Mainos sanoo: "Vain otettu lääke vaikuttaa". Niinpä niin! Mutta onko vaikutus aina myönteinen? Voisin sanoa, että ottamaton lääke auttaa!? Sepelvaltimotautiset syövät monia lääkkeitä. En syö! Toistaiseksi otan vain kolesterolilääkettä epäsäännöllisesti. Epäsäännöllisyyteen aion kuitenkin vähän terhakoitua.
Lääkkeet auttoivat aikanaan. Onko ehdottomasti oikein nauttia kerran määrättyä lääkettä hamaan viimeiseen elon päivään asti? Epäilen.
Kiusallisen eturauhasvaivan takia olin kaksi vuorokautta sairaalassa Iisalmessa. Sorkkivat veret irti, eikä muuta apua tullut. Määräsivät lääkkeeksi Praziolia. Popsin tuota vuoden verran. Kirjapainoammattilaisella oli semmoinen opus, josta uteliaana tutkailin lääkkeen ominaisuuksia. Lukemani ja kokemani perusteella tuo rohto oli vaivaani sopimatonta. Sitten kuulin lääkärin suusta uudesta amerikkalaisesta lääkkeestä, jota aluksi sai määrätä vain urologi. Säännös muuttui ja oikeuden sai myös yleislääkärit. Sain reseptin ja napsin noita pillereitä ehkä noin seitsemän vuoden ajan. Uskoin niiden auttavan. Tulin vaivoin toimeen pikkutarkalla elintapojen säätelyllä. Parantavaa vaikutusta ei ollut. Viimeiseen tulppaan tarvittiin "sorkkimista".
Leikkauksen jälkeen määrättiin Primaspan ja Zocor. Zocor oli älyttömän kallista. Zocor ja Proscar maksoivat kumpikin noin tuhat markkaa kolmen kuukauden annos. Puolet maksoi Kela ja itselleni jäi maksettavaksi molemmista yhteensä tuhat markkaa. Tuntuu älyttömältä! Onneksi tilanteeseen tuli muutos.
Sain Zocorin erityiskorvattavakai ja tuli halvemmaksi. Sitten keksivät mahdollisuuden käyttää rinnakkaistuotteita, halvempia. Leikkauksen jälkeen jäi betasalpaaja tauolle, ehkä harvan sykkeeni takia: 38.
Rytmi oli omituinen, ajattelin, että saattaa pysähtyä. Kolmen kuukauden tarkastuksessa sain reseptin Enconcordille. Lääke tasoitti rytmin, se löi kuin kello: 39. Ei tuntunut hyvältä. En jaksanut mitään. Noustuani portaat toiseen kerrokseen, piti irvistää tuskasta, niin kovin kävi takareisiin. UKK-kävelytestissä syke nousi vain 96:n. Ennen leikkausta se nousi 120:n. Valitin terveyskeskuksessa. Johtuisiko kolesterolilääkkeestä? Olin vähän aikaa ottamatta. Ei auttanut. Nuori sijaislääkäri, "pikkutyttö" keinutteli tuolissaan ja vakaumuksen rintaäänellä vakuutti lääkkeen ottamisen välttämättömyydestä. Mistäpä hän tiesi, kun näki minut vain sen kerran vilkaisulla, suuremmin asiaaan paneutumatta.
Jatkoin Zocorin nauttimista ja myös Emconcordia noin seitsemän kuukautta. Tuli kutsu Kuopioon. Nuorehko mieslääkäri teki jotain kansainvälistä tutkimusta. Mittailivat kaikin tavoin. Sairaanhoitaja Pielavedellä epäili "reisivaivani" syyksi Emconcordia. Hän oli oikeassa! Mainitsin siitä. Tutkiva lääkäri plarasi paperit ja tulokset, sanoi: "Ei se ole välttämätöntä". Annoin lääkkeet naapurin emännälle; hänellä oli sama lääkitys.
Höylättiin eturauhanen toukokuussa. Veren vuotoa tuli ajoittain. Viimeinen punainen suihku näkyi heinäkuussa. Vuosien kuluttua huomasin kusen seassa pieniä verihyytymiä. Kävin terveyskeskuksessa. Vuoden kuluttua saman ilmiön takia pääsin Kuopioon. Huuhtelivat ja sanoivat eturauhasen hieman kasvaneen. Anoin tehdä mikä tarpeellista on. Vähän hankaluuksia. Ratkesi vuotamaan. Hiukan dramatiikkaa. Pyörtymisen rajoilla pääsin kuopioon.
Silloin tällöin näkyi punaista. Julkisten tilojen teräskouruun suihkusi vaaleanpunainen viiva. Vuodet kuluivat. Tulin heikkoon kuntoon. Lyhyellä ajalla putosi paino neljä kiloa, eikä olemiseni tyylissä mikään ollut muuttunut. Luulin lopun lähestyvän. Tutkittiin Mehiläisessä ja rasituskokeessa Suonenjoella. Vuosikontrollissa näkyi hiukan alentunut hemoglobiini. Ei kuitenkaan kovin huono; 127.
Kun jätös rutistetaan pönttöön, ei sitä enemmän tutkita, huuhtaistaan menemään. Joskus kiinnitti huomioni tumma väritys. Ehkä mustikkasopasta? Sitten! Pöntössä vilahti oudon näköistä. Osa oli normaalin näköistä, mutta piti katsoa tarkemmin: siinä oli suunnilleen kourallinen nokareita, mustia hiiliä. Veripuna häipyi pakokputkesta!
En syö Primaspania! Jos sen takia kuolen, niin sittenpähän kuolen. Niin huonossa kunnossa, kuin olin, ei eläminen viehätä. Keräsin nokkosta rautalääkkeksi. Kunto kohentui hiljalleen. Sitä todisti kohentunut hemoglobiini: 149. Lääkäri huomasi saman kuin itsekin: pieni rytmivirhe oli poistunut. Joka johtui ehkä stressistä?
Uimahallissa parin altaanmitan uituani piti levähtää oireen takia. Vaivoin räpiköin pari kolme sataa metriä välillä leväten. Eilen uin 1300 metriä enempi lepäilemättä ja ilman yhtään oireilua.
Toistaiseksi otan kolesterolilääkettä. Lieneekö välttämätöntä? Asiat muuttuvat, tuo lääke ei maksa paljon mitään.
Melkoinen rahamäärä valui suolieni läpi turhan päiten. Dopinkia harrastan, juon konjakkia pienen pulollisen viikossa.
