"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?

Kysymys pulpahtaa mieleen, kuullessani mediasta tulevasta kellon viisareiden säätämisestä. Yhäkö siitä jauhetaan paskaa? Alun pitäen koko kellojen rukkaaminen oli vailla järkeä. Vuorokauteen ei voi lisätä enempää tunteja. Mahtuu vain kaksikymmentäneljä! Asian selvitti karjatilan isäntä ovelasti: "Noussaan viijjeltä ja ollaan nousevammo neljältä! Koulujen alkamisajankohtaa ehdottivat siirrettävän tuntia myöhämmiksi, kun oppilaat ovat väsyneitä? Erkki piruili: - Kun siirretään koulun alkamista, siirtävät sängystä valumistaan saman verran, nukkuvat pitenpään!        

Jonkun kääpiövaltijon pikkudiktaattori ylpeili saavutuksellaan. Heillä on ihan oma aikavyöhyke, poikkeaa muista puoli tuntia!!!

Väittely siitä, kumpi on oikeampi, kesäaika, vai talviaika? Tyhmää pähkäilyä. Luin jo kahdeksankymmentä vuotta sitten allakasta: "Kun aurinko on meridiaanissa..." Siinä on oikea aika, perustuu auringon asemaan maasta katsoen. Miksi tuon muistan? Siksi kun sana meridiaani oli tuntematon sanavarastossani, en ymmärtänyt. 

Typeryys kukoistaa, huomenna on jälleen kellon viisareiden säätelemisen aika!?                                                                                                                

Ihmisen pahuus

  Eino Leino runoilee: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Pahoja ihmisiä tunnetaan nimeltä. Heitä löytää perheväkivallasta. Löytää rikollisista. Mistä kummasta johtunee, kun pahoja yksilöitä pesiytyy kansojen johdossa. Näennäisen demokraattisestikin valituissa.  

Kertoman mukaan Jeesus julisti rauhan sanomaa. Veriuhrinsa meni hukkaan, ei se pelasta kristittyjä maalliselta väkivallalta. Ei pelasta lapsia kuolemasta murhaajien käsien kautta. Sodissa kärsivät eniten äidit ja syyttömät lapset.

"Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi." Ulkomuistista kirjoitin Raamatun luomiskertomuksesta. Iskelmänikkari laulaa: "Nukkuuko Jumala, vai jatkaa luomistaan?" Perustavalaatuinen kysymys. Ihminen on melkoisen epäonnistunut luomus.

Jeesuksen seuraajat eivät noudata oppi-isänsä opetuksia. Kaikkein eniten harjoittivat väkivaltaa, kiduttivat järkyttävillä tavoilla. Tappoivat omalla oikeudellaan kymmeniä miljoonia syyttömiä ihmisiä. Nämä "rauhanliikkeet" ovat kristityt ja kommunistit.                       

"Jumalan sotilaat." Tuttu määritelmä. Melko monet armeijat lienee nimittänyt omia sotilaitaan noin juhlallisesti. Toisessa maailman sodassa moni armeija soti vastakkaisilla puolilla, sekä joskus samalla puolella. Muuttuiko puolta vaihtaessa Jumalan valtuutus? Totta kai armeijat kysyivät valtuutusta.        Putinin rosvojoukot mellastavat Ukrainassa. Järjetön sota. Onko Putinilla Jumalan valtuutus? Tiettävästi on Venäjän ortodoksi kirkon ja piispan valtuutus.                    

Tartuin uudelleen Golda Meirin kirjaan Elämäni. Huikea, uskomaton tarina. Pieni porukka. Piti selviytyä lukuisista sodista voitollisesti. Tätäkään kirjaa en ole lukenut aikaisemmin kokonaan. Juutalaisilla oli Jumala ja usko Luvattuun Maahan. Arabit olivat, lienevät edelleen, eri mieltä. Menee yli minun ymmärrykseni.

Ukrainan sotaa ei voi sanoa Jumalan sodaksi. Selvästi Venäjän sota ja Putin on nykyajan Tsaari, Venäjän maan keisari. Vallan sokaisema. Ennustajan lahjani ei kerro mitä tuleman pitää?

Olen hyvin surullinen. Säilyykö Suomi myrskyn tuholta?        

                                    

Semmoista elämää

 Tänä aamuna katsoin kalenteriin. Helmikuun kuudes, maanantai v 2023. Tiia, Terhi ja Teija viettävät nimipäiviään. Myöskin mainitaan arvopäivä, saamelaisten kansallispäivä. Savolaisten kansallispäivää ei mainita koskaan, eikä missään. Ei ansaitsekaan. Syrjintää olen havainnut. "- Ei ole synti olla savolainen, se vaan on niin suuri häpeä!" 

Heräsin savolaisena savolaiseen aamuun. Siinä neljän  viiden kieppeillä. Varhaisena ajankohtana tunsin itseni uskomattoman virkeäksi. Ei ripaustakaan väsymystä. Nousin ripeästi puuronkeittoon. Puuro sisälsi kauraryyniä, kokojyvä riisijauhoa ja lautaselle soppaa ja loraus vispikermaa. Tiedän tuon terveelliseksi, sanokoot ravintoterapeutit mitä tahansa.

Menneellä viikolla oli eri eväät. Uni katkesi jalkakipuun. Kipu oli pientä sen rinnalla, mikä tuntui muuten. Kertakaikkisen huono olo. Semmoiseltako tuntuu kuoleman tuleminen? Tunsin ahdistusta. Paniikissa menin konjakin ostoon.

Eihän tuossa sinänsä mitään, mutta Isra tuli koneen takia, enkä minä ollut tolkussani. Lojuin puoli tajuttomana. Isra pani netin kuntoon ja meni menojaan. Minua vähän hävettää ja harmittaa.

Viinan kirot? Monia vuosia olen lukenut Sydän lehteä. Joku kirjoittaa; - "todella paha tunne sydämessä, konjakki auttoi." Saman olen kokenut. Sinäkin aamuna, kun Isra tuli tokkuraisen luo. Opettivat, että viina on s yntiä. On sanottu: "Viina on viisasten juoma." En tiedä. Minä tavoitan helpotusta ahdistukseen. Löydän myös hyvän olon tunnetta. Äärimmäistä hyvän olon tunnetta. 

Todellista hyvän  olon tunnetta sain kokea lapsuudessani vain kerran, että se jäi mieleeni. Istuin Tervarannan tuvan penkillä. Vieressäni Tervarannan Aukusti hakkasi hakkurissa kessuja piippuunsa. Penkillä välissämme oli lehti Yhteishyvä. Aukusti näytti sormellaan lehdestä kirjaimia. Mitä arvelevat kasvatusoppineet Aukustin metodista? Opin lukemaan helposti ja varhain. 

Muistikuvani kertoo; istun penkillä jalat roikkuen. Tervarannan tuvassa ei ole ketään muita, katson peräseinän ikkunaan, minulla on erittäin hyvä olla

  Sen verran lapsuutta. 

Yhdeksän vuosikymmenen pituiselta taipaleeltani jäänyt harvoja hyvän tunnen hetkiä.      

Microsoft vai Venäjä?

 Ehkä ei kumpikaan, ehkä vain Erkki ja Erkin kone? Ei vain oikein toimi.

Pitkään on kiusannut sateenkaaren sukupuoliset. Ei riitä vaatimus kirkossa vihkimiseen. Menee avaruuden verran yli kaljuni, kun riittää oma ilmoitus, sukupuolesta ja sen muuttamisesta.

Uskonnot ja sateenkaariset tekevät tyhjäksi luonnon järjestyksen. Kuluneella viikolla luin kirjailijan omaelämäkertaa. Sanoo sateenkaarisista; "eivät voi lisääntyä." Tunsin naisen, jonka mies oli homo. Heillä oli poika. Ero tuli kun asian laita selvisi. Sateenkaarisilla voi olla munasarja sekä siittiöt sukupuolensa mukaan, niin kuin luonto on luonut.

En ole kirjanoppinut, enkä tiedä syitä, eikä minun tarvitsekaan, mutta kun ajattelen itseäni. Jos huomenna ilmoittaisin olevani nainen, ei minulta häviä vehkeet. Häviäminen ei haittaisi, ne ovat jo virattomat.

Julmaa ja epäinhimillistä on väkivaltainen kohtelu, jota on joissain "uskovaisissa" valtioissa. 

            

Terveys

 Verenpainetta seuraan jatkuvasti. Joskus kuluu pitempi aika mittausten välillä. Jokin, en muista tarkalleen, mikä, sai minut mittamaan, ehkä pieni aavistus. Panen numerot, poikkeukselliset, näkyviin.

                                          150   100   94 

                                          146   102   96

Sys on suunnilleen vanhuusiälläni tavanmukainen. Dia on jatkuvasti jotain 75, nyt se oli100. Pulssi on tavattoman korkea, 96. Melkein sata! Ei kuitenkaan tunnu pahalta. Tulee mieleen yli kymmenen vuoden takainen. Ensimmäisessä kontrollissa lääkäri Sinikka Kuusisto kiinnitti huomion sykkeeseen 44. Kysyi urheilusta. Vuosien kuluttua sanoi: Vielä on urheilijan sydän, syke 49. Monissa mittauksissa vähän yli 50.  Valtimolta sormella tunnustellen tuntuu melkoista vaihtelua.   Kuulostellaan.  

Taantuminen

 Eipä sitä enää hyökätä eteen päin. Hidastuu. Tv-näytelmässä ikänainen loukkaantuneena kivahti: "En ole pöpi, enkä kuuro!" Minä olen paljon kumpaakin. Nukkuminen sotkeentuu. Viime yö kului suunnilleen näin. Uni ei tullut vielä puolen yön jälkeen. Nousin lukemaan Marlene Diedrichiä. Varsinainen yö kului siinä. Neljän aikaan panin kirjan sivuun. Nukahdin suunnilleen puoli yhdeksään. Puuro ja ruokailu. Jälleen Marlene. Päivällä nukuttamisen torjuin. Vitkutan tänä iltana pitkään. Ehkä sitten nukuttaa. 

Viisaat kuulemma pystyvät nollaamaan. Minun ajatukseni takertuvat johonkin. Ajatuskuviot laukkaavat taukoamatta. Kaikkea turhaa. Kokeilen hengittämistä, mutta sekin pian tyrehtyy uusien ajatuskuvioiden tieltä.  Kun jalat olivat kunnossa, tehokas lenkkeily vaikutti. Kuvaruutujen sininen välke haittaa joidenkin mielestä. Olen taipuva uskomaan siihen. Tämä on kuitenkin henkireikä. Olen ujo introvertti, enkä helposti liity seuraan. Maanantaina näyttää olevan sydän ja diabetes kerho, saisinko aikaiseksi vilkaista. Oireita. Miten lähellä on pöpilä?

Naakkafilmiin värkkäsin selostusta. Ehkä joku suostuu lukemaan. On kelvannut oma lukemiseni. Ääni vain huononee ja surkea hammasproteesi haittaa.

 Sähköajoneuvonkin taisin ostaa suotta. Odotan kuitenkin kesää, kun on valoisaa ja väylät paljaina. En aavistanut, miten hankala on käsitellä ohjausta kipeällä oikealla kädellä. Polkupyöränkin lopetin. Huono tasapaino ja kädet vatkasivat.

Poski- ja otsaonteloiden vaiva tuntuu loppuneen. Lienee aika proteesiremonttiin.  

Jaksamista

Takkuista. Olen tuumaillut ja sanonut ääneenkin: -Olisi kohtalaista, jos pää ja jalat pysyisivät toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Kohtalo määrää toisin. Jalat ovat velliä ja pää kuin "Haminan kaupunki".  Ja olen vasta yhdeksänkymmenen. Sanovat: "Ikä on vain numero!" Se on vain huumoria. 

Hain postista paketin. Kevyt paketti oli liian painava. Eihän se ollut painava kokoonsa nähden. Lepäsin välillä Olavi Leskisen kadun talon rappusilla. Siitä oli vaikea nousta seisaalleen. Aseman tunneli ja hissit antoivat vähän lepohetkeä, että jaksoin jotenkin kotiin.  

Repeloin paketin. Paljastui siistin näköinen laite. Tunnistin kuvan mukaiseksi. Ensimmäinen havainto; yksi pultti puuttui. Tallella oleva pultti oli erikoispultti, päässä matala kumipehmuste, saman tapainen kuin kynän tylsässä päässä, huomattavasti kiinteämpi. Istuinta vasten. Rupesin sommittelemaan. Tylsä pääni havainnoi: Eihän tämä käy. ? Ei mitenkään! Kääntelin laitetta uudelleen ja uudelleen. Ei hyvä. Kokeilin ruuveja; mitenkähän näiden pitää olla? Pitääkö palauttaa?      

Tuli selvästi ilmi pääni huono kunto. Aivot toimivat pätkittäin kuten eräällä humoristilla. Sellaistakin tuumailin; pitääkö pöytään rustata lisäainetta? Äkkiä selvisi. Ei tarvinnut. Olin jotenkin sokea siihen asti. Näin selvästi ruuvien asennot ja laitteen asennon. Asettelin laitteen paikoilleen, säätelin ruuvit. Puuttuva ruuvi? Kuinka ollakaan, romuistani löytyi vain yksi pieni pultti, sopivan pituinen, sopivalla kierteellä, kuusikantainen ilman pehmustetta. Se sai kelvata. Pöytää piti vetää seinästä irti. Huteran oloinen, pitänee pöytä kiinnittää. Laite on yllättävän tukeva.

Kesti kauan, kaksi tuntia! Tekevä ei ihan kahdessa minuutissa olisi tehnyt, ehkä kahdessatoista.