Kirjaston seinällä valokuva Pekka Eskelisen kaupasta. Vihreää oksaa etsiessäni ajauduin tuohon putiikkiin.
Lihaosaston hoitajaksi.
Kuvassa on harmaa puutalo. Kookas kaksikerroksinen. Kuvan oton aikaan ollut myös kahvila. Minun aikanani kahvilan paikalla oli vaatemyymälä.
Ajoittain kaverina oli Tauno Nenonen. Sitten ilmestyi apulaiseksi hiukan minua vanhempi mies. Aarre Kivistö.
Kivistöä kävi tervehtimässä Pielavedeltä Tauno Karel. Tauno oli rötöstellyt ja tiesin hänen käyneen lusimassa.
Ihmettelin että missä hän on tutustunut Tauno Kareliin? Keksi siihen jonkin selityksen, mutta salasi tuttavuuden vankila-ajoilta.
Minähän olen hyväntahtoinen hölmö, enkä niin ollen epäillyt mitään.
Tulihan korviini vihje, että oli tullut Pieksämäelle vankilasta. Minulle kertoi olleensa jossain liikkeessä. kirjanpitäjänä. Pieksämäkeläinen kertoi Kivistön olleen työssä ratapölkkyvarastolla. Ymmärrettävää, että vankilasta ohjasivat valtion yhtiöön. Millä tavalla kulkeutui Eskeliselle, siitä en tiedä.
Pientä epäilyä heräsi pikkuhiljaa. Osasi kyllä myyntityön, mutta ulkopuolisille sanoi olevansa myymälänhoitaja.
Sattui niinkin, että myymälän hoitajaa halusi tavata joku tuntematon mies. Kivistö ei ollut paikalla, mutta oli Sulo Eskelinen, joka oikaisi, että tämä tässä on vanhin.
Siinä vaiheessa tuli Myyjäkohtaiset kassat. Kivistö ryhtyi kiilaamaan. Halusi saada korkeat lukemat. Minähän olin välillä lihanhankinnassa ja teurastamassa.
Esimerkki:
Myymälään tuli tuntemani miesasiakas. Pyysi minulta makkaraa. Kivistö tarttui Makkarapötkyyn: minkä verran? Halusi numeron omaan kassaansa.
Pekka Eskelinen kysyi epäluuloisena: mikä mies se on? En osannut selventää. Kaikesta voi päätellä hänen olleen myymälätyössä.
Kivistö soitti johonkin kauppaan. Lopetti puhelun lyhyeen. Hämillään sanoi siellä kysytyn: oletko se sinä?
Minulle oli raskasta työ. Fyysisesti ja psyykkisesti, muutaman harmillisen seikan takia. Kivistökin alkoi epäilyttää. Saattaa tehdä kuprun kylkeeni. Vaihdoin paikkaa. En löytänyt sieltäkään vihreää oksaa.
Kivistö jäi uuden myymälänhoitajan Väinö Holopaisen kaveriksi. Myöhemmin Kivistö oli lähtenyt Eskeliseltä. Kävi morjestamassa Kun olin Tahiniemen myymälässä.
Miekkonen oli tehnyt ahkerasti pitkää päivää. Kaupan alalla toimittiin niin. Ylitöistä ei maksettu. Kivistö merkannut tarkasti tunnilleen ja päivälleen työaikansa. Oli hiljaa siksi aikaa kunnes lähtiessään vaati kaikista korvauksen. Eskeliseltä pitkä penni. Kukaan muu ei saanut ylityökorvausta, kun eivät vaatineet.
Minähän tein sopimuksen palkasta kokonaisuutena. Kun sitten Sulo Eskelinen halusi minut panemaan käyntiin myymäläautoprojektin, koin loukkaavana, kun Sulo pani eteeni paperin, jossa sanottiin, että ylitöistä pitää pyytää välittömästi. Allekirjoituksena: tämän olen lukenut: .....
Kirjoitin mukisematta. Olihan tehty sopimus kokonaisuudesta ja asuntoedusta. Ensimmäinen myrkkypisto. Minulle, ehkä rehellisimmälle palkolliselleen. Olin suorastaan lapsellisen rehellinen.
Myymälöissä ei noudatettu työaikalakia. Ei yksityisissä, eikä osuuskaupoissa. Siirryin sivuun. Opettelin muita hommia.
Pian lähtöni jälkeen se rakennus paloi. Luin lehdestä.
Uudessa rakennuksessa kävin vierailulla. Kuulin tarinan:
Suonenjoen asemalla pysähtyi vankivaunu. Siellä mieshenkilö kertonut olleensa Eskelisellä myymälänhoitajana. Ensimmäinen arvelu: Jauhiainen! Varmaankaan ei vaikuttanut uskottavalta. Muistaneet Sitten: Kivistö!
Aiheesta jatkan uudemman kerran.
