Että ottaa päähän! Poliittisissa päättäjissä on liian paljon nuoria, liian paljon naisia, liian paljon kauniita. Eivät näytä osaavan peruslaskuja, ei edes yhteen- eikä vähennyslaskuja! Mitä hyötyä heille on algebran opiskelusta? Vaikuttaa kuin eläisivät virtuaalimaailmassa.
Einari Vidgren ei käynyt kouluja, ei opiskellut algebraa. Sanoi olevansa hyvä päässälaskija.
Miljardi on siksi suuri, ettei siihen sisältyvää ykkösmäärää osaa hahmottaa, mutta kokonaiset miljadit voi laskea päässä, vaikka ei ymmärräkään kokonaisuutta.
Suomen valtion vuosibudjetti on 50 miljardia. Valtion velka saavuttaa pian sadan miljardin rajan. Nuoret poliitikot eivät ymärrä, että kasvavaa velkamäärää ei pysty maksamaan koskaan!? Minulta ei kukaan kysy, mutta haluaisin esittää ministereille kaksi kysymystä: --- Milloin Suomi aloittaa velan lyhennyksen? Milloin valtion velka saavutta kahdensadan miljardin rajan? Eivät ministerit pysty näihin vastaamaan! Tämän hetken näkymien valossa velan toinen satamiljardia karttuu nopeammin kuin ensimmäinen sata.
Paavo Arhinmäki koetaan älyköksi. (ainakin omasta mielestään)
Nuoria poliitikkoja sanovat broilereiksi. Niin on Arhinmäkikin. Yrjö kallinen kirjassaan sanoo: "Me elämme unessa. Poliitikot esiintyvät suurina uneksijoina. Mitähän Jutta puhui unelmista? Valtiomme johto näyttää luottavan unelmiin. "Fantastista!"
Arhinmäki vastasi selkeästi kysymykseen subjektiivisesta päivähoidosta. Hän puolusti sitä. Korpifilosofi on jyrkästi erimieltä. Kun kotona on toimintakykyinen isä tai äiti, yksikin vanhemmista, niin on velvollinen hoitamaan lapset. Tietysti tulee tilanteita, jotka sitä vaativat, mutta normaalitilanteessa yhteiskunnan hoidon vaatiminen on moraalitonta.
Kukas lauloikaan: "rahat eivät riitä jumalauta"?
Meidän perhe hoiti neljä jälkeläistä, ilman subjektiivisuutta. Varsin vähillä rahoilla. Laativat lain lapsiperheiden asumistuesta. Lain voimaantulon aikaan emme saaneet asumistukea; oli liian suuri perhe! Ihan totta. Lain mukaan piti olla yksi huone jokaista kahta perheenjäsentä kohden. Asuimme 48 neliön kaksiossa ja meitä oli kuusi!
Sitten myöhemmin joku "sosiaalitantta" puhui pakolaisista: "Ei neljän hengen perhe voi asua kaksiossa". Miksei? Meitä oli kuusi ja lyhyitä jaksoja vielä anoppi ja vaimon sisar. Joskus yhteensä kahdeksan. Enkä siitä asiasta valittanut, pääasia että tultiin toimeen.
Ensin minun äitini ja myöhemmin vaimon äiti asuivat perheessämme vaikeimman ajan, kunnes järjestyi toisenlainen "subjektiivisuus". Eläkkeet ja vanhustentalot.
Vanhuspalvelulaki herättää kysymyksen: --- Eikös meitä koskekaan samat lait kuin muillakin? Ja mihin asetetaan raja? 70 vuottako, tai kenties 80? Herrat ja arvon naiset eivät näytä tietävän ihmisten ja tilanteiden erilaisuutta! Miksi ikärajan ylittänyt on "subjektiivisempi" kuin vuotta aikaisemmin syntynyt? Olen ylittänyt 80, enkä vaadi "subjektiivisuutta", ainoastaan teveydenhoidossa tasavertaisuuden muiden kanssa. Tasavertaisena ovat kohdelleet. Ei mikään laki lisää resursseja! Sen sijaan vääränlaista "subjektiivisuutta" tulevat jotkut vaatimaan.
Jos raja olisi 80, mitä voisin vaatia? Mainitsen muutamia askareitani: Ruuan laitto. Imurointiin voisin vaatia selkävaivan takia, mutta käytän tukivyötä. Veneiden asettelu talviteloille. Auton renkaiden vaihto kaksi kertaa vuodessa. Mattojen pesu. Pyykkäröinti. Petivaatteiden tuuletus. Ja mitä vielä? Naishenkilö käydessään katsoi aiheelliseksi pyyhkiä lattiani. Hänkin on ylittänyt 75.
Tänään en ole parhaimmassa kunnossa, iski jonkin sortin lentsu, nenäontelo ja rinta röhisevät. Tuntuu pientä kipua. Eiköhän parantune pian. Tämän vertaisen takia en vaivaa terveyshenkilökuntaa. Joku menisi jo lääkäriin.
Paljonkin nuoremmissa on noihin toimiin vaikeasti pystyviä.
