin määräsi? Television ohjelma vahvisti tietämystä, joka oli jo ennestään.
Tyhmyyteeni viittaan Aapelin kysymykseen Rummukaisen veljekseltä: "-- Oletko sinä veljeni nähnyt viisasta miestä?"
Siinäpä se? Kysymysten kysymys, kun se vain ymmärretään laajempiin yhteyksiin liitettynä.
"Minä olen tie, totuus ja elämä." Jonkun taruolennon väittämää uskotaan. Epäilen vahvasti, josko kukaan noin olisi väittänyt?
Jeesus sanoi: "--- Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!" Eurooppalaiset valtiaat toteuttivat kirjaimellisesti: "Kaikki kansat!" Eurooppalaiset valtiot valloittivat ja orjuuttivat "Alhaisempia rotuja". Englanti suurimpana ryöstäjänä.
Pohjolan viikingit ryöstelivät Eurooppaa. Ei Jeesuksen käskystä, vaan seikkailun halusta ja ahneudesta, halusivat alistaa. Dokumentissa vilahti mielenkiintoinen käsite: kapakala. Käsitteen vieneet Brasiliaan norjalaiset. Rehevä brasilialainen madam esitteli mahdollisuuksia kapakalan resepteiksi. Huikea esimerkki kansainvälisyydestä: Norjalainen kapakala brasilialaisena herkkuna.
Entä Joroinen? Teurastusreissuillani liikuin ympäri pitäjää. Se ei ollut kovin "hektistä" puuhaa. Itse asiassa niillä reissuilla savolainen viihteellisyys kukoisti. Syötiin ja joskus saunottiin. Niillä reissuilla ei stressaantunut. Herää kysymys: - Miten yritys pärjäsi? Noin tehottomalla toiminnalla?
No: Siihen Joroisten keikkaan: Teurastus sujui tottuneesti ja nopeasti, sanoisinko, sivumennen. Muistan elävästi pimeän illan. Tuvassa söimme isännän kanssa kapahaukea. Kirjoitusohjelmanikaan ei ymmärrä herjata sanaa: "Kapahauki". Ohjelman sivistys on omaani verraten jäljessä.
Oliko hauen kuivattaminen jostain lainattu, vai Savon sydänmailla varhaisimpina aikoina käytetty? Kuvailen herkun muistinvaraisesti kuuden vuosikymmenen takaa:
Kuoriperunat keitetty normaaliin tapaan. Kapahauki haudutettu uunissa. Lientä oli runsaasti. Kapahauki ja sianliha kellui irallisena. Maistui niin hyvälle kuin vain voi!
Sekö minusta tekee tyhmän vaikutelman, kun sotken sekamelskaan , Joroisen, Norjan ja Brasilian?!
lauantai 6. lokakuuta 2018
Leipätrendi
Joroisissa Mustosen leipomossa hoidin kuljetusta. Kehityin melkein asiantuntijaksi. Leivistä parhaiksi osoittautui sekaleipä, paino 800 g. Netissä on esillä samantapainen tuote. Netissä mainitaan hapanjuuri. Eikä hiivaa.
Mustosen sekaleipään tehtiin hiivalla käyttäen ruisjauhoista raski. Lepäsi yön yli muhimassa. Seuravana päivänä leivottiin vehnäjauhoilla valmiiksi. Kevyt kohotus ja uuniin.
Maistui minunkin suussa. Sekaleipää myimme eniten.
Semmoinen muistikuva jäänyt ettei sen leivän teko epäonnistunut koskaan. Aina tasalaatuista ja hyvää.
Eetu Mustonen saanut teko-ohjeen eräältä perheenemännältä.
Lieköhän vielä Joroisissa resepti tallella. Epäilyttää.
Se leipä kannattaisi "elvyttää".
Mustosen sekaleipään tehtiin hiivalla käyttäen ruisjauhoista raski. Lepäsi yön yli muhimassa. Seuravana päivänä leivottiin vehnäjauhoilla valmiiksi. Kevyt kohotus ja uuniin.
Maistui minunkin suussa. Sekaleipää myimme eniten.
Semmoinen muistikuva jäänyt ettei sen leivän teko epäonnistunut koskaan. Aina tasalaatuista ja hyvää.
Eetu Mustonen saanut teko-ohjeen eräältä perheenemännältä.
Lieköhän vielä Joroisissa resepti tallella. Epäilyttää.
Se leipä kannattaisi "elvyttää".
torstai 4. lokakuuta 2018
Aikavyöhyke
"Kesäaika oli sota-ajan keksintö - tuleeko siitä uusi Suomen aikavyöhyke?"
Kuka neropatti laati Ylen nettiin moisen lauseen? Sotkeentuu termit kesäaika ja aikavyöhyke!
Vastasin Ylen kyselyyn kertomalla "oikean ajan".
Kun aurinko on meridiaanissa, silloin on kello 12. Aikavyöhykkeet lasketaan nollameridiaanista. Sillä perusteella on koko maapallolla yhtenevä aikataulu. Euroopan puolella nollameridiaani on Greenwichin aikaa. Vuorokauden alku lasketaan Tyynen valtameren meridiaanista, kuten havaitsimme Uuden vuoden ohjelmasta teeveessä.
Suomen aikavyöhykettä ei ole, eikä tule. Suomi kuuluu aikavyöhykkeeseen kaksi tuntia ennen Greenwichiä.
Sillä tavalla tietäjät ovat laskeneet. Aivan kaikki eivät sitä noudata.
Kun Venäjä jätti voimaan ns kesäajan, se oli mielestäni väärin. Taviaika on oikeampi, se perustuu auringon ja maapallon suhteeseen.
"Ohi korvieni" livahtanut Venäjän päätös korjata "väärä" oikeaksi.
Kaikkien pitää sillä tavalla toimia!
Perustellusti voi kysyä, puhuuko erkki potaskaa?
Amerikan mantere on niin leveä, että on tarkoituksen mukaista yhdistellä aikavyöhykkeitä valtion sisällä: Kanada ja USA. Aamu ja ilta ei ole joka paikassa samaan aikaan. Mutta joka tunnin väliset aikavyöhykkeet isojen maiden sisällä voi yhdistellä tarkoituksen mukaisesti.
Venäjä on niin suuri maa, että aikavyöhykkeitä on kovin paljon. Niitä yhdistelevät. Kellon aikaa pystyy rukkaamaan. Ihmisten toiminta voidaan sopeuttaa. Mutta yhtämittainen vaihtelu tuottaa hankaluuksia.
Kuitenkin aikavyöhykkeiden yhdistely ei voi olla mielivaltaista. Useita ei voi yhdistää. Jokainen aikavyöhyke pitää perustua meridiaaniin. Alku ja loppu pitää olla tasatunnein nollameridiaaniin nähden. Että koko pallomme kellot näyttäisivät "oikeaa aikaa".
Kiinan määrittelemä yksi aikavyöhyke ihmetyttää. Kuitenkin kohtalaisen iso alue? Toimii kyllä, kun vain perustuu nollameridiaaniin, mutta asukkaiden ilta ja aamu ei auringon kierron mukaan ole kohdallaan.
Oma lukunsa on jonkin valtion diktaattori, joka määrittelee valtionsa aikavyöhykkeen mielensä mukaiseksi, poikkeavaksi puoli tuntia muista?! Siinä valtiossa ei ole "oikeaa aikaa".
Tuli sekava sepustus, mutta olkoon!
Kuka neropatti laati Ylen nettiin moisen lauseen? Sotkeentuu termit kesäaika ja aikavyöhyke!
Vastasin Ylen kyselyyn kertomalla "oikean ajan".
Kun aurinko on meridiaanissa, silloin on kello 12. Aikavyöhykkeet lasketaan nollameridiaanista. Sillä perusteella on koko maapallolla yhtenevä aikataulu. Euroopan puolella nollameridiaani on Greenwichin aikaa. Vuorokauden alku lasketaan Tyynen valtameren meridiaanista, kuten havaitsimme Uuden vuoden ohjelmasta teeveessä.
Suomen aikavyöhykettä ei ole, eikä tule. Suomi kuuluu aikavyöhykkeeseen kaksi tuntia ennen Greenwichiä.
Sillä tavalla tietäjät ovat laskeneet. Aivan kaikki eivät sitä noudata.
Kun Venäjä jätti voimaan ns kesäajan, se oli mielestäni väärin. Taviaika on oikeampi, se perustuu auringon ja maapallon suhteeseen.
"Ohi korvieni" livahtanut Venäjän päätös korjata "väärä" oikeaksi.
Kaikkien pitää sillä tavalla toimia!
Perustellusti voi kysyä, puhuuko erkki potaskaa?
Amerikan mantere on niin leveä, että on tarkoituksen mukaista yhdistellä aikavyöhykkeitä valtion sisällä: Kanada ja USA. Aamu ja ilta ei ole joka paikassa samaan aikaan. Mutta joka tunnin väliset aikavyöhykkeet isojen maiden sisällä voi yhdistellä tarkoituksen mukaisesti.
Venäjä on niin suuri maa, että aikavyöhykkeitä on kovin paljon. Niitä yhdistelevät. Kellon aikaa pystyy rukkaamaan. Ihmisten toiminta voidaan sopeuttaa. Mutta yhtämittainen vaihtelu tuottaa hankaluuksia.
Kuitenkin aikavyöhykkeiden yhdistely ei voi olla mielivaltaista. Useita ei voi yhdistää. Jokainen aikavyöhyke pitää perustua meridiaaniin. Alku ja loppu pitää olla tasatunnein nollameridiaaniin nähden. Että koko pallomme kellot näyttäisivät "oikeaa aikaa".
Kiinan määrittelemä yksi aikavyöhyke ihmetyttää. Kuitenkin kohtalaisen iso alue? Toimii kyllä, kun vain perustuu nollameridiaaniin, mutta asukkaiden ilta ja aamu ei auringon kierron mukaan ole kohdallaan.
Oma lukunsa on jonkin valtion diktaattori, joka määrittelee valtionsa aikavyöhykkeen mielensä mukaiseksi, poikkeavaksi puoli tuntia muista?! Siinä valtiossa ei ole "oikeaa aikaa".
Tuli sekava sepustus, mutta olkoon!
Kannatuksien mittaajat eivät lakkoile
Vanhana sosialidemokraattina pelkään Antti Rinteen hallituksen tuloa. Antin hymy leviää gallupin luvuista. "--Olemme tehneet vakuuttavaa oppositiopolitiikkaa". Televisiossa viisaiksi itseään luulevat muka tutkijat yrittävät selitellä.
Eivät kysy erkiltä: Erkkikin on jo oppinut: Oppositiossa lihoo, hallituksessa laihtuu. Ja mitä se oppositiopolitiikka on? Politiikkaa vai räksytystä? Vai onko räksytys politiikkaa?
"Kun valta on kansalla, kenellä valta silloin on?"
Neuvostoliitto ei tehnyt Suomessa vallankumousta. Mistähän syystä? Suomessa on tehty pikkuhiljaa salavihkaa vallankumous. Valta ei ole eduskunnalla tai hallituksella. Valta on muualla.
En ole paljon valitellut, vaikka eläkkeen korotus tulee nirkosesti. Jostain havaitsin köyhyysrajan numeroarvon: 1300 € kk. Oma eläkkeeni on 800 € . Se lihoo asumistuella noin 200 €. = 1000 €.
Tonnilla kuussa pärjää hyvin.
Jonniin verran enemmän tienaavat tämän päivän lakkoilijat. Lakkoilevat kun nykyinen hallitus kurittaa. Antti Rinteen tuleva hallitus ei kurita. Se lupaa aina vaan parempaa. Mutta ei minulle!?
En äänestä.
Olen ennustanut, että tämän hallituksen jälkeen on valtion velka jälleen entistä isompi. Vahvistan ennustuksen: Antti Rinteen hallituksen jälkeen on valtion velka suurempi kuin tänä päivänä. Minulle ei tule seuraamuksia, vaikka ennustukset eivät toteudu. Silloin pyörrän pyhät sanani.
Puheet ja kannanotot julkisuudessa eivät aiheuta optimismia.
Katsoin televisiosta Mauri Antero Nummisen haastattelun uusintana. Kuten muistamme, niinä vuosina oli artistille kunniaksi olla vasemmistolainen. Haastattelija kysyi:
" --- Oletko yleisvasemmistolainen?" Artisti vastasi kuin minun suullani:
"--- Jos siihen lisätään ymmärrys taloudesta, niin siinä tapauksessa olen.
Eivät kysy erkiltä: Erkkikin on jo oppinut: Oppositiossa lihoo, hallituksessa laihtuu. Ja mitä se oppositiopolitiikka on? Politiikkaa vai räksytystä? Vai onko räksytys politiikkaa?
"Kun valta on kansalla, kenellä valta silloin on?"
Neuvostoliitto ei tehnyt Suomessa vallankumousta. Mistähän syystä? Suomessa on tehty pikkuhiljaa salavihkaa vallankumous. Valta ei ole eduskunnalla tai hallituksella. Valta on muualla.
En ole paljon valitellut, vaikka eläkkeen korotus tulee nirkosesti. Jostain havaitsin köyhyysrajan numeroarvon: 1300 € kk. Oma eläkkeeni on 800 € . Se lihoo asumistuella noin 200 €. = 1000 €.
Tonnilla kuussa pärjää hyvin.
Jonniin verran enemmän tienaavat tämän päivän lakkoilijat. Lakkoilevat kun nykyinen hallitus kurittaa. Antti Rinteen tuleva hallitus ei kurita. Se lupaa aina vaan parempaa. Mutta ei minulle!?
En äänestä.
Olen ennustanut, että tämän hallituksen jälkeen on valtion velka jälleen entistä isompi. Vahvistan ennustuksen: Antti Rinteen hallituksen jälkeen on valtion velka suurempi kuin tänä päivänä. Minulle ei tule seuraamuksia, vaikka ennustukset eivät toteudu. Silloin pyörrän pyhät sanani.
Puheet ja kannanotot julkisuudessa eivät aiheuta optimismia.
Katsoin televisiosta Mauri Antero Nummisen haastattelun uusintana. Kuten muistamme, niinä vuosina oli artistille kunniaksi olla vasemmistolainen. Haastattelija kysyi:
" --- Oletko yleisvasemmistolainen?" Artisti vastasi kuin minun suullani:
"--- Jos siihen lisätään ymmärrys taloudesta, niin siinä tapauksessa olen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)