Esimies tässäkin tapauksessa

Tuhrasin verstaalla. Verstas ja ammattikoulu sivuavat dramaattisesti.
Pielaveden sivuammattikoulun johtaja Salmi tuli eräänä kauniina aamuna tarjoamaan työnopettajan sijaisuutta kolmeksi kuukaudeksi.
Tarkoitukseni oli kehittää korjaamoni toimintaa. Joten arvelin hänelle että toimi ei sovellu tavoitteisiini.
Myöhemmin tuli tietooni, että sitä oli tarjottu myös Seppo Karvoselle???!!! Se nyt oli aivan kuolleena syntynyt ajatus: Seppo Karvonen opettajana???!!! Kukahan neropatti lie ajatuksen tuonut?

Meni joku viikko.
Kuulin shokkiuutisen. "Reijo Ruuskanen tulee ammattikoululle!"  !!!!????
Tuon kuultuani kiersi kylmä renki persreikääni!?
Siihen mennessä olin tuntenut "tuntosarvissani" hänet kateellisuuden huipentumaksi.

Tarkkaavaisilta minua fiksuimmilta lukijoilta pyydän anteeksi, kun syyllistyn usein "jankuttamiseen", mutta asiat vaikuttivat kohtalokkaasti alamäkeeni.

Asia oli pahempi mitä unissanikaan osasin odottaa!

Niilo Räihä vuokrasi minulle verstaan, jonka erilaisten vaiheiden jälkeen ostin pankin suosiollisella avustuksella, ilman takaajia.
Niilo Räihä kertoi kuulumisia. Oppilaiden kertomaa:
--- Nyt meillä on opettaja; se tekeekin itse!

Jälkeenpäin ihmetyttää, miksi koulun johto ei puuttunut järjettömään toimintaan? Koulun johdon puolella ei mielestäni ollut syytä kaatamiseni vauhdittamiseksi. Vai oliko???

Minun yritykseltäni loppui asiakkaat: Reijo Ruuskanen otti kaikki ammattikoululle?!
Pielaveteläisten ihmisten järjenjuoksun hitautta todistaa jatko??!!

"Arkajalka" olen, mutta suhtauduin järkevästi:
--- Eihän se pysty hoitamaan monta ajoneuvoa. Sen jälkeen asiakkaiden pitää turvautua verstaani  palveluksiin.  
Enhän voinut tietää, mitä kateus saa aikaan?  Jossain ollut semmoinen lause: "Kateus voittaa kiiman!"

Jonkin asian johdosta jouduin käymään ammattikoulun verstaalla. Mikä näky?
Verstas niin täynnä ajoneuvoja, että ihmettelin: --- Miksi noita ei kasattu päällekkäin?
Ja kysymyksessä oli "ammattikoulu".
Jos Reijo Ruuskasen järjettömyys asettui siihen? Mutta, kun ei!!!!

Verstaan pullistellessa ajoneuvoja, Ruuskanen kiihdytti!
Otti lisää, otti lisää, otti lisää, otti lisää!!!???
Miksi kukaan Pielavedellä ei herännyt?  Siksikö kun Pankissa oli toimihenkilönä Reijo Ruuskasen vaimo?

Sanon tässä suoraan; etten polemisoi Ruuskasen vaimoa. Hänellä oli miehessään kylliksi harmia, kuten arvata saattaa? Hyvän näköinen ja miellyttävä ihminen. 
 Myöhemmin lasteni äiti Ja pankin virkailijat asettivat minut kiusalliseen tilanteeseen. Siinä tilanteessa en ajatellut Ruuskasia, enkä muitakaan toimihenkilöitä.

Erkin verstaalle ei tunkua esiintynyt. Ruuskanen otti edelleen vastaan ajoneuvoja. Niin kauan kuin mahdollista.
Ensiksi täyttyi pysäköintimahdollisuus Koulun seinustalla. Sitten alkoi kasaaminen metsikön reunaan.
En voi jälkeenpäin arvioida, miten pitkä se metsän reunusta oli? Enemmän kuin sata metriä?
Oleellista oli mahdottomuus, jonka mieletön tarkoitus oli minun kaataminen.
Osaltaan onnistui. Aikoinaan aloitin tyhjän päältä.

Yhteiskuntapolitiikan ja elinkeinojen kehittämisen näkökulmasta, miltä mahtaa näyttäytyä moinen "politikointi"?  Ammattikoulun avustuksella saatetiin rehti yrittäjä lisävaikeuksiin?!
Siihen voi sanoa: "Yrittäjä oli kyvytön!"

Ruuskasen ruljanssia kesti kaksi kuukautta. Otti kaikki tarjotut ajoneuvot. Melkoisen tyhmää porukkaa, jos uskoivat niiden tukevan kuntoon.

Metsän puoleisen täyttyessä alkoi vehkeitä ilmaantua julkisivun eteen! Niitä tuli kuitenkin vain pari-kolme.  Heräsikö koulun johto?

Sitten alkoi rahtaaminen. Ajoneuvojen omistajat hinasivat joukolla vehkeitään pois.
Optimistisena arvelin niistä joitakin tukevan korjaamooni.
Väärä luulo! Mitähän sanoo psykologit tuosta ilmiöstä?
Ainoastaan yksi Rambler tuli. Semmoinen sähkövika, jota ei Ruuskanen eikä kukaan muu silloin Pielavedellä osannut. Minulla oli kytkinkaava!

Ruuskanen ei minua varsinaisesti kaatanut, mutta aiheutti osaltaan. Seuraavan "notkahduksen" jälkeen nostin kädet ylös.
Konkurssi.

"Vakooja Hanoi Hiltonissa"

Nukahdin istuimellani. Televisio auki. Kumma juttu? Yleensä petyn televisioon.
Akuutti uusintana. Lopuillaan. Asiaa Kuulokojeista. Meni ohi. Runnin kylpylästä dokumentin katsoin.

USA:n propagandadokumentin sain katsoa vahingossa. Yleensä panen toosan hiljaiseksi siihen aikaan.
Ylen ohjelmatiedoissa mainittiin: "Historiaa." Kai se oli sitäkin?
Voimakkaasti väritetty sankaritarina. Ikään kuin kertoisi Vietnamin Sodan oikeutuksesta. Demokraattinen USA vastaan kommunistinen Pohjois-Vietnam.
Amerikkalaisten sotilaiden kohtelusta sotavankeina. Ja heidän sankarillisesta toiminnastaan.
Tällaisen "historian" totuudenmukaisuudesta ei koskaan voi olla läheskään varma.

Sehän tiedetään lukuisista asianosaisten kertomuksista, että sotavangin kohtalo on kauhistuttava. Olipa vankeus minkä värisen valtion hallussa tahansa. Suomalaisten Venäjällä. Amerikkalaisten eri puolilla maailmaa.
Venäläisten sotavankien joukossa oli Suomessa muutamia poikkeustapauksia. Pääsivät maataloihin töihin. Saivat riittävästi ruokaa. Seksiäkin. Suomen miehet olivat rintamalla. "Kansainvälisiä" lapsiakin syntyi.

Selvää on, että sikäläisten sotavankien kohtelu Vietnamissa oli raakalaismaista. Ei sinänsä poikkeuksellista.
Miksiköhän eivät tee dokumenttia Quantanamon vankilasta, jota eivät lakkauta, vaikka Presidentit lupailevat.

Dokumenttia katsoessa unohtuu helposti.  Kuka pommitti Vietnamia? Miksi pommitti? Miksi poltti asukkaiden viljapeltoja?

Kaikki kauhistelevat alastonta tyttöä juoksemassa iho irronneena kehosta roikkuvina riekaleina. Mikä valtio oli syyllinen?

Dokumentin propaganda tulee esiin irvokkaana: Mainitaan vastustajan "suostuneen". Asiaan perehtymättömään menee täydestä.
Tosi asiassa USA joutui lähtemään "livohkaan".  "Häpeällisen" tappion kärsineenä. Vähemmän sankarillisesti.

Jossain vilahti otsikko Timo Soinin sanomasta: "---USA:n otettava vastuu ...."
Hyviksistä mainiten: Kristinuskolla on veriset jäljet. Kommunisteilla ja Natseilla samoin. Jää nähtäväksi mikä ryhmittymä ylittää näiden "saavutukset"? Oma kokemukseni lopettaa rekisteröinnin melko pian.

USA:n "vapautuksen" jäljillä jatkuu sekasorto. Vietnam kuitenkin kehittyy jotenkin.

Tulkoon tähän toteamus: Koulutoverini Pauli Tolonen sanoi:
 ---- Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet vielä huonommista oloista kuin minä?

Kukaan amerikkalainen ei kysy: --- Miksi sinä et ole demokraatti?

Esimies

Esimies olin silloinkin kun toimin yrittäjänä. Yrittäjäksi ryhtyminen oli huono ratkaisu. En sovi yrittäjäksi. Miksi? Hallitsin alan. Ymmärsin talouden lait. Mutta en osaa pitää puoliani. En osaa pitää puoliani työntekijöiden enkä asiakkaiden suuntaan.
Työläisillä pitäisi olla hyvä palkka ja vähän helppoja töitä. Eikä työnantajalla mitään sanomista.
Asiakkaat eivät halua maksaa yrittäjälle palkkaa. Joka kerta sanovat kiskuriksi.

Naiivi ajatukseni oli kouluttaa itselleni asentajia. Epäonnistuin surkeasti. Jokainen pojan mossi oli olevinaan minua tietävämpi. Mikään ohje ei kelvannut. Oppineet harhakäsityksiä. Niiden karsiminen tuntui toivottomalta. Tahallistakin sutta tekivät.

Hain pellolta Maanviljelijän traktorista käynnistinmoottorin. Verstaalla asentaja korjasi sen. Panin pellolla sen traktoriin paikalleen. Ei toiminut.
Annoin sen verstaalla uudelleen korjattavaksi.
Laite oli pöydällä. Kysyin: --- Onko se vipu nyt oikein päin?
--- On se kunnossa.   
Asentaja ei vastannut kysymykseen.
Vein käynnistimen paikalleen.
Ei toiminut.

Mitä olisin tehnyt? Tapoihini ei kuulu rähjätä eikä vittuilla. Päädyin koulutukseen. Mitä hyödyin herrasmiesmäisyydestä? Maine vain kärsi.

Vein käynnistimen ja asentajan traktorin luo.
Asiassa ei ollut mitään hämärää. Asentaja kuten minäkin tiesimme molemmat, mikä vipu oli väärinpäin.

Istuin Restentin alakerrassa ohraliemi edessä. Istui myös Maanviljelijä:
--- On se sitten näppärä poika. Niin nopeasti laittoi sen käynnistimen.
Asentaja teki tahallista sutta. Asentajan maine kasvoi. Minun maine hupeni. Epäonnistumisen paine rinnassani kasvoi.
Asentajan opettaminen oli hankalaa. Ja maksoi minulle.

Verstaallani piipahti kolmisenkymmentä puuhaajaa. Puolenkymmentä niistä oli kykeneviä.

Politiikkaa

"Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelua". Pakon sanelema tilanne vaati Suomelta "diplomatiaa."
Sitä diplomatiaa sanovat "nöyristelyksi". Oltiin "rähmällään". Rähmälleen jouduimme suurvaltojen laajentumispolitiikan uhreina. Pullasorsasukupolven poliitikot häpeävät "suomettumista". Suomettuminen oli yksi palikka itsenäisyyden säilyttämisen rakennuspuissa.

"Rähmällään itään". (Neuvostoliittoon). Kuin linkkuveitsi. Nyt ovat rähmällään toiseen suuntaan. Linkkuveitsikin häpeää.
Poliitikkomme julistavat: "Seisomme EU:n rintamassa. Keskustelemme Venäjän kanssa, mutta tuomitsemme Venäjän toimet. Emme hyväksy omavaltaista vieraan valtion alueen haltuun ottamista."
Tämä on diplomatiaa! (sujuvaa valehtelua?)  
Venäjä sanoo Neuvostoliiton lahjoittaneen Krimin Ukrainalle. Tässä vaiheessa ei siirrelty kansakuntia maanpakoon. Kenelle Krim kuuluu? Kenelle Krim kuului? Nyt eivät viittaa sanallakaan tataareihin.

Entä Karjala ja Viipuri? Suomi tuomittiin sotasyylliseksi, kun hyökkäsi Hitlerin Saksan rinnalla. Entä sitä ennen? Kuka aloitti?
Rinnastan Tsaarin Venäjän, Bolsevismin ja nykyvenäjän. Venäjä on Venäjä: "(vaikka voissa paistaisi)".

USA kaatoi diktaattoreita. Tuli "Afrikan kevät". EU:n ortodoksit ja Natointoilijat joutuvat todistamaan "takatalvea" ja sekasortoa. Kansojen kärsimysten lisääntymistä. 

Politiikkaa

Milloin Suomen natointoilijat tulevat järkiinsä? Ei näytä lupaavalta. Ainoa teeveessä esiintynyt "linssiluteista" ja länsihurmioituneista poikkeava älykkö on Pekka Visuri. Katsoin juuri. Ainoa järkimies vaikutti ujolta ja vaivaantuneelta esittäessään tosiasioita.
IkiWanha alleviivaa hänen sanomansa.

Venäläiset sotalaivat ja ydinaseet eivät korreloi. Toimittajat ja Suomen poliitikot, niin, ovatko he sokeita, vai tarkoituksenmukaisia?  Eivätkö he tiedä, vai eivätkö usko? Ydinase pystytään kuljettamaan määräpaikkaan ohjuksella, lentokoneella, junalla, kuorma-autolla, moottoriveneellä ym.
 Kenties Ponssen metsäkoneella?

Kuulumme Länteen. Kuulummeko? Minä vain kysyn! Mitä on länsi? Tämän hetkisen mediasta saadun informaation mukaan Länsi tarkoittaa USA:n johtamaa liittoumaa.

Poliitikot "lesovat" suomen ja USA:n kesken sovitulla puolustus-- jne. Onko se viisasta? Minua kerran kritisoivat USA:ta arvioimastani.
Minua viisaampi vetosi länsimaiseen sivistykseen. Mitä on länsimainen sivistys? IkiWanhalle ovat kertoneet sen alkuperäksi aivan muuta kuin USA.

Kristinusko ja länsimainen sivistys tuhosi Amerikan alkuperäiskansat. Ryösti heidän maansa. Rahtasi orjia Afrikasta. Pudotti atomipommin, kaksikin. Euroopan kristityt keksivät giljotiinin. Keksivät kidutusmenetelmiä. Keksivät kaasukammiot.
Tällaistako on humanismi. Tätäkö on länsimainen sivistys?
Suomalaiset snobailevat. Länsi on hienoa. Totta kai me kuulumme länteen!

Länsi on kaukana. Itä on lähellä. Kekkonen sanoi:
"---Ystävät läheltä, viholliset kaukaa."    

IkiWanha sanoo: Siili ei mene talveksi karhun pesään.  Suomi pystyy asumaan Karhun naapurina.

Vielä kerran: Suomi ei ole Ukraina. Ahvenanmaata ei voi verrata Krimiin!
Ja mikä vieras valta haluaa sulkea Perämeren?????? Voi pyhä yksinkertaisuus!? Lapsellista spekulointia!

Politiikkaa

Eduskunnassa on: Liian paljon nuoria. Liian paljon naisia. Liian paljon kauniita. Liian vähän rohkeita.
Aamusta iltaan kuuluu jankutus. Nuoria ja naisia enemmän päätösten tekoon! Sekö pelastaa meidät?
Itämeren kaasuputkesta oli framilla Vanhanen ja Lepomäki.

Nuori nainen osoitti ymmärtämättömyyttä:
--- Venäjä panee kaasuhanat kiinni, kuten Ukrainan esimerkki näytti.
"Venäjä panee hanat kiinni!"  Lauseen kuulin jo silloin, kun Lepomäki ei ollut vielä syntynyt!
"Panee öljyhanat kiinni". "Panee kaasuhanat kiinni".  "Panee atomihanat kiinni".  Mitä kaikkia hanoja lieneekään?

Tv:n dokumentti kertoi viimeisestä sotakorvausjunasta. 
Saman vuoden syksyllä v 1952 astuin asevelvollisena palveluun.
Komensivat tehtävään. Lappeenrannan lähistöllä valtio osti hevosia. Sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Itselläni oli sodan jälkeen venäläinen hevonen, suomalaisten sotasaalis. Poikasena touhusin sen kanssa. Suomalaisen nimen saaneena Maiju. Oli hyvä kumppani.  Sattumuksia.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi totesi. Kun sitä valtiota ei ole, ei ole myöskään YYA-sopimusta. Siitä huolimatta Venäjä ei kieltänyt Suomelta velkaa, mitä Neuvostoliitolta jäi.

Tulimme dokumentin teosta Venäjän Karjalasta.  Huomiota herätti suuret koneet jyräämässä Suomen puolella.
Venäläisiä vehkeitä suorittamassa maaperätutkimuksia.  Maksoivat Suomelle velkaa sillä tavalla.
Joskus yhteyksissä mainitaan saadun jotain samasta syystä.
Miksiköhän "arvaamaton" Venäjä  ei pannut vielä hanoja kiinni?
Oliskohan syynä luottamus? Suomi on luotettava kauppakumppani:  maksaa kaiken minkä ostaa ja mitä sovitaan.  

Vihjailevat pohjoisen episodista.  Pakolaisista. Ajatteleeko kukaan, miksi se selvisi niin pian? Tapahtuneen tarkoitusperää ei IkiWanha tietenkään ymmärrä.
Selvisi joutuisasti. Neuvottelemalla. Julkisuutta karttaen. Ei meuhkattu televisiossa.
Miksi se ratkesi niin pian?

Tuntuu joskus siltä, ettei meikäläiset tajua, miten pitkälti Venäjällä on valtioiden rajoja?
Sotahullujen pitäisi ymmärtää, että Venäjälle on eduksi rauhallinen luoteisraja, jonka takuumies on Suomi.
Minä vaan kysyn: Kuka takaa sitten, kun sillä rajalla on Nato?

Tämän jupinan aloitin kaasuputkesta. Kansainvälinen kaupankäynti edistää RAUHAA. Itämeren kaasuputki edistää kaupankäyntiä.
Kumpi on rauhanomaisempi. Kaasuputki vai Suurvaltojen sota-alukset? Minä vaan kysyn.
"Venäjä on pahis". "USA on hyvis". Suomalaiset niin sanovat. Uskotaan?

Sota on rikos! Vieraan maan pommittaminen on sotarikos!

Kuka aloitti? Kuka aloitti Ukrainassa?  "Vihreät miehetkö". Oliko Ukrainan presidentti, joka ajettiin maanpakoon, vaaleilla valittu?

Kuka aloitti Syyriassa? "Vapaan Syyrian" armeijako?

Miksi länsivallat kiirehtivät tukemaan? Tuliko paremmaksi? 
Ei hyvältä näytä!

Esimies

Vähän valotusta kokemuksiin.
Sain käsiini Lappeenrannassa tykistön aliupseerikoulusta todistuksen. Sitä katsoessani havaitsin: Minähän olisin halutessani ollut primus.!
Myöhemmin joku kiinnostui. Jos erehdyin kertomaan, tuli vastaan toteamus:
Olet sinä ollut melkoinen pinko!
Olinko?
Joidenkin tapahtumien takia olimme evakossa aliupseerikoululta. Tarvitsivat muihin tarkoituksiin.
Siitä seurasi sijoittelussa, että eri linjojen oppilaita oli vähän sekaisessa järjestyksessä.
Sattui silloiselle yläpetilleni tykkilinjan oppilas Torvela, fiksu mies.

Evakko päättyi. Aliupseerikoulu palasi päiväjärjestykseen. Päästiin päämäärään. Todistuksien jaon juhlatilaisuuteen.

Jokainen tietää itse, mihin asettuu paremmuusasteikolla. Siis suunnilleen. Kertoivat todistukset jaettavan ensiksi paremmuusjärjestyksessä ensimmäiselle kymmenelle ja sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.
Arvelin itseni siihen hilkulle. Olenko kymmenen sakissa? "Pöljimmäksi" en itseäni uskonut.
Meitä oli 70.

"Oppilas Talo. Oppilas Rajewski. Oppilas Jauhiainen..... !!!!???"
Yllätyin niin kuin vain voi yllättyä!!
Yllättyminen vaikutti vielä viikkoja myöhemmin, kun jouduin ryhmän edessä ilmoittamaan vääpelille sotilasarvoni. En pystynyt sanomaan mitään järkevää.

AU-koulun todistusten jaon jälkeen alikersannti Torvela sanoi; --- En minä tiennytkään; millainen pinko minun yläpetilläni makaa!!
Torvela oli tykkilinjan oppilas, eikä tuntenut minua. AU-koulu  oli kokonaisuus. Minä olin tiedustelulinjalla, tulenjohtueessa. Pilkallisesti "nuuskijoita".
Jonkinlainen kohahdus kävi todistuksien jaossa nimeni kuuluessa! Ei minua kukaan niin korkealle noteerannut. 
Pelasin, tai en pelannut, matalalla profiililla. Ujouteni vaikutti. 

Jälkeenpäin spekuloin mahdollisuuttani "primukseen". Jos olisin näissä heikoissa arvosanoissa pyrkinyt parempaan, olisivatko manipuloineet numeroita? 
Eivät manipuloineet Lukkarin hyväksi! Lukkarilla oli kykyä ja pyrkyä. Kuitenkin minä matalan profiilin yksilö olin todistuksessa parempi.

Jos olisin arvannut kohoavani arvostelussa niin korkealle; olisinko motivoitunut? Kaksi asiaa: Kunnian himo ja kunniankipeys. En tiedä, mahdollisuus ei käynyt.

Sen aikainen normaali käytäntö nimitti linjansa parhaan apukouluttajaksi, "santsariksi". Kohdallani poikkesivat. Santsariksi valittiin Alikersantti Lukkari. Hänellä oli pyrkyä ja taitoa.
Linjan parhaalla Jauhiaisella "matala profiili". Lukkarin minäkin arvioin saavan tiedustelulinjalta parhaan todistuksen.
Santsarin paikkaa himoitsivat. Se oli "helpoin" osa armeija-aikaa.

                                                  *****
Harjoittelimme nopeaa murtoviivamittausta.  Semmoinen urakka: Aamupäivällä mittasimme 7 kilometriä. Iltapäivällä 5 kilometriä. Semmoista ei ole tarvittu pitkään aikaan. Kehitys on huimaa. Onhan tuosta jo aikaakin 63 vuotta.
Piti kulkea maastossa ilman karttaa. Antoivat alkupisteen koordinaatit. Sitten mitattiin 50 m köydellä matka. "Kompassimies" katsoi käsisuuntakehällä suunnan. Minä piirsin mm-paperin päällä olevalle läpinäkyvälle levylle mm-paperilla 50 m vastaavan matkan. Viimein loppupisteen koordinaatit.
Joka kerta pysyttiin kartalla. Usein sallitun toleranssin sisällä.

Vasta tätä kirjoittaessani tulee mieleen, että määräsin "askeleiden" suunnan  ilman "komentelua". Yleissilmäyksellä harkitsin parhaiten soveltuvan reitin. Kertaakaan en kuullut poikkeavia sanoja.
Alikersantti Jauhiaisen ryhmä oli paras. (pinko)?

Tykkimiehet toimivat aktiivisesti. Niinpä jäi tauoille pitempi aika. Lojuttiin kentällä rennosti.
Käsisuuntakehää käyttävä Rahikainen aprikoi, kysyi:
---Mitenkä sitä pystyy panemaan hanttiin? Olit niin kaukana, ettet varmaan nähnyt ja niinnii pien virhe? Vastasin täsmällisesti:
--- Köyden suunta kääntyi aavistuksen verran vasemmalle. Sinä annoit lukeman, mikä osoitti oikealle. Siitä tiesin.
Ahaa!
Käsisuuntakehä on (oli) vain hieman isompi kuin tikkuaski. Laitteen käyttäjä toimi moitteettomasti. Saatiin aina hyvä tulos.
Tapahtui näin: Rahikainen antoi lukeman.  Sanoin: ---Katoppas uuvvestaan:
Nämä kaksi sanaa riitti: Rahikainen katsoi ja antoi uuden oikean lukeman. Emme vatuloineet.
Ryhmäni luotti täysin.

Tulkoon tässä valaiseva esimerkki.
Ryhmille annettua suunistustehtävää ei selostettu etukäteen, Vain ensimmäinen etappi.
Harjoitukseen lähtiessä harkitsemattomasti karsin välineistä pois kompassin. Tykkimies Pitkänen oli viides. Hänellä ei ollut varsinaista tehtävää. Varamies. Hänen kannettavanaan kiväärin lisäksi muuta "roinaa". Armeijan kompassi oli savoksi sanottuna "koloho". Lisähankaluutena rinnalla olevien hihnojen joukossa.
Helpottaakseni Pitkäsen kulkua maastossa, tein ohjesääntöjen vastaisen ratkaisun. Sanoin:
---- Jätetään kompassi pois, kolkkaa turhaan rinnalla. Minun käsisuuntakehäni riittää suunnistukseen.
 Kuinkas sattuikaan: Erkillä oli onnea. Yleensä ei ole. Taivaalla loistava aurinko!
Tehtävä määräsi ryhmän kahtia. Kahden miehen ryhmän piti mennä määrättyyn koordinaatiopisteeseen. Mukaani jäi kolme tykkimiestä. Meidän piti mennä määrättyyn suuntaan 2200 m.
Tietenkin Pitkänen tarvitsi kompassin!? Ei jääty vatuloimaan. Annoin käsisuuntakehäni Pitkäselle.
Minulla ei ollut minkäänlaista kompassia! Niin voi olettaa. Kuitenkin: oli aurinko!! Kompasseista paras! Pitää vain tietää kellon aika.
Katsoin suunnan suhteessa aurinkoon. Annoin laitteen Pitkäselle: --- Alakakee männä! 
Oletin seuraavan tehtävän sellaiseksi, jossa ei tarvitse kompassia. ???
Siinä kohtaa olimme määrätyssä pisteessä. Reitin laatija suunnitellut tarkasti, ovelasti. Paikka oli harjanteen rinteellä tiuhan katajikon keskellä. Ennen armeijaa en suunnistanut minkään laitteen avulla, ei ollut kokemusta. Piti oivaltaa se minkä suunnistajat tietävät. Suorin tie ei ole nopein.
Ensin nousimme harjanteelle. Otin näköpisteen puihin. Auringon avulla. Hyvä näkyvyys pitkälle.

Etenimme semmoista marssinopeutta. Harjanteelta näki hyvin: Lindin ryhmä räpiköi katajikossa niitä taivutellen. Tarkkaan harkittu reittisuunnitelma: Kuka älyää? lienee kokeiltu jokaisella ikäluokalla.
Ohitimme Lindin ryhmän kevyesti kävellen.
Mahdoton muistaa menetelmää, jota käytin. Luotinko vain arvioon, suunta oli varma. Nyt jälkeenpäin on vaikutelma, etten puhunut mitään:  Ensimmäiset sanani: --- Alakeehan katella ympärille, pitäis olla hollilla: 
Tykkimies hihkaisi:
--- Tuolla!
Rastimiehet näkyivät suoraan rintamasuunnassa vasemmalle noin 50 m.

En kiinnostunut tuloksista. Tulipahan tehtyä.
Mutta tykkimiehet! Olivatko he "pinkoja"?  Mistä lie, tiesivät? Oma ryhmäni oli ylivoimaisesti nopein. "Tynkäryhmä" oman osuutensa nopein.  Niin kertoivat.
En kovin perustanut, että olisin välittänyt, tein vain minkä piti.

Sitä en uskaltanut kertoa kellekään: Olin yhden vuorokauden PU:na. Kirjaimet tarkoittavat: Päivystävä Upseeri.  Vietin määrätyn ajan määrätyssä paikassa. Vastasin puhelimeen:
---- Paikka, puhelimessa kersantti Jauhiainen.     
---- Onkos meillä sen nimistä kersanttia?
---- Varusmieskersantti.
Otin opikseni. Sen jälkeen vastailin puhelimeen alikersanttina. Ettei tarvii selitellä.
PU:n laatta rinnalla olisi oikeuttanut arvovaltaan. Yleensä se oli upseerin rinnassa. Minä en ommellut edes kersantin natsoja.

Varusteita luovuttaessani tuttu nuorempi alikersantti huomasi:
--- Eipäs oo Jauhiainen ommellut kersantin natsoja?
--- Enpä kehannut.

Lepään, kirjoitan vielä kaksi aiheeseen liittyvää  tilannetta. Nousuviikolla