Otsikon lainasin Minna Kettusen kolumnista Savon Sanomissa. Samasta syystä olen lopettanut poliittisten keskusteluohjelmien seuraamisen.
Ei minulla ole käsitystä, mistä sain päähäni sosialidemokraattisen ajatustavan. Korpelaan ei tullut joka vuosi Savon Sanomat. Silloin kun sain käsiini jonkin lehden, luin kiinnostuksella. Usein läpi. Kuuden vuoden iässäni piirtyi mieleeni tekstit lehden nurkissa: "jos maamies kestää, niin kaikki kestää" "jos maamies taipuu, niin kaikki vaipuu".
Lähes koko kyläkunta oli "korpikommunisteja". Sodan jälkeen pääsivät ääneen ja ääni myös kuului.
Olin nelissäkymmenissä kun kansakoulun luokkatoverini ihmetteli: "miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista kuin minä?"
En siihen pysty vastaamaan tänäkään päivänä. Jo toinen jalka haudan partaalla.
Naapureille tuli Kuopiossa ilmestynyt Kansan Sana.
En tiennyt paljon mitään, enkä paljon ymmärtänyt. Ehkä valheiksi käsittämäni ristiriitaisuudet tympäisivät. Stalinin jumaloiminen meni liiallisuuksiin.
"Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista." Politikointia seuratessa tulee väkisin toisenlaiseen päätelmään. Ylevä lause ei tunnu olevan realismia. Riitely velloo päällimmäisenä.
Se nälviminen. Nuorukaisena kuuntelin radiosta. Puolueiden edustajat riitelivät. Maalaisliiton edustaja puhui luontevasti maaseudun asiaa. Vertasi etäisyyksiä epätarkalla ilmaisulla: "Jos Salosta mentäisiin äänestämään Turkuun, niin kuin Lapissa...
Minua hävetti kannattajana, kun demariedustajalla välähti: "--- koska Lapista on menty Turkuun äänestämään?!
Kalevi Sorsankin sanomiset hävetti pari kertaa.
Olen rehellinen ja lapsellinen ja sen vuoksi pitävät tyhmänä.
Poliitikkojen nälviminen ja käytöstapojen täysin unohtaminen tuntuu nololta. Media kunnostautuu nälvimisessä ja tahallisessa väärinymmärtämisessä. Haastattelijat ja juontajat kyttäävät odottaen uhrin pientäkin horjahtamista, johon pääsevät tarttumaan ja riepottelemaan.
