Kampanja, kampanja, kampanja. Jokainen ehdokas kehui omaa kampanjaansa loistavaksi. Vaalit voidaan pitää ilman kampanjaakin. En äänestänyt, kun en välitä. Läpihuutojuttu se on, vaikka spekulantit yrittävät selitellä. Valtaosa äänestää tavallaan, vaikka kuinka meuhkattaisiin. Silloin aikanaan kun äänestin, osasin äänestää mieleni mukaan, kampanja ei vaikuttanut ollenkaan.
Kasvoin korpikommunistien keskellä ja maalaisliittolaisen Savon Sanomien lukijapiirissä. Siitä huolimatta sosialidemokraattinen suuntaus kehittyi jo kuusitoista vuotisena. v 1950 presitentin vaalissa demarit Julistivat: KOKENUT PAASIKIVI JOHTAKOON. Ei minulla ollut tietoakaan äänioikeudesta, täytin seuraavana keväänä kahdeksantoista. Menin kuitenkin kuuntelemaan vaalipuhujaa. Tilaisuus oli Taavetti Muonalla. Muonan Taavetti oli ainoa demari lähipiirissäni. Puhuja oli Vihtori Lahti. Mieleeni jäi piippua polttava hahmo. Puheesta vain se, että Paasikivi on eri puoluetta. Kuulijoita oli vähän, en muista, montako.
Itselleni jäi mysteeriksi, mikä minusta teki demarin? Parikymmentä vuotta myöhemmin Pauli Tolonen sanoi: "Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista kuin minä?"
No, Pauli nyt ei kovin hyvin ymmärtänyt. Jokijärvelle perustivat SKDL:n nuoriso-osaston. Emil Karel kulki Korpelan ohi yllään pikkutakki ja punainen kravatti. Olin lammasta nylkemässä, polku meni siitä vierestä. Emil houkutteli toimintaan mukaan, mutta olin vaitonainen, en halunnut.
Mikä minut vieraannutti demariudesta? Heti armeijasta päästyäni valitsivat minut Joroisten Jyskeen puheenjohtajaksi. Olin siihen tehtävään juuri täysi-ikäinen, mutta en suinkaan valmis. En muista, ketä ehdottivat, sai kannatusta. Sitten joku ehdotti minua, ja kannatettiin. Hämmästyin "vallan kauhiasti", enkä ymmärtänyt edes kieltäytyä, enkä uskonut äänestystä voittavani. Enkä olisi voittanutkaan, mutta äänestyksessä tapahtui virhe, jonka huomasin vasta jälkeenpäin: Täysivaltainen seuran jäsen oli täytettyään seitsemäntoista vuotta. Äänestyksen ratkaisi kaksi alle ikärajan olevaa äänestäjää. Vaali olisi voitu kumota. Sitä en ymmärtänyt, en ajatellut menemistä politiikkaan, enkä sääntöihin perehtynyt. Nuo kaksi poikaa äänestivät urheilumiestä, johon suuntaan halusin kehittyä.
Pari vuotta kului. Minut valittiin TUL:n Savon piirin yleisurheilujaostoon. Tunsivat minut. En osallistunut yhteenkään kokoukseen. Piirikokoukseen menin Jyskeen edustajana. Tapahtui Pieksämäellä. Kokouspäivä oli sunnutai. Lauantai-illaksi kutsuivat demarien junttakokoukseen. Ensimmäinen ja viimeinen junttakokous minulle. Demarien kahtiajako meni yli ymmärrykseni, eikä kukaan osannut vastata kysymyksiini. Niinpä kokouskin meni yli hilseen. Yksi naisedustaja rupesi itkemään, sanoi: Minä en tule koskaan tämmöiseen kokoukseen. Kokouksessa äänestettiin. En muista, mistä äänestettiin, enkä muista ymmärsinkö, mistä äänestettiin? Haettiin kai jotain yhteistä linjaa.
Varsinaisessa kokuksessa kommunistit esittivät johto- ja toimihenkilöiksi oman listansa Urho Rauteen johdolla. Sitten demarit esittivän oman listansa ja enemmistönä voittivat jokaisen äänestyksen. Yksi demari suivaantui jatkuvaan ennalta tiedettävään tulokseen päätyvään äänestämiseen: "Ettekö te aseveljet....."
Jyskeen puheenjohtajana minua juntattiin: Ensin kävi toimitsija Rahkonen. Hän puhui asiaa ja ymmärsimme toisiamme. Hän oli rahavaan oloinen mies enkä arvannut hänen tehtäväänsä. Kuulin hänen puhuvan puhelimeen: "Oikein hyvä poika, oikein hyvä poika..." Demarien niin sanottu vähemmistö hallitsi TUL:ää. Muutama viikko myöhemmin Mustosen konttorissa yrittivät painostaa huomattavt demarit, Mustonen ja Mikelistä Mononen. Olivat pahoillaan Rahkosen käynnistä. Kiusaannuin ja häkellyin, en sanonut juuta enkä jaata.
Parin syyn takia en viihtynyt kaupan alalla ja menin Helsinkiin oppimaan uutta ammattia. Myöhemmin Aatto Tarvainen kertoi heidän ihmetelleensä ja luulleensa minun menneen "kuukilaisten" politrukiksi. Naurattaa noin absurdi ajatus. Umpirehellisenä ja vähän lapsellisena en sovi aktiivipoliitikoksi. En olisi menestynyt. Jos kuitenkin jostain syystä olisin päässyt etenemään, ei pääni olisi pysynyt terveenä. Kaltaiseni pehmeät luonteet niissä hommissa tappaa alkoholi.
Eduskuntavaaleissa demareille tuli Romahdus. Kaltaiseni kannattajat jättivät äänestämättä keskinäinen riitely harmitti ja suututti. Sen jälkeen äänestin demareita pari kertaa ja presidentin vaaleissa Koivistoa.
