Saksa painostaa

"Angela Merkel sanoo odottavansa Suomelta yhtä tiukkaa linjaaVenäjää kohtaan kuin kaikilta muiltakin EU-kumppaneilta. Ei enempää eikä vähempää."
Lainasin edellisen Savon Sanomista.

Media hehkutti Saksan liittokanslerin vauhdittavan Aleksander Stubin vaalikampanjaa!
Ei meidän Aleksanteri sentään niin tärkeä ole! Suomi taitaa olla tärkeä?

Huvittava (vai onko huvittava) yhteneväisyys. Saksa paiností ennenkin.  Suomi jarrutti passiivisesti.
Kukas sanoikaan: "Tuommoinen kartalla täin kokoinen valtio uskaltaa vastustaa fyhreriä!" Mahtoiko Ribbentrop tuolla tavalla lausahtaa? Kukapa todistaisi? Parista tekstistä luin tuon tapaista.
Sanomisia kehitellään jälkeenpäin sellaisia, jotka  tuntuvat sopivan tilanteeseen. Hyvänä esimerkkinä meillä kekkosvitsit.

Saksa painosti suomea. Vaati liittymään Leningradin piiritykseen, katkaista "elämäntie" Laatokan jäällä, missä toimittivat apua saarrettuun kaupunkiin, joka riutui nälänhädässä.
Vaati katkaisemaan Muurmannin radan, joka toimi länsimaisen avun väylänä. Neuvostoliitto nimitti sitä Kirovin rautatieksi.

Saksan painostus ei ollut lievää. Niinpä suomalaiset tekivät vaikuttavan retken Maij Gubaan.
Siitä retkestä oli hiljattain julkisuudessa. Löytäneet entisen tk-kuvaajan aineistoa, joka kertoo retkestä. Kaikki muu on yhteneväistä entiseen tietoon, paitsi maininta Muurmannin radasta.
Suunnitelmia oli Muurmannin radan katkaisemiseksi, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt mennä Sorokkaan.
Tämä missä Majewskin pataljoona kävi, on Karhumäkeen johtava haara. Poltettu asemarakennus oli pahainen mökki ja muutakin tuhoa tekivät minimaalisesti.
Radan räjäytys näkyy alkuperäisessä dokumentissa. Kiskojen sisäpuolella laukaistu pienehkö panos sinkosi kiskot sivuun. "Tuhotuksi" matkaksi mainittu 800 metriä.
Korjaus pikku juttu. Kovat pakkaset jäädyttäneet maan paksuun routaan. Ratapölkyt jäivät ehjinä paikoilleen. Uudet kiskot tarvinnut vain naulata paikoilleen.
Ainakin minä uskon dokumenttielokuvan tehneen vaikutuksen Hitleriin.
Pielaveden videoryhmän julkaisutilaisuudessa puhui everstin arvoinen upseeri. Sanoi muka näkyneen sillä tavalla, että Karhumäen suunnalla oli hiljaisempaa.
Pelkkää hämäystä koko uskomattoman suuri operaatio.  Ei muuta varsinaista sotilaallista merkitystä. kuin uskottelu Muurmannin radasta. Suomelle lisää hengähdysaikaa.

Silloinkin "Finlandisierung".  EU-suuntaan ehkä kannattaisi jarruttaa?

Ei mitään uutta?!

Sotaa haikailevat: nato!

Kompurointia

Tasapaino on ollut hukassa 17 vuotta, leikkauksesta asti. Nyt taitaa mennä jalat? Syksyllä vielä kuljeksin kohtuullisia matkoja. Nyt en.  Kävely konstailee. Joskus lähtiessä kävelen normaalisti. Mutta jalat väsyvät jo parin kilometrin käveltyäni.
Elimellistä väsymystä ei tule. Ei sepelvaltimo-oiretta. Ei hengityksen hankaluutta. Jalat vain raukeavat. Lihakset väsyvät. Hoipertelen. Pyrkii kaatamaan eteenpäin.

Eilen illalla läksin kauppaan. Tyssäsi.  Asematunnelin portaissa kompuroin. Kaaduin. Pieniä kolhuja. Palasin kotiin. Pihassa naapuri säikähti:
--- Mitä sulle on tapahtunut.
--- Kaaduin, mutta ei vakavaa tullut.
Katsoin peiliin. En ihmetellyt naapurin reaktiota. Vaaleanpunainen veri valui pitkinä viiruina naamalla.
Vammat eivät huoleta. Pahimmalta tuntuu aikaisemmin telomani käsivarsi. Tykkäsi huonoa. Kipeä.

Semmoinen askarruttaa: --- johtuuko kävelyn heikkous päästä?

Leikkauksen jälkeisenä syksynä kaaduin sienimetsässä. Talvella lumessa. Opetteli n varomaan. Edellinen kaatuminen sattui syyskuun 1 pv 2013. Siitä kirjoitin otsikolla; lankeemus.
Joutuu varomaan.
Tahallani pitkitin kontrollikäyntiä puolitoista vuotta. Tuleepahan samalla tästäkin riesasta puhetta.
Ymmärtääköhän lääkäri?

Nopea heikkeneminen. Lumien tulon aikaan kiipesin 45 asteen rinnettä pienen matkaa. Nyt heikosti tasaisella?

Maanantaina tilaan ajan.

Pelin henki

Olen jälkeenjäänyt. En ymmärrä. En ymmärrä noiden kompuutteripelien henkeä. Joskus katsoin lastenlasten pelaamista yksinkertaisemmilla peleillä. Hahmo hyppii ja pomppii. Sitä yrittävät kiusata. Yksitoikkoinen musiikki pimputtaa. Minusta se on ärsyttävää.

Rovion räkättirastaat ihmetyttää. Tyhmä tekele.  Yksinkertainen möykky, johon näyttää maalatun kuvitelma linnun päästä, nokasta.
Televisiosta näkee joskus välähdyksen. Räkättirastasta viskotaan ja se särkee jotain. Kun en tiedä pelin henkeä, niin ihmettelen.
Lahjakas väki tekee pelejä, mutta pelaavatko lahjakkaat, paitsi pelien tekijät?  Pelien tekijät pelaavat hyvin, voittavat enemmän kuin pokerissa. Voittavat enemmän kuin lotossa.
Sitä aprikoitsen; kuinka se onnistuu? Nimittäin rahan kerääminen. Valtavia summia?

Kaikki mitä lain puitteissa tehdään, hyödyttää. Monille elantoa ja valtion tyhjään kassaan kolikoita, anteeksi, seteleitä.

Uutisetkaan eivät pysy mukana!
Vasta arvelivat Suomen pelialan liikevaihdoksi karttuvan yli miljardi ecua. Ei ennustanut, paljonko yli miljardin?
Samaan syssyyn tiedottavat Supercellin pyörittäneen viime vuonna puolitoista miljardia! Sillä tahkonneet voittoa puolisen miljardia.  Edellisen vuoden liikevaihto suunnilleen saman kokoinen kuin viime vuoden voitto!
Maksaneet veroja 150 miljoonaa!
Että sillä lailla! Hyvä Peli!
Suomen pelialan liikevaihto on yli miljardin, kuten arvioivat. Mutta minkä verran yli? Pian ne laskevat yhteen.  Paljon yli miljardin! Tai monenko yli?

Huonostikin meneviä pelifirmoja tietysti on. Niistä ei revitä otsikoita. Nuolevat vaiti haavojaan.
Seuraan uutisia sattumoisin. Roviosta mainittiin mediassa. Säpsähdin: -- joko se menee konkurssiin?!
Ei sentään. Voittoa sanovat tulleen.
Keksiikö Rovio uusia hittejä? Arvatenkin. Kyllä.
Päähäni ei mahdu tuommoisen räkättirastaan jatkuva sucsee.
Amerikkalaisessa sarjassakin mainitaan "kuuluisat suomalaiset linnut"!

Enemmän sellaisia pelejä! Antaa palaa!

Valtiot pelaavat huonosti, ovat jatkuvasti häviöllä. Kuka keksii valtioille tuottavia pelejä? Valtioiden hallitukset eivät osaa. Verotuksen ikiliikkujakaan ei näytä pystyvän? 

Nilakan aallot

Keiteleen kunnasta kuulin. Tietämys laajeni Ohemäen koulussa. Maantiedossa ilmeni Keitele-järven olevan ihan muualla. Mielestäni kunnan nimi olisi mieluummin Nilakka.
Henkilö oli Jorma Malinen, joka Pielavedellä keskustelutilaisuudessa esitti Keiteleen Pielaveden ja Tervon muodostamaa Nilakan kuntaa.

Se oli niin mieletön esitys, ettei kukaan reagoinut. Ohittivat vaikenemalla, vaikka paikalla oli kunnallisia vaikuttajia. Kummallisia puhuva oletti viriävän keskustelua.  Hatara pääni muistaa siksi, että mieleeni välähti: ---- Mutta sehän olisi jotain...
Luultavasti olin ainoa, joka näki ajattelemisen aihetta.

Nyt on mahdollisuus näytön paikkaan. Asukasmäärien asettelu on hatusta vetäisty.  Hiljan näyttivät lukemia, jotka olivat epäedullisia Helsingin kohdalla. Julkinen terveyden hoito toimii huonommin kuin näiden seutujen terveyskeskuksissa.

Lievästi yllättyneenä havaitsen hankeen saamaa myötämieltä. Vastustajia ilmaantuu. Jääräpäisyys on ehtymätön luonnonvara. Eturiviin tunkevat ekstrovertit. Heitä pidetään introvertteja lahjakkaampina.
Retoriikka joutaa romukoppaan. Tilalle ajattelemisen taito.     

Työtaistelut

v 1956 yleislakkohölmöilystä asti olen seurannut palkkaneuvotteluja sekä työtaisteluja. v 1956 yleislakkoa hehkuttavat suurena saavutuksena. Kukaan ei puntaroi, mitä sillä todella saavutettiin työläisten eduksi?  Ei mitään. 

Pekka Eskelisen väki ei ollut lakossa. Emme kuuluneet liittoihin. Eskelisestä meni johonkin yrittäjäin tilaisuuteen; Pekka, Sulo, Tauno Nenonen ja erkki kuskina. Raitis mies.    Tilaisuus oli Kuopiossa Liikemiesklubilla.
Arvattavaa on että siellä oleva porukka ei riemuinnut lakkoilusta. Ilmaisivat selvästi mielipiteensä. Olikohan ollenkaan ristiriitaa, kun Pekka Eskelinen puolusti yleislakkoa ja työläisten etua? Miten mahtoi olla, jos Pekan väki olisi lakkoillut?  Henkilökuntaa oli 24.

Yleislakolla ei ajettu työläisten etua, eikä saavutettu. Demarit masinoivat yleislakkoa katkeroituneena presidentinvaalin niukasta tappiosta, joka johtui poliittisesta pelistä. Kommunistit tarttuivat lakkotilaisuuteen riemumielin. Ei heillä ollut mielessä työläisen etu, vaan sosialismin eteneminen, vallankumous.  Jumaloivat Stalinia. Eskeliset ja heidän luottomiehensä Jussi Kaistola.

Lakko nosti kuukausipalkkoja 2400 mk. Minullekin. Kuukausipalkkani oli 25000 mk , lisäksi asuntoetu, josta silloin ei verotettu minua. 
Vuosi ei kerennyt lähellekään loppuaan kun devalvoivat 30%. Ulkomainen tavara kallistui, eikä silloin vielä ollut Suomen teollinen kehitys korkealla tasolla.

v 1960 lakkoili rakennusväki. Tunnettua on, että Rakennusliittoa johti kommunistit. Sain käsiini "lakkoaapisen", jossa kerrottiin rakennustyöläisen tuntipalkaksi 180-200 mk . "Onhan tuota saatava korotettua"
Entäpä tosiasia.  Sisarenpoikani 17v näytti palkkaliuskaa. Siinä oli tuntitaksana 300 mk. Lakossa olivat kuukauden, sen jälkeen rakennukset seisoivat kesälomakuukauden.
Prosessin jälkeen sukulaispoikani tilinauhassa oli tuntipalkan kohdalla 260 mk???!!!   Sukulaispoika joutui ahdinkoon ja palasi isänsä tykö. Uutena työntekijänä menetti kahden kuukauden tienestit. Työläisen etu ajettiin tässä tapauksessa nurkkaan.  Sukulainen oli aputyömies.  Paljonko maksettiin ammattilaiselle?  "Haa, mikä eroitus!"

Sittemmin ihmettelin, miten helposti kuitenkin kaiken jahkaamisen jälkeen työnantajaliitot suostuivat vaatimuksiin?  Enhän ymmärtänyt. Ammattiliitot ylpeilivät saavutuksella. Taistelun tuloksella.
Tuli semmoinenkin päivä, että erkille valkeni.
Kustannusten lisääntyessä hoiti inflaatio osansa. Velat kutistuivat. Vientiyritykset tienasivat valtavia summia kurssivoittoina. Taktikoivat. Panttasivat valuuttatulojen kotiuttamista.  Devalvaation jälkeen saivat valuutalla enemmän markkoja.
"Oli kerran Onnimanni...."

Tuumailuja

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?"  Suomeakin!?
EU on vain yksi tarinakerho, juttutupa. Kreikasta jauhavat. Mitä jauhanevat? Tyhjää puhetta. Vanhaa laskuoppia käyttämällä päässälaskien näkee, ettei Kreikalla ole mahdollisuuksia muuten kuin EU:lta almuja anoen.
Suomen Pankin pääjohtajakin höperehti: "Kreikan talous kasvaa" !?  Lupaavat rakenneuudistuksia. Mitä sitten tuo muotiin iskostunut sanahirviö tarkoittaneekaan. Kreikka ei pysty tekemään yhtään mitään. Eikä olematon talous voi kasvaa.

Halla-Aho sai koko poliittisen lauman parkumaan mainitessaan diktatuurin. Jo ennen kuin Halla-Aho toi julkisuuteen närkästyttävän lausumansa, ajattelin juuri samaa:  Kreikka ei selviä muuten kuin diktatuurihallinnolla.
Siitä hyvä, että voin kirjoittaa sydämeni kyllyydestä. Se ei vaikuta eläkkeeni määrään. Köyhyysrajan alapuolella elän korkeaa elintasoa nauttien.
Suollan sujuvasti tajunnan virtaa.  Puheessa joudun tapailemaan sanoja. Vaikka sanan tiedänkin, se vaan ei meinaa tulla suusta ulos. Kirjoittaminen sujuu paremmin. Puhun vähemmän, kirjoitan enemmän.

Jehovan todistaja Leo Virtanen kävi autoaan rassaamassa verstallani. Teki itse. Minua tarvitsi myös. Puheli Jehovan todistajan äänellä.
En ottanut osaa keskusteluun jos havaitsin skeptisen mielipiteeni hedelmättömäksi. Uskovien sanoma on aina omasta mielestään ainoa totuus.
Kerran tuumaili artikkelista: "Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan." Tuumaili niitä näitä ja päätyi tulokseen: "Tästä voimme päätellä, että ihminen on tarkoitettu elämään ikuisesti". Sen lehtiartikkelin luin itsekin. Artikkeli perustui solujen kuolemiseen.

Kymmeniä vuosia elävän ihmisen mielestä tuhat vuotta on ikuisuudelta vaikuttava. Uskovilla on määrite: tuhatvuotinen valtakunta. Se vilahtaa ennustuksissa. Leo Virtanen päätyi YK:n mahdollisesti sen luojaksi.
En esittänyt mielipidettäni: YK on järjestö vailla valtaa. Maailman asioita se ei järjestä. Muutamat humanistiset järjestönsä toimivat.  Mitä virkaa on päätöslauselmilla?  USA ei tottele. Venäjä ei tottele, Kiina ei tottele. Pohjois-Korea ei tottele. Talibanit eivät tottele. Isis ei tottele. Muutkaan Bokot ja Hamarit eivät tottele. Suomi tottelee kaikkia EU:nkin määräyksiä.

Varmaa on, että Kreikka ei selviä. Selviääkö Suomi?  Ei hyvältä näytä!
Yhdet päätetyt leikkaukset peruivat. Vv ministeri Antti Rinne julisti puheenjohtajaksi noustuaan:  "valtion velkaantuminen pitää pysäyttää." Eilen sitten tv:ssä peruutti: "ei vaineskaan". Leikkaamalla ei onnistu. Viennin lisäämisellä onnistuu.
Voi hyvänen Antti! Siinähän se koko ydin on! Kun vienti ei lisäänny. Antti ei näy tietävän että Suomen tuotteiden menekki on vähentynyt. Eikä se näillä näkymin nouse. "Kasvua, kasvua, ja aina vaan kasvua hokevat.
Toimivat sillä tavalla, että vienti ei helpotu.  Urkki sanoi: "Pitää olla ahne työlle."  Rahalle ollaan ahneita, mutta helpolla pitää päästä. Työn pitää olla mielekästä. Työssä pitää viihtyä. Työstä pitää nauttia. Lisää liksaa ja paljon uusia etuuksia työnantajan ja valtion kustannettavaksi.

Lipposta mainitsevat johtajaksi. En allekirjoita. Lipponen liitti omavaltaisesti, eduskunnalta  kysymättä Suomen ns. Itävalta boikottiin. Se boikotti oli järjen ja kaiken oikeuden vastainen. EU ei hyväksynyt Itävallan parlamenttivaalin tulosta. Mistä syystä? Hurskastelivat sillä perusteella, kun Hitler syntyi Itävallassa ja nyt muka on sama uhka näkyvissä.
Lipponen perusteli: "Kun vanhat Euroopan sivistysvaltiot, niin pitäähän meidänkin..."
Tästä voisi päätellä: Lipposen mielestä Itävalta ei ole sivistysvaltio!?
Nolosta vouhotuksesta eivät mainitse. Eivät halua muistaa.

Toinen Lipposen johtajuus tuli möläyksestä: "Olemme Berlusconin kanssa sopineet...."
Sen tietää erkkikin tietoon tulleista, että Italian kanssa sopiminen on "sitä ihteesä".
Martti Vainio joutui pettymään lapsellisessa sopimuksessaan italialaisten kanssa juostessaan.
Annettakoon tunnustuskin; puolusti tarmokkaasti ministereitään.

Taas kinastelevat sopeutuksen miljardeista. Olen jo aikaisemin präntännyt Lipposen tavoitteesta.
Kaksi vai neljä miljardia?  Lipponen kallistui kahden kannalle. "Kasvu tuo kuusi miljardia". Sitä ei uskonut erkkikään; kuuden miljardin kasvua! Ja sopeutuksen tarve oli seitsemän miljardia. 
Nyt jankuttavat jotkut: "kaksi miljardia".  Voi hyvät poliitikot! Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vaje on valtiolla kahdeksan ja kunnilla kaksi miljardia.
Korkeampaa matematiikkaa ei tarvitse, erkinkin päässä laskien sopeutuksen tarve on kymmenen miljardia.
Antti Rinne puhuu pehmoisia! Puhuu politiikkaa! Poliitikoinnilla ei selvitä!
Ihalainen saanut pisteitä gallupissa. Mitä Ihalainen sai aikaan. Työpaikat eivät lisääntyneet. Eikä muutakaan kunnollista jäänyt käteen. Eihän se Ihalaisen syytä ole. Poliitikot eivät taloutta tee. Sen tekee tehty työ ja vientikauppa.

Nyt lähden rauhalliselle kävelylle. Kunto ei salli kovaa juoksemista. Huomenna käyn uimassa.
Minulle tärkeämpiä kuin vaalit.
Tekevät mieleisekseen. 

Äänestys

Postiluukusta lappu, joka kertoo luvasta äänestää.  En äänestä. Nuorempana ja aikuisempanakin äänestin. Presidentin vaaleissakin. Sosialidemokraatteja. Sosialidemokraattiset poliitikot halveksivat pienyrittäjiä. Kommunistit vihasivat.
Lopetin äänestämisen. Yhden kerran viisastelin. Etsin listalta kokoomuksen edustajan. Tuiki tuntemattoman ehdokkaan, nuoren naisen, josta arvelin, ettei hän ainakaan läpäise.
Tulosten jälkeen tarkistin lehdestä. Sai jonkun satasen ääniä. Itsekseni tuumailin, mitä mahtaa arvella huomatessaan yhden kumman Pielavedeltä äänestäneen häntä!?

Joroisissa demari Eetu Mustonen kampanjoi joroislaisen Armas Härkösen puolesta.  Sai Härkönen kohtuullisesti ääniä, erkiltäkin yhden. Eihän ne riittäneet.
Sitten ilmeni, että Eetun ja Härkösen välit viilenivät. Syytä en kuullut.

Pian muutin Suonenjoelle. Demari Eetu tilasi minulle Vapaus-lehden. Mikkelissä ilmestynyt demarilehti.
Ei olisi tarvinnut tilata. Tulipunakommunistisessa Eskelisessä näkivät politiikkana. Eivät Eskeliset varsinaisesti maininneet, mutta Jussi Kaistola piikitteli: "on siinäkin lehti".

Eetu huolehti erkin äänen koitumisesta demarien eduksi. Lähetti äänestys otteen. Suurin osa suomalaisista ei tiedä moisesta. Ei äänestetty postissa. Eri paikkakunnalla oleva sai äänestää otteella.
Sillä otteella äänestin Demareita. Tapahtui v 1956. Valitsijamiesvaalit.
Tein havainnon, että otteella äänestämisessä ei ollut ehdotonta salaisuutta. Saivat halutessaan henkilöyden selville.

Politiikka ei ollut reilua peliä silloinkaan. Ääneni kartutti Fagerholmin kassaa.
Fagerholm hävisi. Oli kommunisteilla (SKDL) omakin ehdokas.
Seuraavana aamuna Pekka Eskelinen vinkkasi silmää Jussi Kaistolalle: "Kekkonen".  Jussi hymähti hyväksyvästi murahtamalla.
Jonniinlainen ristiriita: kommunisti iloitsi porvarin voitosta. Valkokaartilaisen "lahtarin"?
Minun lapsellinen rehellisyyteni ei ymmärtänyt, eikä edes arvannut suuria "lehmäkauppoja". Poliittista jesuiittamaista taktikointia.
Sellaistako politiikka on?  Niin on.

Säntillinen sälli. Ahkera työntekijä, lukeva, ajatteleva ja rehti nuorukainen. Semmoinen olin.
Sitä en ymmärtänyt politiikkana, kun ehdottivat vuosikokouksessa minua Joroisten Jyskeen puheenjohtajaksi. Enkä arvannut joutuvani. En edes ymmärtänyt kieltäytyä, niin yllättynyt olin esityksestä.
Meni äänestykseen. "Voitin" vastaehdokkaan. Ymmärsin liian myöhään, että äänestyksen tulos oli sääntöjen vastainen.
Timo Tenhunen sanoi ajatelleensa minua sihteeriksi. Timosta tuli myöhemmin Jyskeen pitkäaikaínen puheenjohtaja.
Ännestykseen osallistui kaksi liian nuorta. Raja oli 17 v. Nuoret tietenkin äänestivät minua, olin seuran ainoa piirikunnallisen tason urheilija.

Se oli hajaannuksen aikaa. Minua juntattiin. Se hämmästytti. Toimitsija Rahkonen oli kaltaiseni taustaltaan. Puhuimme vain asioista. En haistanut politiikkaa. Rahkonen edusti "toista" puolta. Se ei sattunut olemaan Eetu Mustosen puoli.
Mikkeliläisen vaikuttajan nimi ei suostu tulemaan mieleeni. Sanottakoon junttaajaksi.
Mustosen konttorissa oli mies. Tunnettu henkilö.
Mennyt tieto Rahkosen käynnistä. Siitä ryhtyivät puhumaan. Käänsin pääni ja poistuin pahoilla mielin mitään sanomatta.
Eetu tehnyt sen johdosta väärän päätelmän. 
Kun muutin Helsinkiin ja vaihdoin ammattia, olivat arvelleet minun menneen "Kuukilaisten" politrukiksi???!!!!   Todellako aikoivat kasvattaa minua politiikkaan?!
Semmoisen aikomuksen ymmärsin jälkeenpäin. Muutakin nostetta oli. Paikka TUL:n Savon piirin yleisurheilujaostoon. 
Pieksämäellä vihjattiin puolueeseen liittymisestä.
Rehellinen ja lapsellinen erkkikö politiikkaan??

En äänestä näissäkään vaaleissa.


       

Pelaajat

Äskeinen kirjoitukseni kosketteli urheilijoita. Lehdessä näkyi otsikko: SJK pestasi Henri Aallon -
Miksi Seinäjoen pallokerho pestasi Henri Aaallon? Eikö Seinäjokelaisen seuran kuuluisi antaa mahdollisuuksia omille junioreilleen?
Jos Seinäjoen pallokerho kuvittellee pääsevänsä Real Madridin joukkoon, se on vieläkin utopistisempaa, kuin unelma.
Taas yksi pelipaikka pois omilta kasvateilta.
Halutaanko omien porukoiden kehittymistä?

Tähän en malta ylösmerkitsemästä vuosien takainen huomioni.
KUPS pelasi pitkään Suomen huipulla. KUPS:ista siirtyi lukuisa määrä muihin seuroihin. Lahtelaisen seuran sanottiin olevan KUPS:n kakkosjoukkueen. KUPS:ista siirtyi sinne viisi pelaajaa sekä valmentaja.
Sanoivat: "mitenkä hyvä KUPS olisikaan, jos sieltä ei kupattaisi niin paljon pelaajia.?"
Siinäpä se!
Kukaan ei huomannut KUPS:n alamäen syytä, joka alkoi siitä, kun seuraan alettiin ottamaan "vahvistuksia".
KUPS menestyi siksi, kun nuoret pelaajat saivat siirtyä "kupattujen" tilalle. Veri vaihtui. Nyt ei vaihdu veri missään lajissa. Hiihdossakin pelataan "maajoukkueella". Ukkoringin ulkopuolelta ei oteta täydennystä.
Mäkihypyssä luotettiin "jumalaan" Janne Ahoseen, eikä haettu täydennystä junioreista, mikä on ainoa havaiksi havaittu menetelmä: "uusiutuminen".
Mäkijoukkueen johto halveksi nuoria ja jumaloi Ahosta. Kuvittelevat kai edelleen, ettei Suomesta löydy muita kuin Janne Ahonen.
Janne Ahosella oli loistava ura. Mutta se meni "luonnollisena poistumana". Mäkijoukkueen johto ei sitä tajunnut, Häpäisivät Jannea, hinaamalla hänet mäkeen. Eikä Janne ole riittävän älykäs, välttääkseen houkutusta.
"Raha ratkaisee". Raha liikkuu ja käy hyvin pyydykseen. Sokaisee.

Yhteisymmärrys

Moni keskustelee lemmikkieläimensä kanssa, kun inhimillistä kumpania ei ole. Alkuperäistä Aapelin tekstiä en muista. Pali Pekkarisen ohjaamassa näytelmässä Rummukaisen veljekset vievät nuorinta veljeään   hullujen huoneeseen.
"Hullu se on. Eläimillekin puhuu niin kuin ne mitään ymmärtäisivät."
Tuon lauseen perusteella olen hullu. Tosin monen muunkin määritemän mukaan en ole normaali.
Puhumattakin voi ymmärtää. Koin naisen kanssa kauniin kohtaamisen. Hän sanoi:
--- Sinun kanssasi ei tarvitse puhuakaan.

Huhtikuun lopulla istuin pilkillä Nilakan jäällä Honkasaarten kupeella. Kaloja tuli harvakseltaan. Enimmäkseen särkiä. Saman tekevää, mitäpä väliä saaliin määrästä? Nautin iltapäivän auringon lämmittämästä ilmasta ja tyvenestä säästä.

Parinkymmenen metrin päähän jäälle laskeutui lokki. Semmoista lokkia en aiemmin nähnyt. Lintu katseli kuin uteliaana.  Heitin sinne päin särjen. Lintu kohosi siivilleen, mutta laskeutui takaisin jäälle. Pelkääkö minua?
Otin sären ja päätin heittää lähemmäksi lintua, heitin ylemmäksi. Lokki nousi ja nappasi sintin ilmasta ja meni jäälle odottamaan.
Opin tulkitsemaan lintua. Heitin sären vielä ylemmäksi. Lokki nousi siivilleen ja nokkasi kalan. Sen jälkeen kun lokki havaitsi minun ottavan vasemalla kädelläni jäältä kalaa, se reagoi ja nousi heti siivilleen, sai sintin saaliiksi.
Yhteispeli toimi saumattomasti. Heitin kalan ilmaan ja lokki nappasi sen ilmasta.
Ymmärsimme toisiamme!
Olenko hullu?

Kirjasta etsin selitystä. Mieltäni kiehtoi mustan ja valkoisen kontrasti. Musta näkyi terävänä valkoista vasten.
Sanotaan: "lumivalkoinen". Videokuvausta harrastaessani törmäsin seikkaan: Lumihan ei olekaan valkoista!
Linnun mustaa luonnehtisin silkinmustaksi. En tiedä miksi?

Kirja kertoi linnuksi: Selkälokki. Selitti käyttäytymisen. Nilakassa oli 80 senttiä jäätä. Sen kaltainen lokki ei ilmeisesti pysty ottammaan muita kuin  lennossa, tai vedessä olevia. En tiedä. Luonnon ihmeitä!  

Nälvimistä, kiitos ei

Otsikon lainasin Minna Kettusen kolumnista Savon Sanomissa. Samasta syystä olen lopettanut poliittisten keskusteluohjelmien seuraamisen.
Ei minulla ole käsitystä, mistä sain päähäni sosialidemokraattisen ajatustavan. Korpelaan ei tullut joka vuosi Savon Sanomat. Silloin kun sain käsiini jonkin lehden, luin kiinnostuksella. Usein läpi. Kuuden vuoden iässäni piirtyi mieleeni tekstit lehden nurkissa: "jos maamies kestää, niin kaikki kestää" "jos maamies taipuu, niin kaikki vaipuu".
Lähes koko kyläkunta oli "korpikommunisteja". Sodan jälkeen pääsivät ääneen ja ääni myös kuului.

Olin nelissäkymmenissä kun kansakoulun luokkatoverini ihmetteli: "miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista kuin minä?"
En siihen pysty vastaamaan tänäkään päivänä. Jo toinen jalka haudan partaalla.
Naapureille tuli Kuopiossa ilmestynyt Kansan Sana. 
En tiennyt paljon mitään, enkä paljon ymmärtänyt. Ehkä valheiksi käsittämäni ristiriitaisuudet tympäisivät.  Stalinin jumaloiminen meni liiallisuuksiin.

"Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista."  Politikointia seuratessa tulee väkisin toisenlaiseen päätelmään. Ylevä lause ei tunnu olevan realismia. Riitely velloo päällimmäisenä.
Se nälviminen. Nuorukaisena kuuntelin radiosta.  Puolueiden edustajat riitelivät. Maalaisliiton edustaja puhui luontevasti maaseudun asiaa. Vertasi etäisyyksiä epätarkalla ilmaisulla: "Jos Salosta mentäisiin äänestämään Turkuun, niin kuin Lapissa...
Minua hävetti kannattajana, kun demariedustajalla välähti: "--- koska Lapista on menty Turkuun äänestämään?!
Kalevi Sorsankin sanomiset hävetti pari kertaa.
Olen rehellinen ja lapsellinen ja sen vuoksi pitävät tyhmänä. 
Poliitikkojen nälviminen ja käytöstapojen täysin unohtaminen tuntuu nololta. Media kunnostautuu nälvimisessä ja tahallisessa väärinymmärtämisessä. Haastattelijat ja juontajat kyttäävät odottaen uhrin pientäkin horjahtamista, johon pääsevät tarttumaan ja riepottelemaan.  
 

Vähemmän miellyttäviä yllätyksiä

Haastattelivat menestynyttä yritysjohtajaa. Semmoistakin asiaa sivusivat millaisen vaikutelman saa yrityksestä työpaikkaan tultuaan.

Siinäpä se! Työpaikan vaihto onnistui kyllä. Kauppaliikkeet, niin yksityiset kuin osuuskaupatkin varasivat myymälänhoitajille asunnon.
Ainoa huono puoli siinä oli, että ei voinut perääntyä. Muutto on sen veran työläs.

Eskelisellä kiinnitin huomioni varsinaiseen työalueeseen. Myymälä oli siisti ja asialliset välineet.
Muusta en tiennyt, eivätkä esitelleet. Enhän arvannut käydessäni kopeloida jokaista ovea. Eikä ollut mahdollista. Katsoin minkä näyttivät ja niihin olin tyytyväinen.

Edeltäjääni Pekka Uotista jotkut kehuivat kuplille. Paitsi yksi.  Karjalainen ikämies, Mölkänen, näkyi olevan Eskelisten tuttava. Kuljin jonkin pienen huoneen läpi. Siellä istui Mölkänen.
Olin ollut hommissa jonkin kuukauden.
Sanoin päivää. Mölkänen virkkoi totisena: "Sinä oot kunnon mies, mutta minä sanon suoraan: Pekka oli rosvo".
Tuntui kummalta. Enhän tiennyt asioista.

Eräänä aamuna Pekka Eskelinen ohjasi varsinaiseen "kylmävarastoon. Pitkässä hirsirakennuksessa oli useita varastohuoneita. Yhteen oli sullottu jäämursketta ja lunta lattian kokoinen kasa. Siinä päällä oli naudan ruhon osia ja kaloja, isoja kuhia.
Meneillään tammikuu ja elintarvikkeiksi tarkoitetut olleet siellä syksystä asti.
Minun raukan piti ruveta niitä myymään.  Pekka Uotisen jäljiltä. Ei ne olleet viimesen tuoreita! Minua hävetti niitä myydessäni. Kärsimysnäytelmä minulle. Riittävästi stressaantumiseen.
Kuhat olivat komeita. pätkin niistä hyvän näköisiä kuhan palasia.

Näin jälkeenpäin ihmettelin, ettei suurempaa hälinää syntynyt! Tänä päivänä semmoisesta joutuu käräjiin. Pidän selviönä, että tyytymättömiä varmasti oli, mutta ei kukaan tullut valittamaan.
Oletan monien havainneen ja vähentäneet tai lakanneet ostamasta Eskelisen lihakaupasta.
Ei onnistanut erkille myynnin kehittäminen.

Seuraava harmi.
Melkoinen vikapisto, kun menin Keski-Savon Osuusliikkeen Tahiniemen myymälään. Liian lähellä päämyymälää. Silloin pienet myymälät vetelivät viimeisiään kannattamattomina.
Asunto oli siisti. Tapetoitu ja maalailtu. Arvelimme viihtyvämme.  
Kävimme ensi kertaa levolle. Peti kuntoon ja puhtaat valkeat lakanat.

Yöllä vaimo herännyt. Herätti minut. Jotain outoa!  Käänsin valot. Valkean lakanan päällä satapäinen lutikka-armeija vilkkaassa touhussa. "Arjen koura utulinnan kaas".
Perääntyminen mahdotonta.
Myrkytin omintakeisella systeemillä. Neksion-nimistä kärpäsmyrkkyä ruiskuttelin lutikoiden asemiin ja kankaiseen vuodesohvaan.
Riittävästi usein myrkyttämällä pysyivät poissa nahkoistamme.
Sinä aikana syntyi Leena.

Urheilu ja sirkus.

Töllötin eilen Puijon mäkikisaa. Älyvapaata hommaa. Tuulen vahtimista. Vaikka laskevat tuuli- ja puomihyvitykset, lottoamista se on. Ja arpomista, pystytäänkö hyppäämään yksi tai kaksi kierrosta vai eikö ollenkaan?

Eläkeläisten karkeloissa Hankasalmella tuli lattialle nuori harrastajapari, lienevätkö kymmenen paikkeilla. Kuulemma harrastaneet puolitoista vuotta. Vieressäni istui Pekka Vattulainen. Puhe lähti nuorten tanssijoiden jännittämisestä. 
Puhui keihäänheittäjä Eino Leppäsestä: "harjoituksissa heitti seitsemänkymmentä, mutta kilpailussa ei pärjännyt jännittämisen takia".
Keroin hänelle nähneeni Leppäsen heittävän. Menin hänen taakseen nurmikolle istumaan. Halusin nähdä heittotekniikkaansa.
Tapahtui v 1954. Silloin odottivat maailmalla kahdeksankymmenen metrin ylitystä. Halusin katsoa ja arvioida sen rajan ylittämisen mahdollisuutta.
Leppänen heitti seitsemänkymmentäneljä metriä. Sinä aikana koivukeihäällä se oli merkittävä tulos.
Leppäsen heitto ei mennyt optimaalisesti "putkeen", lähti vähän poikittain, kuitenkin lensi noinkin pitkälle. Näkemäni perusteella oli helppo päätellä kahdeksankymmenen ylittyvän lähiaikoina.

Tapahtui Jyväskylässä Harjun kentällä. Käytiin TUL:n Keski-Suomen ja Savon piirien välistä ottelua.
En pystynyt heittämään keihästä. Yhden kerran on heittoni mitattu.  Kymmenottelutalkoissa. Sain tulokseksi neljäkymmentäkaksi metriä.
Savon piiriä edustin korkeushypyssä. Kolme miestä joukkueessa. Jos oli kaksimiehiset joukkueet, en olisi päässyt mukaan.
Pekka Pitkänen ja Leo Seppänen eivät itse asiassa olleet minua parempia korkeushyppääjinä. Pekka Pitkänen oli Seiväshyppääjien kärkeä. Seiväs ei ollut ohjelmassa.  Mutta kumpaakaan en voittanut. Kummankin kanssa kilpailin kerran. Pääsin mukaan kolmantena.

Jyväskylässä kentälle mentyä olin allapäin, hiukan masentunut. Keski-Suomalaisia hyppääjiä en tuntenut. Katselin heidän riman yli roiskimistaan verrytellessään. 
En muista varmasti, mutta semmoinen tuntuma on etten hypännyt yhtään harjoitushyppyä.
Kevyesti verrytellessä kerroin Leo Seppäselle epävarmuudestani. Tunsin olevani porukan huonoin.
Riman korkeudeksi ilmoittivat 167, 170, 173 ja 176.
Hyvin määritelty. Koko porukalle oli mahdollista ylittää 176.

Kilpailu on kilpailu, ennusteet ennusteita.
Lähti käyntiin kohtuullisesti. Kolme meni ensiyrittämällä. Tuntui menevän hyvin. Menin istumaan nurmikolle odottamaan vuoroani. Keskityin aikeissa hypätä ennätykseni 176. En seurannut kilpailua. Istuin näpräämässä piikkareitani, kun kutsuivat hyppäämään. --- Eihän vuoroni vielä ole, vuoroni ei ollut ensimmäisenä.
Selvisi, ettei kukaan muu  ylittänyt 173.  Olin voittaja! Jonniinmoinen yllätys.
En hypännyt ennätystäni. Jännitys laukesi. Hiuksenhieno pudotus.
Silloin urheiltiin. Nyt on eri meininki. Sirkusta!    

Eskelisen kauppa

Kirjaston seinällä valokuva Pekka Eskelisen kaupasta. Vihreää oksaa etsiessäni ajauduin tuohon putiikkiin.
Lihaosaston hoitajaksi.
Kuvassa on harmaa puutalo. Kookas kaksikerroksinen. Kuvan oton aikaan ollut myös kahvila. Minun aikanani kahvilan paikalla oli vaatemyymälä.
Ajoittain kaverina oli Tauno Nenonen.  Sitten ilmestyi apulaiseksi hiukan minua vanhempi mies. Aarre Kivistö.
Kivistöä kävi tervehtimässä Pielavedeltä Tauno Karel. Tauno oli rötöstellyt ja tiesin hänen käyneen lusimassa.
Ihmettelin että missä hän on tutustunut Tauno Kareliin?  Keksi siihen jonkin selityksen, mutta salasi tuttavuuden vankila-ajoilta.
Minähän olen hyväntahtoinen hölmö, enkä niin ollen epäillyt mitään.
Tulihan korviini vihje, että oli tullut Pieksämäelle vankilasta. Minulle kertoi olleensa jossain liikkeessä. kirjanpitäjänä.  Pieksämäkeläinen kertoi Kivistön olleen työssä ratapölkkyvarastolla. Ymmärrettävää, että vankilasta ohjasivat valtion yhtiöön. Millä tavalla kulkeutui Eskeliselle, siitä en tiedä.

Pientä epäilyä heräsi pikkuhiljaa. Osasi kyllä myyntityön, mutta ulkopuolisille sanoi olevansa myymälänhoitaja.
Sattui niinkin, että myymälän hoitajaa halusi tavata joku tuntematon mies. Kivistö ei ollut paikalla, mutta oli Sulo Eskelinen, joka oikaisi, että tämä tässä on vanhin.
Siinä vaiheessa tuli Myyjäkohtaiset kassat. Kivistö ryhtyi kiilaamaan. Halusi saada korkeat lukemat. Minähän olin välillä lihanhankinnassa ja teurastamassa.
Esimerkki:
Myymälään tuli tuntemani miesasiakas. Pyysi minulta makkaraa. Kivistö tarttui Makkarapötkyyn: minkä verran?  Halusi numeron omaan kassaansa.
Pekka Eskelinen kysyi epäluuloisena: mikä mies se on?  En osannut selventää. Kaikesta voi päätellä hänen olleen myymälätyössä.
Kivistö soitti johonkin kauppaan. Lopetti puhelun lyhyeen. Hämillään sanoi siellä kysytyn: oletko se sinä?

Minulle oli raskasta työ. Fyysisesti ja psyykkisesti, muutaman harmillisen seikan takia. Kivistökin alkoi epäilyttää. Saattaa tehdä kuprun kylkeeni. Vaihdoin paikkaa. En löytänyt sieltäkään vihreää oksaa. 

Kivistö jäi uuden myymälänhoitajan Väinö Holopaisen kaveriksi.  Myöhemmin Kivistö oli lähtenyt Eskeliseltä. Kävi morjestamassa Kun olin Tahiniemen myymälässä.

Miekkonen oli tehnyt ahkerasti pitkää päivää. Kaupan alalla toimittiin niin. Ylitöistä ei maksettu.  Kivistö merkannut tarkasti tunnilleen ja päivälleen työaikansa. Oli hiljaa siksi aikaa kunnes lähtiessään vaati kaikista korvauksen. Eskeliseltä pitkä penni. Kukaan muu ei saanut ylityökorvausta, kun eivät vaatineet.
Minähän tein sopimuksen palkasta kokonaisuutena. Kun sitten Sulo Eskelinen halusi minut panemaan käyntiin myymäläautoprojektin, koin loukkaavana, kun Sulo pani eteeni paperin, jossa sanottiin, että ylitöistä pitää pyytää välittömästi. Allekirjoituksena: tämän olen lukenut: .....
Kirjoitin mukisematta. Olihan tehty sopimus kokonaisuudesta ja asuntoedusta. Ensimmäinen myrkkypisto. Minulle, ehkä rehellisimmälle palkolliselleen. Olin suorastaan lapsellisen rehellinen.

Myymälöissä ei noudatettu työaikalakia. Ei yksityisissä, eikä osuuskaupoissa. Siirryin sivuun. Opettelin muita hommia.
Pian lähtöni jälkeen se rakennus paloi. Luin lehdestä.
Uudessa rakennuksessa kävin vierailulla. Kuulin tarinan:
Suonenjoen asemalla pysähtyi vankivaunu. Siellä mieshenkilö kertonut olleensa Eskelisellä myymälänhoitajana. Ensimmäinen arvelu: Jauhiainen!  Varmaankaan ei vaikuttanut uskottavalta. Muistaneet Sitten: Kivistö!
Aiheesta jatkan uudemman kerran. 
   

Jalosukuiset

Ruotsista tuli tyhjäntoimittajapariskunta Suomeen. Valtiovierailulle.  "Kuninkaallista loistoa", julisti lehdistö.
Millä oikeudella tämä Kustaa on kuningas?  Vain perimysoikeudella.  Entä kuningatar Silvia? Etsivät kissain koirain kanssa sopivaa ehdokasta. Päätyivät Silviaan. Irvileuat nimittelivät Silviaa halventavilla nimityksillä. Nimittäin suomalaiset, enhän tiedä ruotsalaisista? Missään tapauksessa Silviaa ei voinut pitää "jalosukuisena".

Suomalaiset koiranleuat viisastelivat: "ruotsalaiset ovat hiukan ymmällä, kun tottuivat siihen, että kuningas on aina vanha ja viisas, mutta tämä nykyinen ei ole?"

erkki saa kirjoittaa kriittisesti Ruotsin kuninkaasta.
Sanoivat Farukin lausuneen: "v 2000 ei ole kuninkaallisia kuin korttipakassa ja Englannissa."
Vielä niitä löytyy. Vallattomina, seremoniallisina koristeina. Joutavanpäiväistä väkeä.

Suomalaiset heitä jumaloivat ja huutavat hurraata.
erkki ei.

Tuonelan kutsu

Tuonelan viikate niittänyt tunnettujen poliitikkojen läheltä. Eero Heinäluoman aviopuoliso ja Juha Sipilän poika poistuivat yllättäen.
Kuolema on osa elämää. Päätepiste. Kuolema on tabu, siitä ei puhuta.  Omalla kohdallani se tapahtuu lähiaikoina, eikä se tule yllätyksenä, mutta en sitä odota.
Nuoren ihmisen kuolema järkyttää. Sitä ei osata odottaa. Yhdeksättä vuosikymmentään käyvällä ei se yllätä, eikä järkytä. Luonnollinen poistuma.

"Ei niin saa puhua!" Sanovat kun lasken leikkiä päivieni päättymisestä. Miksi ei saa puhua?  Todistaahan se levollista suhtautumista.  

EU = Euroopan uneksijat

Suomen Pankin Pääjohtaja Erkki Liikanen puhui vuolaasti. Kreikan taloudesta.  Päätelmä: "Kreikan talous kasvaa".  !!!???
Mikä talous? Onko Kreikalla taloutta?
Jättimäinen työttömyys ja ulkomaankauppa jumissa! 
"Talousnerot" piirtelevät viivoja, käyriä ja asteikkoja joihin piilottavat utopistisia odotuksia. Valtioiden johtajat näkevinään tilanteen. Heidän silmiinsä näkyy OPTINEN HARHA. Vanha korpifilosofi sanoo: Eurooppa uneksii.

Siitäkin uneksivat, että Kreikan lainaohjelmat onnistuisivat. Vakavalla naamalla puhuvat mahdottomasta. Vaikka herrat kävelisivät käsillään, ei aurinko nouse lännestä. Miljardit ovat miljardeja, vaikka yrittävät selittää "tieteellisesti" kansantulon prosentteja, erkki ei usko. Miljardit voi laskea päässään. Miljardi euroa on vielä mahdollista käsittää ja valtioiden hallita. Kreikan kokoiselle valtiolle sadat miljardit eurot ovat mahdottomia käsitellä, eikä velan maksu onnistu.  "Tukipaketti" toisensa jälkeen menee "Kankkulan kaivoon".  Harakoille.  Eikä EU:n tukipaketti auttanut Kreikkaa millään tavalla. Tukipaketin avulla pystyi ottamaan lisää velkaa!?

Entä Suomi? Pystyykö Suomi maksamaan velkansa?  Näillä näkymin ei pysty. Lipposen aikaan kinastelivat: pitääkö sopeuttaa kaksi vai neljä miljardia? Hataralla päälläni muistan. Korpifilosofin aivot kertoivat sopeuttamistarpeeksi seitsemän miljardia. Oliko sekään summa riittävä?

Samaa virttä veisaavat: "kaksi vai neljä miljardia?"   Todellinen vähimmäismäärä on kymmenen miljardia! Riittääkö sekään?
Kukaan johtava poliitikko ei uskalla tuoda totuutta esiin! Eivätkä uskalla, eivätkä pysty tekemään mitä pitää.
Lauri Lyly näkyi ruudussa. Joku "tutkinut" kansan mielipidettä. Kansa ei halua "kuristamista". Lauri Lyly kieltäytyi hyväksymästä toimenpiteitä. Niitä jotka ovat välttämättömiä.
Taannoin oli keskusteluun tuotu vasemmistolainen typerys, joka totisella naamalla väitti työajan lyhentämisen vähentävän työttömyyttä.
Työaikaa lyhensivät lyhentämästä päästyäänkin. Miksi työttömyys ei loppunut?

"Valtion velan kasvu pitää taittaa". Ei se taitu! Toiset vaativat valtion rahojen käyttöä kaikkeen hyvään, mutta ei velan maksuun. Toiset haluavat alentaa veroja, siis vähentää tuloja!  Ja velkaa otetaan suruttomasti!

Eurooppa vaikuttaa konkurssikypsältä. Täältä köyhyysrajan alapuolelta nähtynä suurella osalla ihmisistä näyttää menevän hyvin.