Nykyaikainen nuori mieshenkilö oli työllistetty kulkuväylien puhtaanapitoon. Työnteli roskavaunua Asemakatua yläsuuntaan. Näytti ottavan jotain maasta pantavaksi kärryynsä. Muovisen rasianjäänteen potkaisi vihoissaan sivuun. Tehokasta työskentelyä; tuloksia kiskotaan työläisen selkänahasta kiireisessä elämänrytmissä. Tullut kait työuupumus, kun en häntä sen koommin siinä työssä nähnyt.
Roskakuuppaa työnsi keski-ikäinen nainen. Vastaan tullessa sanoi jotain. Jäin hetkeksi kuuntelemaan. Puhui suoltamalla sanoja solkenaan. Kertoi hommassa viipyvänsä lokakuulle asti. Huono olen keskusteleman kaltaistensa kanssa. Kuljeksin kävellen, vaikka katsovat pitkään, nimittäin autoilla ajavat. Kävelevä ihminen mielletään kummajaiseksi, vaikka jalat on luotu liikkumiseen. "Roskatyttö" liikkui eri puolilla ja näin hänet usein. En lyöttäytynyt juttusille, kartoin.
Näin hänet usein juttelevan ohikulkijoille.
Siinä kohtaa Asemakatua, missä nuorukainen "ahersi"; "roskatyttö" pysäytti naishenkilön juttusilleen männeellä viikolla. Rupattelivat tovin.
Tänä aamuna "ilmastotutkimuksia" tehdessäni näin hänet jälleen työssään. Vipstaakkeli, jolla hän noukki roskia, näytti olevan epäkunnossa. Nainen kokeili käsillään liikkuvaa osaa, vipsutti sitä kädellään ja yritti ottaa pahvinpalaa asvaltilta; ei onnistunut. Muutaman turhan koukkaisun jälkeen lipsutti liikkuvaa osaa ja yritti jälleen. Turhautuneena kumartui nostamaan käsin lappusen kärryynsä.
Mieshenkilö kulki ohi, mutta ei päässyt; nainen sai miehen pysähtymään, jolle näytti havainnollisesti ongelmaansa, heiluttamalla vipstaakin liikkuvaa leukaa. Mies näytti vaivaantuneelta kuunteli naista sivuttain seisten. Ei alkanut korjaamaan, vaan jatkoi matkaansa.
Miehen mentyä, nainen yritti epätoivossaan kokukata valkoista lappusta vipusimeensa. Suunnillen kahdeksan epäonnistumisen jälkeen sai roskasta epävarman otteen. Nosti varovasti laitettaan kallistaen saaliinsa kärryyn.
Sitkeä sissi.
