Tasapaino on ollut hukassa 17 vuotta, leikkauksesta asti. Nyt taitaa mennä jalat? Syksyllä vielä kuljeksin kohtuullisia matkoja. Nyt en. Kävely konstailee. Joskus lähtiessä kävelen normaalisti. Mutta jalat väsyvät jo parin kilometrin käveltyäni.
Elimellistä väsymystä ei tule. Ei sepelvaltimo-oiretta. Ei hengityksen hankaluutta. Jalat vain raukeavat. Lihakset väsyvät. Hoipertelen. Pyrkii kaatamaan eteenpäin.
Eilen illalla läksin kauppaan. Tyssäsi. Asematunnelin portaissa kompuroin. Kaaduin. Pieniä kolhuja. Palasin kotiin. Pihassa naapuri säikähti:
--- Mitä sulle on tapahtunut.
--- Kaaduin, mutta ei vakavaa tullut.
Katsoin peiliin. En ihmetellyt naapurin reaktiota. Vaaleanpunainen veri valui pitkinä viiruina naamalla.
Vammat eivät huoleta. Pahimmalta tuntuu aikaisemmin telomani käsivarsi. Tykkäsi huonoa. Kipeä.
Semmoinen askarruttaa: --- johtuuko kävelyn heikkous päästä?
Leikkauksen jälkeisenä syksynä kaaduin sienimetsässä. Talvella lumessa. Opetteli n varomaan. Edellinen kaatuminen sattui syyskuun 1 pv 2013. Siitä kirjoitin otsikolla; lankeemus.
Joutuu varomaan.
Tahallani pitkitin kontrollikäyntiä puolitoista vuotta. Tuleepahan samalla tästäkin riesasta puhetta.
Ymmärtääköhän lääkäri?
Nopea heikkeneminen. Lumien tulon aikaan kiipesin 45 asteen rinnettä pienen matkaa. Nyt heikosti tasaisella?
Maanantaina tilaan ajan.
