Haastattelivat menestynyttä yritysjohtajaa. Semmoistakin asiaa sivusivat millaisen vaikutelman saa yrityksestä työpaikkaan tultuaan.
Siinäpä se! Työpaikan vaihto onnistui kyllä. Kauppaliikkeet, niin yksityiset kuin osuuskaupatkin varasivat myymälänhoitajille asunnon.
Ainoa huono puoli siinä oli, että ei voinut perääntyä. Muutto on sen veran työläs.
Eskelisellä kiinnitin huomioni varsinaiseen työalueeseen. Myymälä oli siisti ja asialliset välineet.
Muusta en tiennyt, eivätkä esitelleet. Enhän arvannut käydessäni kopeloida jokaista ovea. Eikä ollut mahdollista. Katsoin minkä näyttivät ja niihin olin tyytyväinen.
Edeltäjääni Pekka Uotista jotkut kehuivat kuplille. Paitsi yksi. Karjalainen ikämies, Mölkänen, näkyi olevan Eskelisten tuttava. Kuljin jonkin pienen huoneen läpi. Siellä istui Mölkänen.
Olin ollut hommissa jonkin kuukauden.
Sanoin päivää. Mölkänen virkkoi totisena: "Sinä oot kunnon mies, mutta minä sanon suoraan: Pekka oli rosvo".
Tuntui kummalta. Enhän tiennyt asioista.
Eräänä aamuna Pekka Eskelinen ohjasi varsinaiseen "kylmävarastoon. Pitkässä hirsirakennuksessa oli useita varastohuoneita. Yhteen oli sullottu jäämursketta ja lunta lattian kokoinen kasa. Siinä päällä oli naudan ruhon osia ja kaloja, isoja kuhia.
Meneillään tammikuu ja elintarvikkeiksi tarkoitetut olleet siellä syksystä asti.
Minun raukan piti ruveta niitä myymään. Pekka Uotisen jäljiltä. Ei ne olleet viimesen tuoreita! Minua hävetti niitä myydessäni. Kärsimysnäytelmä minulle. Riittävästi stressaantumiseen.
Kuhat olivat komeita. pätkin niistä hyvän näköisiä kuhan palasia.
Näin jälkeenpäin ihmettelin, ettei suurempaa hälinää syntynyt! Tänä päivänä semmoisesta joutuu käräjiin. Pidän selviönä, että tyytymättömiä varmasti oli, mutta ei kukaan tullut valittamaan.
Oletan monien havainneen ja vähentäneet tai lakanneet ostamasta Eskelisen lihakaupasta.
Ei onnistanut erkille myynnin kehittäminen.
Seuraava harmi.
Melkoinen vikapisto, kun menin Keski-Savon Osuusliikkeen Tahiniemen myymälään. Liian lähellä päämyymälää. Silloin pienet myymälät vetelivät viimeisiään kannattamattomina.
Asunto oli siisti. Tapetoitu ja maalailtu. Arvelimme viihtyvämme.
Kävimme ensi kertaa levolle. Peti kuntoon ja puhtaat valkeat lakanat.
Yöllä vaimo herännyt. Herätti minut. Jotain outoa! Käänsin valot. Valkean lakanan päällä satapäinen lutikka-armeija vilkkaassa touhussa. "Arjen koura utulinnan kaas".
Perääntyminen mahdotonta.
Myrkytin omintakeisella systeemillä. Neksion-nimistä kärpäsmyrkkyä ruiskuttelin lutikoiden asemiin ja kankaiseen vuodesohvaan.
Riittävästi usein myrkyttämällä pysyivät poissa nahkoistamme.
Sinä aikana syntyi Leena.
