Pitää aloittaa lääkkeen syönti

En purjua yhtä mittaa sairaaloissa. Aina olen äkkinäinen. Automaatti-ilmoittaminen hämmensi aluksi. Sitten tajusin; siinähän on samanlainen valo kuin kaupan automaattikassalla. Sen jälkeen jotain säätämistä. Kone sylki paperin, jossa oli aika ensimmäiseen. Toinen aika oli vasta 14:00 !?
   Ensimmäiseen tutkimukseen pääsin pian. Vaikutti kuin olisin päässyt hiukan etuajassa. 
Homma sujui joustavasti. Hoituri kehotti odottamaan mahdollisesti päästä aikaisemmin seuravaan. Kusta pihistäminen vaati veronsa. Istuin vessassa, kun puhelin soi. Vokkelokoura ja housut solmussa en ennättänyt vastaamaan. Soitin takaisin. Hoituri vastasi. Kysyi; olenko sairaalan alueella?  --- Olen vessassa. 
   Kohtuullisessa ajassa pääsin toiseen ja hiukan enemmän odottamalla kolmanteen.
Urologi on pienikokoinen nainen. En kyllä epäillytkään; on pätevä penkomaan miehen alapäätä. Tähystys, koepalat ja polttaminen.
Kun puhui lääkityksestä; ilmaisin pettymykseni edelliseen lääkitykseen.
Lääkäri selitti järkeen käyvästi ja määräsi lääkityksen.
Olin mielissäni hyvästä kohtelusta. En tarvinnut vonottaa. Huomioivat iän ja tilanteeni.  Kuuden kuukauden jälkeen kontrollikäynti. 

    Vointini on kohentunut juhannuksen aikaisesta ihan itsestään. Pitkiä viikkoja. Koko ajan säätämistä. Selvisin! Jää arvoitukseksi mistä niinkin selvä oire johtui?

   Tuntuu vain niin turhalta merkityksetön elämä. 

Muistiin panoja

Ensi viikolla KYS:n.
Kontrolissa kävin v 2017. Samalla ajokortti.
Katsoin käynnit tarpeettomiksi. Sydämen oireita en tuntenut. Unohdin PSA-lukeman, kun sillä puolellakaan ei tuntunut vaivaa.
Kun tunsin eturauhasen oirehtivan, otin yhteyttä heti. Sen takia olisi pitänyt käydä, kun PSA saattoi olla koholla. Sitä ei tunne. Unohdin syöpäepäilyt.

Veren painetta mittailen. Mittarin ohjekirjassa mainitaan vaihtelut.
  Tänä päivänä 9:n jälkeen:  150  75  49
Alkuviikosta:  136  78  58 . Syke tavallista korkeampi.  Vähän myöhemmin ranteesta  48 .

Papereiden kulmiin merkittyjä ajan kanssa.
128   79   49
158   74   48
143   72   55
157   81   48           Rauhallisin mielin

Ruokasotkuja

Alkoi siitä kun sekoilin kaupassa, ostin liikaa ja vääriä ruokatarvikkeita. Toimin kuten järkeni myöten antoi. Virheeni korjasin sekalaista sisältävällä uunipadalla. Laitoin lasivuokaan ja peitin alumiinilla. Ruoka osoittautui yllättävän hyväksi. Söin muutamina päivinä. Jäljellä oli yhden aterian verran. Eilispäivänä rupesin aterioimaan. 
  - Mitenkäs maha tuntuu niin täydeltä, vasta alotin!
Niin, senkin pöljä, En säilyttänyt jääkaapissa, vaan hellan uunissa!? Lämpiminä päivinä huonelämpö 26 astetta. Taitaa olla vähän "mynnähtänyttä". Jouti pyttyyn. Sitten makkaraa ja jotain muuta.  Pilvisen päivän hämärtyessä illaksi alkoi tuntumaan. Löhötuolista suoraan tiskialtaalle. Vessaan ei olisi ennättänyt. Vatsa tyhjäksi. Melko paljon.

Annoin kulua muutaman tunnin, kun ryhdyin normalisoimaan. Tavan mukainen aamupuuro illaksi: Iso-kaura ja täysjyvävehnäjauho, mustikkakeitto. Sama satsi tänä aamuna.

Korvasin menetyksen "lounaalla". Voissa paistettua kuhafilettä sipulilla höystettynä ja tomaattia. Vähään aikaan en huuhtonut suutani. Nautin suuhuni jääneestä makunautinnosta.

Hiellä ja vaivalla

Heräsin aamuyöstä. Makuuvaatteet litimäkänä, mutta vain hartioiden kohdalta. Kävin suihkussa. Käänsin peiton kuivempi puoli ylöspäin. Lakanan päälle poikittain pyyhe, sen päälle vielä kesäpaita, että tuntuisi kuivemmalta.

Nukahdin pian. Noustua panin kosteat pyykkiin. Ihmettelin, kun ei yhtään kuseta? Vesi imeytyi hikenä petiin.
   En muistanut pyykkiä. en sittenkään, vaikka kuului hirmu rysäys. Vasta äsken muistin pyykit koneessa. Hirmu rysäys selittyy koneen hypätessä linkouksen alussa. Kait pitää hankkia uusi pienempi kone. 

Pääsen nukkumaan puhtaan kuivan sängyn päälle.

Kaupassa käynti unohtunut!

Miksi en kuollut koronaan

Siksi, kun en asu Ruotsissa. Hoivakodit ja vanhat ihmiset joutuivat sylkykupeiksi. Virukset eivät piileksineet hoivakodeissa eikä vanhoissa ihmisissä. Virukset tulivat muualta. Iskivät heikoihin kohtiin. Henkilökohtaisesti olen moninkertainen riski. Miksi? Ei minussa ollut viruksia. En tartuttanut ketään.
   Karanteeninomaisessa olen majaillut toistakymentä vuotta. Elämäni tuntuu merkityksettömältä, turhalta. Tahallani en kuitenkaan pyri saamaan ruttoa, vaikka saattaisi olla helpompaa kuolleena. Virustauti kohtelee monia kaltoin. Tokkopa pääsisin lievin oirein? Täytyy sinnitellä. Se on elämän tarkoitus.

Rajattoman vallan halu

Jostain syystä aloin vuosia sitten tuumailla diktaattoreista. Voisiko ilmaantua ja päästä valtaan uusi diktaatori? Tarkoitan sellaista, joka vaikuttaa koko maailmaan. Pieniä diktaattoreja vaikuttaa siellä, täällä.
   Katsoin osan ohjelmasta, joka kertoo Francosta. Vaikuttanut pitkään Espanjassa. Francon valta ei ulottunut laajemmalle. Ei ollut rahkeita.

Niin, voiko tulla todella iso diktaattori joskus?  Ison valtion Suuri Päällikkö osoittaa ujostelematta diktaattorin elkeitä.
   Arvelin olevan mahdoton päästä Valtiaaksi, kun edustajat valitaan vaaleilla. Kallistun vähitellen siihen suntaan, että valta voi keikahtaa.

Vatii riittävästi kannatusta. Päälliköllä on vahva kannatus. Eikä edellisetkään diktaattorit olleet hengen jättiläisiä.

Tällä Herralla näyttää olevan jo oman armeijan alku. Tuota en olisi uskonut. Minulle kertoivat viisammat, että kun vain tarpeeksi lujasti uskotaan, kaikki on mahdollista toteuttaa. Pelottavaa!

Ensin valtakunta sekasortoon, sitten Kannattajajoukot astuvat remmiin. Valtaan nousee diktaattori.
Sen jälkeen ammutaan ensin ja vasta sitten kysytään!

Tuntuu hankalalta

Ajatukset ovat puuroa tai velliä. Joutilaisuus vie vähänkin.  Kirjoittamisesta jää jotain jälkeeni. Siksi yritän pakertaa.
   Tytöt kävivät sunnuntaina. Minä olin harvinaisen huonosa hapessa. Epäilen ositain ulostuslääkkeen vaikutusta. Tavara tulee löysänä. Ravinteita hukkaan?
   Olen ihmetellyt näköni vaihtelua. Saattaa juontua leikkauksesta. Aivoista. Suunnilleen tähän tapaan. Sunnuntaiaamuna käväisin ulkona. Sisälle tultua näytti harhaisesti, kuin edessä olisi ohut verho, lähes näkymätön. Tällä hetkellä näkymä piirtyy selkeästi. Kerran uimahallille mennessä oli "hämärä verho". Läksiessäni paluumatkalle havaitsin, -minähän näen selvästi! En kiinnitä ilmiöön paljoa huomiota. Ei vie mielenrauhaani.
   Aioin ottaa u-lääkettä aamulla ja illalla. Kuitenkin tänä aamuna tuntemukseni mukaan en katsonut hyväksi. Sen sijaan otan nyt illalla. Huomenna on vietävä näytepullo. Siksi varmistan, ettei ole "tungosta" ahdistamassa rakkoa ja eturauhasta.  Kun on liika tavaraa, saattaa tuntua, ettei tule kusta eikä paskaa. Perushaitta on eturauhanen. Sen ehdoilla eletään.
   Huomisen näytteen pystyn ottamaan sääntöjen mukaan, mutta keskiviikoksi hoituri lupasi sopivan tavan.
   Tuntuu ikuisuudelta kaksi viikkoa siihen, kun menen KYS:n