Postaukset

 Jonkin verran kirjoitettua kamaa olen onnistunut hupuloimaan. Kait niillä ei kummoista merkitystä ollut, siitä päätellen, etten muista niistä mitään. Elän tässä hetkessä.

Eilen kävin kaupalla. Värkkäsin keittoa yli viiden litran. Lämmitin tämän päivän ruuaksi. Sain runsaasti lisää varastoon, jääkaappiin ja pakastetuksi. 

Juolahti päähäni uimahalli. Kotona peseytyminen osoittautui hankalaksi. Tänään järjestin vuosilipun. Ei paljon maksanut, 56 €. Huteraa liikkuminen on. Hissituolilla pääsee löylyyn. Sattui vaan yksi kaheli. Heitti kuumalle kiukaalle kauhalla kolme kertaa. Laskeuduin tuolilla riittävästi alemmaksi. Olin löylyssä sopivasti. En yrittänyt uimaan, ei pidä väsyttää. Lauha ilma, nollan vaiheilla. Pakkaskelillä ei pysty menemään. 

En osannut hommata aikanaan, en ymmärtänyt ennen kuin näin käytössä yhdellä miehellä. Oikealla puolella selkänojan sivuraudassa semmoinen tuppi, johon voi sijoittaa kepit. Ajoneuvolla menee perille, koppaa tupesta kepit ja jatkaa niillä.

Kun saisi jonkun tekemään. Ei nuo maltaita maksa.     

Elämisen taito

 "Kun tuonen tuvil tullaan, hiljainen on mulla musta povi, ja madon suu on viimeinen ovi". Kuplettilaulaja kehottaa nauttimaan elämästä aikanaan.  Ei se aina ole itsestä kiinni, vaikka sanotaan olevan oman onnensa seppä. Korpelan saunassa syntynyt huoripentu, Äärimmäisessä köyhyydessä ja tyhmyyden vallitessa kasvanut sai kovin kehnot pajakalut.

Enimmäkseen epäonnistuin kaikessa. Kuolemassa tuskin voin epäonnistua. Kukaan ei jää tänne hortoilemaan. En minäkään. En ota huomioon Taivasta, enkä Helvettiä, Ne ovat vain ihmisen mielikuvassa.

Mieli on käsittämätön. Minkähän takia mieleeni tuli muisto suunnilleen 85 vuoden takaa. En ollut silloin koulussa. Olin koululla. Äiti oli sen verran tolkussaan, että  pystyi tekemään opettaja Katri Miettiselle huusholli hommia. Veli ja Anja ei vielä ollut. Osasin jo lukea, mutta ymmärrys vähäinen. Opettaja sekä Äiti olivat muualla. Pöydällä oli radio. Radion päällä kirja. Kirjoista kiinnostuin silloin ja yhä vielä tänäkin päivänä. Kirjan kannessa isoilla kirjaimilla: "TAIVAS JA HELVETTI"  Tekstin sanoja en ymmärtänyt, muuta kuin yhden luvun otsikon, samaisen Taivas ja Helvetti. Näen vieläkin näkymänä nuo sanat. Nyt en muista eilistä päivää tahi oikeaa ja vasenta.

Pielavedellä asui Eljas Laukkanen. Uskaltaisko sanoa: Vanha mies. Kaltaiseni lailla vähän originelli. Maatilansa antanut tyttärensä perheelle. Saanut heidän mökkinsä. Asuin naapurina. Monitoimimies. Kaheksan kymppisenä vielä kalasti talviverkoilla. Muistaakseni viimeinen vuosipäivä kahdeksankymmenen viiden kieppeillä. Turhautui elämänhallinnan hankaluuteen. Itseeni peilaten ymmärrän Eljasta. Siihen mennessä olivat rakentaneet hulppean omakotitalon, johon perilliset tulevat eläkepäivikseen. Oli huoneita.

Eljas omassa kamarissaan askartelemassa. Vaimo tuli vilkaisemaan. Eljakselta kuuli rajut sanat: Jos et kestä kahtoo, niin mäne toeseen huoneeseen, minä ammun ihten! Ja se tapahtui.

Herää kysymys; Taivaaseen vai helvettiin? Papit ovat tietävinään.

Minä olen pehmo, enkä moiseen ratkaisuun pysty. Eikä minulla ole pyssyä. Vielä jatkuu.

Minulla ei ole palavaa elämän halua, eikä suurta kuoleman pelkoa.    

Ajan kulu

 Tuntuu tulevan valvottava yö. Tänä aamuna heräsin ehkä puoli kymmeneltä. Ei tunnu unen tarvetta. Mitäpä tuosta, aamulla saattaa mennä pitkään. Kun jaksaisin huomenna kirjoittaa. Mittari näyttää -30 Sisällä on + 18. Tuntuu viileältä vanhan rungossa. Varon sydäntä, enkä mene ulos liikkumaan. Säätieto lupaa lauhtuvaa. 

Liikkuminen

"Avoautollani" ei näillä keleillä kehtaa yrittää liikkumista. Ei kuitenkaan isosti haittaa. Ruokaa on varastossa. Valmista soppaa ja uunipataruokaa. Moneksi päiväksi. Ja kuha fileetä paistettavaksi. Ellei pakkanen hellitä riittävästi, voin turvautua kaupassa käynnillä taksiin. 

Kohta on kevät, tulossa valoisa aika. Pakkanen nujertuu.

Käytin osan petivaatteista pakkasessa. Patja on iso, enkä pysty sitä yksin kuljettelemaan.

En osannut eilisiltana laittaa pussilakanaa?!. Väsyin kesken kaiken. Yritän kohta uudelleen.                    

Hannu Mäkelän runosta:

 "Pihakuiluun putoaa auringon valoa,                                                                                                            asvaltilla pomppii pallo,                                                                                                                              pikkuiset kädet tavoittelevat sitä,                                                                                                                pikkuiset kädet ja nauru.                                                                                                                              Vanha nainen                                                                                                                                                liikkuu ikkunasta sänkyyn ja ikkunaan,                                                                                                      haluaa hänkin vielä kerran mukaan,                                                                                                            haluaa nähdä miten lapsi etsii palloaan,                                                                                                      vielä elämään voi tulla päiviä.                                                                                                                     Kevään lämmin kuiskaus.                                                                                                                           Se lupaa paljon, muistuttaa niin paljosta,                                                                                                   vuosista, jotka nyt kulkevat siinä,                                                                                                               tulevat kohti, ohi."                                                                                                                                          

                                            

"Pikku pakkasia"

v 1958 risteilimme Eskelisen myymäläautolla Suonenjokea ristiin rastiin. Oli pakkastalvi, kiusaksi asti. Ajopelinä vanhasta linja-autosta väsätty varsinainen rottelo. Sulo Eskelinen säästi. Säästi rahaa, mutta ei henkilökuntaa. Jouduimme kärsimään. Sulo säästi pakkasnesteessä. Täytätti jäähdytysjärjestelmän tentulla. - Se maksaa vain kuuskymmentäviis penniä litra. Varsinainen pakkasneste maksoi jotain kaksisataaneljäkymmentä markkaa litra. 

Puksuttelimme niillä eväillä alkutalven. Tulihan pakkanenkin. Aamulla näytti mittari - 36 .Edellis iltana suojasin levyillä etupuolen ympäriinsä. Moottorin alle sähkölämmitin. Palovaaraa ei muodostunut. Bensiinimoottori käynnistyi helposti. Jätin käyntiin lämpiämään. 

Kieli vyön alla piti rientää tavaroita lastaamassa. Ensimmäinen pysäkki piti olla klo 8.00. Aikani höyryttyä näin ikkunasta valtaisan höyrypilven. Tenttu pyrki taivaalle. Ei päästy pian lähtemään. Silloin en ollut perehtynyt moottorin asioihin. Opiskelin myöhemmin.

Lehdestä luin vastaavan kaltaisen tapahtuman. Dieselmoottorin jäähdyttimessä ollut tenttua. Pieni räjähdys särkenyt moottorin, huono säästäminen.

En ymmärtänyt suojasään aikaan, ettei siinä laiteessa ollut kunnon lämmityslaitetta. Vain kuorma-auton hyttiä varten suunniteltu. Oli kaksi pakoputkea. Kesäputki kulki mahan ali. Talviputki oli toisen puolen istuimien ali ja sen jälkeen ulos. Säätimenä putkien päissä tulpat. On-of. Kylmä aina vieraanamme. 

 Sulo sai hommattua nestekaasu lämmittimen. Voi miten ihanaa! Ilo oli lyhytaikainen. Pullo tyhjeni liian pian. Uutta pulloa ei saatu. Loppui liian aikaisin. - Tulee kalliiksi! Emme saaneet toista kaasupulloa. 

Pirkolla oli pitkä turkki. Minä tarvitsin jaloille lievitystä, ostin huopatossut. 

Yritin siirtyä parempaan työpaikkaan. Jälleen epäonnistuin! Kuten joka kerta.         

Pikku pakkanen

 Töllön vahtimista, lukemistakin. Ei saa unohtaa ulkoilua, vaikka vähänkin. Eilen oli ulkoilman lämpö -21. Laahustin rullakon kanssa sopivan matkan. Väsyminen rajoitti matkan. Nyt näyttää mittari -25 . Kuljin lyhemmän matkan. Lähes äärirajoilla. Sillä tavalla lyhyen, että voin säännöstellä matkaa. Jaksoin kohtuullisesti. Tästä Kirkkokatua kappelin luokse, siitä Pihlajakatua kotiin. Matka tuntui rappujen jälkeen, lähestyvä sydän oire. 

Yritän pärjäillä siihen asti kun pystyn laittamaan ruokani. Saan syödä hyvää, ravitsevaa ruokaa. Ruokavaliooni kuuluu sianliha ja vispikerma, eivät ole kovin nopeasti tappavia, vaikka viisaammat siihen suuntaan vihjaavat. Käytän kuitenkin lisäksi kaalia, porkkanoita, perunoita, sipulia, tomaattia, kurkkua, nokkosta ja muuta mukavaa.

Tämän hetkinen tilanne ei kovin kauan jatku, kaiken todennäköisyyden mukaan. Vapaudun vaivoista, pääsen ikiuneen.