Postiluukusta lappu, joka kertoo luvasta äänestää. En äänestä. Nuorempana ja aikuisempanakin äänestin. Presidentin vaaleissakin. Sosialidemokraatteja. Sosialidemokraattiset poliitikot halveksivat pienyrittäjiä. Kommunistit vihasivat.
Lopetin äänestämisen. Yhden kerran viisastelin. Etsin listalta kokoomuksen edustajan. Tuiki tuntemattoman ehdokkaan, nuoren naisen, josta arvelin, ettei hän ainakaan läpäise.
Tulosten jälkeen tarkistin lehdestä. Sai jonkun satasen ääniä. Itsekseni tuumailin, mitä mahtaa arvella huomatessaan yhden kumman Pielavedeltä äänestäneen häntä!?
Joroisissa demari Eetu Mustonen kampanjoi joroislaisen Armas Härkösen puolesta. Sai Härkönen kohtuullisesti ääniä, erkiltäkin yhden. Eihän ne riittäneet.
Sitten ilmeni, että Eetun ja Härkösen välit viilenivät. Syytä en kuullut.
Pian muutin Suonenjoelle. Demari Eetu tilasi minulle Vapaus-lehden. Mikkelissä ilmestynyt demarilehti.
Ei olisi tarvinnut tilata. Tulipunakommunistisessa Eskelisessä näkivät politiikkana. Eivät Eskeliset varsinaisesti maininneet, mutta Jussi Kaistola piikitteli: "on siinäkin lehti".
Eetu huolehti erkin äänen koitumisesta demarien eduksi. Lähetti äänestys otteen. Suurin osa suomalaisista ei tiedä moisesta. Ei äänestetty postissa. Eri paikkakunnalla oleva sai äänestää otteella.
Sillä otteella äänestin Demareita. Tapahtui v 1956. Valitsijamiesvaalit.
Tein havainnon, että otteella äänestämisessä ei ollut ehdotonta salaisuutta. Saivat halutessaan henkilöyden selville.
Politiikka ei ollut reilua peliä silloinkaan. Ääneni kartutti Fagerholmin kassaa.
Fagerholm hävisi. Oli kommunisteilla (SKDL) omakin ehdokas.
Seuraavana aamuna Pekka Eskelinen vinkkasi silmää Jussi Kaistolalle: "Kekkonen". Jussi hymähti hyväksyvästi murahtamalla.
Jonniinlainen ristiriita: kommunisti iloitsi porvarin voitosta. Valkokaartilaisen "lahtarin"?
Minun lapsellinen rehellisyyteni ei ymmärtänyt, eikä edes arvannut suuria "lehmäkauppoja". Poliittista jesuiittamaista taktikointia.
Sellaistako politiikka on? Niin on.
Säntillinen sälli. Ahkera työntekijä, lukeva, ajatteleva ja rehti nuorukainen. Semmoinen olin.
Sitä en ymmärtänyt politiikkana, kun ehdottivat vuosikokouksessa minua Joroisten Jyskeen puheenjohtajaksi. Enkä arvannut joutuvani. En edes ymmärtänyt kieltäytyä, niin yllättynyt olin esityksestä.
Meni äänestykseen. "Voitin" vastaehdokkaan. Ymmärsin liian myöhään, että äänestyksen tulos oli sääntöjen vastainen.
Timo Tenhunen sanoi ajatelleensa minua sihteeriksi. Timosta tuli myöhemmin Jyskeen pitkäaikaínen puheenjohtaja.
Ännestykseen osallistui kaksi liian nuorta. Raja oli 17 v. Nuoret tietenkin äänestivät minua, olin seuran ainoa piirikunnallisen tason urheilija.
Se oli hajaannuksen aikaa. Minua juntattiin. Se hämmästytti. Toimitsija Rahkonen oli kaltaiseni taustaltaan. Puhuimme vain asioista. En haistanut politiikkaa. Rahkonen edusti "toista" puolta. Se ei sattunut olemaan Eetu Mustosen puoli.
Mikkeliläisen vaikuttajan nimi ei suostu tulemaan mieleeni. Sanottakoon junttaajaksi.
Mustosen konttorissa oli mies. Tunnettu henkilö.
Mennyt tieto Rahkosen käynnistä. Siitä ryhtyivät puhumaan. Käänsin pääni ja poistuin pahoilla mielin mitään sanomatta.
Eetu tehnyt sen johdosta väärän päätelmän.
Kun muutin Helsinkiin ja vaihdoin ammattia, olivat arvelleet minun menneen "Kuukilaisten" politrukiksi???!!!! Todellako aikoivat kasvattaa minua politiikkaan?!
Semmoisen aikomuksen ymmärsin jälkeenpäin. Muutakin nostetta oli. Paikka TUL:n Savon piirin yleisurheilujaostoon.
Pieksämäellä vihjattiin puolueeseen liittymisestä.
Rehellinen ja lapsellinen erkkikö politiikkaan??
En äänestä näissäkään vaaleissa.
