Bio-uskovaiset

Tosiasia unohtuu monilta; valtion rahat eivät riitä! Vaikuttaa siltä että Suomessa on jokunen miljoona kansalaisia, jotka eivät sitä tiedä, eivätkä tiedä tai usko tämänkään jälkeen. Eivät lue IkiWanhan blogia.
Poimin lauseen Ylen netistä: Biotalous jäi nuolemaan näppejään. Kysymys on tukiaisista. Hallitus ei keksi, mitä tukia voi poistaa? Yksi mahdollisuus on käytettävissä: Ei lisätä tukiaisia. Kun ei lisätä, alkaa media myötäilemään valittajia.

Meitä opetettiin elämään kurissa ja Herran nuhteessa. Nyt biotaloudesta tehtiin jumala. Biotalouden ortodoksiset saarnaajat ovat fokuksessa.  Maailma pelastuu! Pelastuuko? Ja pitääkö Suomen kantaa vastuu pelastumisesta?
Mitä se maksaa?  Kuka maksaa? Suomen kansalaiset?

Öljyn kulutuksen vastustamisessa tulee kaksinkertainen lasku.  Menetetään öljyn tuomat verotulot ja lisätään tukiaisilla valtion menoja! Erkin laskuopilla tuo on huonosti kannattavaa. 
Jarrutetaan hurmiota tuulimyllyistä ja biolaitoksista siihen asti, että niillä saavutetaan taloudellista hyötyä.  Rautalangasta väännän. Tuloa enemmän kuin menoa.

Siinä vaiheessa kun näyttää kannattavalta tulee avuksi ahneus. Yritykset ja liikemiehet kyllä haistavat apajan.

Sähköautot yleistyvät ilman valtion porkkanoita. Joku aina haluaa kulkea etunenässä. Haluaa ostaa kuriositeettina sähköauton. Ilman valtion tukia. Valtion ei kannata hosua. Hosumalla tulee vain...
Uutinen kertoo kahden suuryhtiön hankkeesta: Rakentavat latauspisteverkoston. Sen tyylinen tapa on oikea. En tiedä, maksaako valtio siitä tukiaisia? Toivottavasti ei. Näille firmoille ei tuota vaikeuksia sen toteuttaminen.

Öljystä puheenollen: Keikkamatkoillani tapasin Vanhan Herran. Saksalainen mies yrittäjänä Suomessa. Sitten eläköitynyt. Poikansa jatkoi.
Vanhat yrittäjät eivät opi helpolla joutilaiksi. Vanha Herra vietti aikaansa poikansa yrityksessä. Ei puuttunut toimintaan näkyvästi. Liittyi seuraani kahvitauolla.  Ostanut leivoksia. Umpinaisessa kovamuovisessa pakkauksessa.
 --- Hyvä pakkaus. Näitä ei kohta ole. Kolmessakymmenessä vuodessa loppuu öljy.
Eletiin 1980-lukua. Tiedämme ettei öljy loppunut!

Olen elänyt jo liian pitkään. Jotain vähän muistan. Ensimmäinen kuulemani ennustus kertoi öljyn loppuvan v 1980 mennessä. Seuraava ennustus kertoi v 2000.  Yhä sitä vain riittää! Eikä sen kaivaminen tule vielä liian kalliiksi. Niin kalliiksi, että biohurmio voittaisi taloudellisuudessa.   

Politiikkaa

Vastoin vakaata uhmakkuuttani kävin äänestämässä. Kannatan kansanvaltaa, mutta: "Jos valta on kansalla, kenellä se silloin on?". Kansanedustajaksi pääsee vain puolueiden kautta. Puolueet ahnehtivat ehdokkaiksi jostain seikasta tunnettuja henkilöitä. Eivät halua heidän menestyvän, vaan taktikoida äänipotin kasvattamisessa. Joskus sattuu vahinko ja taktiikan kohde meneekin läpi!
Lienen niitä harvoja, jotka näkevät systeemin läpi.

Siksi lakkasin äänestämästä. Lupasin äänestää vasta, kun presidentin vaalissa on vastakkain hetero ja homo! Uskallan sanoa kuuluvani heteropuolueeseen.  Kerran äänestin piruillessani. Katsoin Kuopion vaalipiiristä semmoisen naisehdokkaan, kokoomuksesta, joka ei missään tapauksessa saa paljon ääniä. Piirsin hänen numeronsa.

Tarkistin tuloksista. Äänisaaliinsa oli vaatimaton. Tilastosta tarkistin. Tilasto kertoi hänen saaneen Pielavedeltä yhden äänen! Siinä se! Erkin antama ääni! Jos ehdokas oli realisti, hän ei  piitannut tuon taivaallista. Tiesi olevansa vain listan täyte. Itse olisin käyttäytynyt siten.
Entä sitten? Jos Hän oli nuori nainen ja aikomus kiivetä politiikan portaita?  Ehkä kiinnostui pienistäkin?
Tarkkaillessaan, mistä vähäiset äänet tulivat? Yksi ääni Pielavedeltä? Mitä ihmettä? Kukahan se on?
Hän oli IkiWanha Erkki.  Vahinko, etten pannut nimeään muistiin! Ihossani kerta kaikkiaan kihelmöi: Saisinpa tavata hänet!!!!!

Normaalimpi tilanne lienee sen kaltainen, että äänestäjät kehuvat oman ehdokkaansa menestyneen. Kaikki haluavat olla voittajan puolella! Esimerkiksi, Jörn Donner-Martti Ahtisaari. Donner sanoi olevansa "voittajan puolella".

Surkuhupaisalta näyttää Ville Niinistön riemu. Vasemmisto yrittää omia osansa "vaalivoitosta".
Aikovat viedä asioita "ihmiset edellä", kun "porvarit" vievät talous edellä.
Kun nuorilta kysytään toimintansa tavoitteita, ne sisältävät yksinomaan valtion menoja lisääviä.
Katsovat punaisilla ja vihreillä silmillä. Pitäisi katsoa kaukokatseisesti kirkkailla silmillä. Onko poliitikkojen silmät kirkkaat? Enimmäkseen näen niissä jonkin laista kiiltoa!

Tässä välillä istuin ruudun ääressä. Voi että! Kaikenlaisia typeryksiä haalivat asiantuntijoiksi! Kuvataiteilija Jani Leinonen esiintyi viisaana. Viisautensa oli varsinaista hölmöyttä. Varsinainen typerys. Tämä on sosiaalista mediaa, saan sanoa niin pahasti kuin haluan. Tätä lukevat varsin harvat. Vain Meidän kieliset, jota kieltä ei kukaan ymmärrä.

Koko ohjelma: "Perjantai" oli yhtä soopaa. Tuntui etten ole samalta planeetalta! Ehkä en olekaan? Elänkö vain unessa, kuten Yrjö Kallinen epäilee?  Masinoitu ruskeaihoinen nuorukainen panettelemaan persuja!  Se näyttää olevan trendi Ylessä. Ikään kuin persut eivät olisi suomalaisia. Ruskeapintaiset eivät ymmärrä, mitä uhrauksia ja ponnisteluja, muutama tuhat kuolluttakin, vaati tämän yhteiskunnan rakentaminen.
Miksi eivät rakenna omilla alueillaan ihannemaailmaa? Miksi se pitää tarjota Pohjan perukoilla? Miksi panettelevat meitä suvaitsemattomaksi? Jos Suomi ottaa miljoona vierasta, huomataanko sitä siellä, mistä lähtivät?

Rasismi? Olenko Rasisti? Siihen olen präntännyt tällä palstalla aikaisemmin. Kerroin ensimmäisestä kohtaamisestani tummaihoisen naisen kanssa asiakaspalvelutilanteessa. Tapahtui v 1952. Kertakaikkiaan positiivinen kohtaaminen. Pystyisivätkö nykyiset "suvakit" samaan, mitä ujo savolaisnuorukainen?
Minä vähä eppäelen!

Tarina saattaa löytyä tältä foorumilta otsikolla: "En ollut rasisti".  

     

Ihmisen arvostus

Omasta mielestäni pidän jonkin arvoisena tekemääni dokumenttia Ohemäen koulun vaiheilta. Surkeiden välineiden ja vähäisen kokemukseni ansiosta dokumentti ei täytä minkäänlaisia kriteereitä.
Ilmaisen jälkeenpäin näin: Tulipahan tehtyä. Kukaan muu ei semmoista tehnyt, saati sitten parempaa!

Taktikoin. Pyysin Esa Jääskeläistä pioneeriksi ja turvaksi. Itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettia, vain huono maine, joka seuraa haudan jälkeenkin. Kun varovasti kerroin epäilyksestäni, Esa suhtautui hyväntahtoisesti. Tosiasia on, että sekin vaatimaton tekele ei olisi onnistunut ilman Esan mukana oloa.
Esa vähätteli osuuttaan. Ei katsonut tarpeelliseksi oman nimensä tuloa esille. Jos Esa ei olisi ehdottanut osallistumista, ei monikaan olisi suostunut.

Unohdan turhan hienotunteisuuden, koska Väinö Malinen unohti!
Väinö Malinen kertoi vuosikymmenten takaista tarinaa: Kulkijamies saapui Tervarantaan. Kertoi kaskunomaisesti, miten lyhyellä matkalla hän kohtasi kolme kuuroa:  Ensin tuli vastaan Ventel Huuskonen. Sitten tuli vastaan Korpelan kuuro ja sitten ukkoskuuro.
Eikö Ristisen Väinö ajatellut, miltä minusta mahtoi tuntua viittaus alhaiseen syntyperääni?
Selvennän: Ukkoskuuron tuntee jokainen. Ventel Huuskonen oli vähäkuuloinen, yksi "meidän herramme muurahaisista." Korpelan kuuro oli äitini, vähäkuuloinen ja vähäjärkisenä tunnettu, huorpentukatraan synnyttäjä.

Ovatko ihmiset samanarvoisia?
"Minä vähä eppäelen".  

 

Uhkapelaajat

Saivarteleva luonteeni vaikuttaa, että takerrun sanamuotoihin. Urheilutoimittajat käyttävät mielestäni sopimattomia sanoja. Jotenkin tuntuvat vääriltä.
Lottorivien lukijat sanovat lopuksi: "Onnea voittajille". Minusta se kuulostaa oudolta; Voittajillahan oli onnea! En kyllä tiedä, miten muuten se pitäisi suomeksi sanoa. Englannin kielessä se on jotenkin näin: congratulate, tai congratulation. Olen vähäkielinen, enkä oikein ymmärrä.

Kuultuani tuosta hirmuisesta Jättipotista, tulin aatoksiin: Saattaapi olla, että juuri tuo voittaja tarvitsee onnea, jonka voitto ei kaikesta huolimatta olekaan onnenpotku?  Tai kenties semmoinen potku, joka vie vitelikkoon?

Luulen olevani peräti niin järkevä, että säilyttäisin tajuntani tuommoisen onnen kohdatessa. Tarkemmin ajatellen en uskalla tosissani väittää, että pystyisin säilyttämään mielenrauhani.
En ole tottunut rikkauteen. Kohta yhdeksän vuosikymmentä totuin köyhyyteen. Köyhän pää ei kestä tuommoisen rikkauden määrää.

Rikkaan pää kestää. Rikas tottui rikkauteen luonnollisena olotilana. Rikkaan mielestä kymmenentuhatta tai satatuhatta ovat vain varallisuuden mittarin numeroita. 89 000 € on käsittämätön rahamäärä köyhälle! Kestääkö pää? Tarvitseeko toivottaa onnea?

Tähän liittyen muisteloa. Savon Sanomien kolumnisti vertaili kahta lottovoittajaa: toista positiiviseen toista negatiiviseen voittajaan. Puumalalaiseen ja lapinlahtelaiseen. Muistini ei takaa toisen olleen Puumalalaisen. Sallikaa kirjailijan vapaus?
Lapinlahtelainen voitti lotossa parikin kertaa semmoisen summan, että pääsi julkisuuteen. Yksityiskohtia en tiedä, mutta luultavasti käyttäytyi "lottovoittajan" tavalla. Mihin Savon Sanomien tekstissä vihjattiin.

Puumalan lottoajasta oli henkilökuva lehdessä. Auvoinen kuva vaatimattomasta perheestä, joka osti läheisen lakkautetun kansakoulun. Artikkelissa mainittiin jonkun lapsensa sanoneen: "Jos voitetaan lotossa, ostetaan tuo koulu!"
Kuinkas sattuikaan? Voittivat lotossa ja ostivat sen koulun!
Tarvitsivatko onnea?
Lehden toimittaja vertasi puumalalaista lottovoitajaa positiivisena, verrattuna lapinlahtelaiseen.

Puumalalaisella ei ollut riittävästi onnea. Lehtiuutinen kertoi murheen Puumalasta. Puumalan lottovoittaja hirttäytynyt ostamansa koulun liiterissä.

Olenko minä onnellisempi köyhänä?
Synnyin köyhänä köyhäksi. Niinpä elää kituuttelen vähissä varoissani. Onnellisuudesta en tiedä?

Blogin katsojat

Kiinnostaa maat, joista tilasto kertoo muutaman numeron. Blogini on julkinen katsottavaksi. Selvää on, että joku Suomen kielellä kirjoittava korpifilosofi ei herätä huomiota, eikä kiinnosta tippaakaan.
Kysyin Samulilta Amerikasta olevia merkintöjä?  Samuli arveli, että mahdollisesti Firmat etsivät päästäkseen tyrkkäämään mainoksia. Pohdittuani tulin tulokseen, ettei firmoja kiinnosta, kun en ota vastaan kommentteja, joka tietää vähäistä, melkein olematonta liikennettä.

Vakoilijat haravoivat avainsanoja, jotka johtavat kohteeseen.  Venäjältä ei tullut moneen kuukauteen yhtään tärppiä. Kokeeksi kirjoitin joskus Venäjästä. Piruillessani sijoitin tekstiin Venäjän kielisen sanan sikäläisillä pukstaaveilla.
Tuli monta tärppiä!
Mitä vakoilua minussa on? Ei sitten mitään. Todella ei yhtään mitään!  Kertovat, että kaikki haravoidaan! Automaatti tekee sen halvalla ja nopeasti.

Eilen kirjoitin USA:n pommista ja pommituksista kirjoitin aikaisemmin. Heti näkyi 11 tärppiä, vaikka kuukausiin ei näkynyt yhtään.
Ennätys USA:sta yhdellä viikolla toistasataa merkintää!

Ruotsista tulee. Siellä asuu Mika Kemppainen. Saksassakin asuu paljon Suomalaisia. Joku saattoi tuntea minut. Joku nuorempi. Portugalissa asuu suomalaisia. Mutta Ranska? Jollakin viikolla näkyy kymmenen osumaa. Ihmisiä vai "haravakone"? Tiedetään Ranskan tekevän tiedustelua tehokkaasti.

En aiheuta toimenpiteitä. Saan kirjoittaa kammioni yksinäisyydessä ihan mitä tahansa.

En ole extrovertti

Olen introvertti. Sekin vielä kaikkien muiden vikojeni lisäksi. Vai onko introverttiys kaikkien vikojeni isä?
Ekstrovertti on parempi. Ekstroverttiä suositaan. Ekstrovertistä pidetään. Seurallinen ekstrovertti on tervetullut. Introvertti ei kelpaa. Introverttia ei huolita porukkaan. Introvertti ei saa olla oma itsensä.
Introverttia vaaditaan muuttumaan ekstrovertin suuntaan.
Vaaditaan toimimaan persoonallisuutensa vastaisesti!

Puolisona, isänä, työntekijänä, saattaa moni introvertti olla monta ekstroverttiä pätevämpi.
Jo  vuosia aikaisemmin  ajattelin tuohon suuntaan. Että miksi sitten? Miksi kaltaisiani kohdellaan kaltoin?

Avasin töllöttimen. Vilahti pätkä ohjelmaa, Akuutti.  Introvertti. Sallivatko introverteille kunnian palautuksen?  Vieraskielinen toimittaja sanoo introvertteja ymmärretyn väärin.

Kanssani asiakassuhteessa ollut, syöpään kuoleva mies sanoi: "Sinä olit väärin ymmärretty mies ja kärsit siitä vieläkin". Hänellä ei ollut tarvetta teeskennellä.
Jatkoi vielä: "Sinä teit minulle sellaisen työn jollaista ei kukaan muu."

Vieraskielisen ohjelman toimittaja luetteli useita introvertin ominaisuuksia, joita työhön ottajat haluavat, mutta eivät halua sitä, joka sanoo olevansa introvertti. 

"Kaikkien pommien äiti".

"Kaikkien pommien äiti".  Karkeaa jenkkihuumoria! Länsimaiset, suomalaisetkin, mediat julistavat suurta saavutusta, suurta pommia ihailevaan sävyyn. IkiWanha sanoo: sotahullut. Ei hyvältä näytä, pelottaa! Pohjois-Korea ei ole ainoa sotahullu maailmassa.

"Kolmas maailmansota myöhästyy." Tuo lause vilahti Ylen nettisivulla. Myöhästyykö? Ylipitkän elämäni varrelta en muista, oliko yhtään päivää, ettei jossain tapeltu? Loppuiko toinen maailmansota? Jos loppui, niin milloin? Uteliaalle melkoinen tutkimuksen aihe: Montako rauhan päivää oli suursodan jälkeen? Tuntuu, ettei yhtään!  Vuosikymmeniä kului Korean sodasta. Loppuiko se koskaan?

UISA on aina oikeassa. Sen vaikutelman saa mediasta ja Suomenkin poliitikkojen ajatuksista! Joskus tuntuu, että USA samaistetaan YK:n. Eilenkin uutisissa siihen sävyyn kerrottiin USA:n laivaston purjehtimisesta Koreoiden lähistölle.
Semmoistakin lientymistä oli havaittavissa, että USA ei olisikaan enää maailmanpoliisi? Nykyinen Presidenttinsä aikoo pitää sen aseman edelleen. Maailman vahvimman valtion aseman.

IkiWanha sanoo: --- Tulipa tarpeettoman kalliiksi? En voi kuvitella pommin hintaa? Montako loistoautoa? Montako kerrostaloa? Monenko Amerikan köyhä terveydenhoito?
Ja koko materiaalin tuhlaus vaivaisen 36 "vääräuskoisen" terroristin hengestä!
Ja paljonko uutta vihan siementä kylvivät?
Vähenivätkö, vai lisääntyivätkö terroristit?

Vaikuttaa siltä että terrorismi on ehtymätön luonnonvara.