Tuossa edellisessä jutussani höperehdin. Kuulin väärin ilotulituksen alkuajan. Se onkin laillista jo iltakuudelta. En ole perehtynyt, kun en ammu yhtään rakettia.
Nukkumarytmi sotkeentui. Tänä aamuna heräsin kolmelta. Lojuin tunnin ja nousin puurottelemaan. Askaroin jotain. Läksin lenkille. Sataneen lumen pehmittämällä väylällä näkyi vastaan tulevat jäljet. Kenkien jäljistä päätellen kokoiseni mies. Lähtenyt varhain, kun koko kierroksen tehtyään jo palaamassa.
Alkumatkalla Suonteelta puhaltava viima pieksi lunta kasvoille. Siioninsillan jälkeen tuisku jäi selkäpuolelle ja lauha ilma tuntui leppoisalta. Seuraavat jäljet oli polkupyörän, kohta toisetkin. Tien laidassa oli loikkinut jänis, luulen että rusakko. Toiset eläimen jäljet pysäytti; kärppä, ajattelin, mutta tarkemmin katsottuani päättelin minkiksi, oli tien yli suunnannut joen rannassa kumollaan olevan veneen luokse. Meijerin luona näkyi vastaan tulevat naisen kenkien jäljet. Kruununsillalla käveli nuori nainen, olkalaukku keikkuen sivulla; jonnekin töihin. Autojono eteni hiljalleen, Kuopioonko? Sairaalan rannan polku oli aurattu hyvissä ajoin. Kotiin tulin puoli seitsemältä
