Perityn auktoriteetin, onnistuneen talousmiehen, korkean koulutuksen, puolueessa pätevöityneen, korporaatioissa kohonneen, tai muun ominaisuuden omaava?
Kysymys heräsi ajatellessani valtiovarain ministeriä. Se on arvostettu ja tavoiteltu asema. Entä tulevaisuudessa? Kuka uskaltautuu siihen pestiin? Vuodesta toiseen joutuu valtion varallisuuden riittämättömäksi todistamaksi.
Haluaisin nähdä Antti Rinteen valtionvarain ministerinä. Ruudussa sanoi vakuuttavalla äänen painolla: "Valtion velkaantumisen lisääntyminen pitää pysäyttää". Myöhemmät puheenvuorot kertovat toista.
Kuka on asiantuntija? Omassa mietiskelijän kammiossa tulin tulokseen: Asiantuntijoita ei olekaan?
Joskus keskustelussa arvelin pankissa olevan asiantuntemusta. Mitä vielä! Olin hakoteillä.
Kop Kop Kop. Syp Syp Syp. Ja oravan häntä!
Vauhdikkaana aikana nuoret sliipatut jupit esiintyivät ruudussa sulavasanaisina ennustajina. Näyttivät käyriä, laskivat prosentteja, ennustivat nousukausia. Supliikkimiehet ja valloittavat persoonat innostivat kuulijoita antamaan rahansa heidän hallintaansa. Satumaista rikastumista lupasivat. Velkaa antoivat ja ottivat. Kehottivat ottamaan ja sijoittamaan heidän neuvomallaan tavalla.
Joku asuntovelallinen käräjöi pankkia vastaan, kun nostivat lainan koron kahdeksasta kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan lehtimainoksessa toinen pankki lupasi antajalle kolmentoista prosentin koron. "Maailmassa monta ihmettä ja kummaa".
Puhkesi iso kupla: PANKKIKRIISI.
Aikanani Kehusmaan verstaassa työskenteli kanssani Pekka Inkinen. Kuului laillani siihen työläisporukkaan, joka ajattelee.
Kertoi ihmettelemästään:
"Henkilö päätti vaihtaa autoa. Meni lainaamaan tarvittavaa välirahaa pankista. Silloinen tarve 70,000 mk.
Pankinjohtaja vei sivuhuoneeseen. Esitteli: Ilman muuta saat tämän rahan, mutta ota sen lisäksi lainaa 100.000 mk. Pankinjohtaja vakuuttanut sen kannattavaksi. Perustellut huolellisesti".
Ei tullut ilmi, eikä Pekka kertonut, menikö tuo hyvätuloinen henkilö lankaan?
Pekka ihmetteli. Minä en asiasta enempää tajunnut.
Jälkiviisas tietää!
Maankuulu julkkis tanssijamestari nosti kanteen. Menettänyt jokusen miljoonan. Erehtynyt pankin edustajan huijattavaksi. Tiesikö huijaaja huijaavansa?
Tämän päivän ministerit ovat korkeasti koulutettuja. Ministeri Ahti Pekkala oli pienen maalaispankin johtaja. Miten hän kohosi kansanedustajaksi, en tiedä? Semmoinen kaiku väikkyy mielessä, että häntä väheksyttiin. Hänen aikanaan valtion talous ei mennyt tuuliajolle. Enempää en pysty analysoimaan.
Todellinen esimerkki: Helsinkiläinen Osuuspankki joutui hunningolle. Se piti pelastaa. Pienten roposia tarvittiin. Koko ketju ei suostunut talkoisiin. Sukeutui koivunlehtipankit. Mielessäni kannatin tapahtumaa. Ajattelin maalaiskansalaisten tapaan: --- miksi me kustannamme Helsingin Suurten Herrojen revittelyn?
Odotin irtautujia olleen enemmänkin. Ei tietenkään ole tieto meikäläisellä. Kun erkaneminen tapahtui, arvelin, että aikanaan yhdistyvät. Mutta ei. Mukaan tuli Pohjola. Vahva yhdistelmä.
Pielaveden Osuuspankki pysyi "ruodussa". Mitkä lienee perustelut? Viimeiset lainani olivat siellä. Nykyiset eurosenttiset kulkevat edelleen sitä kautta. Niinpä! Monesko osa nokkosensiementä kuvaisi osuuttani helsinkiläisten pelastamisesta?
Eikä sinä kaikki. En tiedä, onko Reijo Karhinen savolainen? Miksiköhän Kuopiosta hankittiin johtaja Pääkaupunkilaiseen Suureen Konserniin?
Muistan hyvin lukemani Helsingin Sanomista "pilkkavirren" yliopiston sijainnista:
"Ei nyt ainakaan sinne. Siellä ei voi harjoittaa tiedettä! Tyhmyyden keskellä."
Kuopion Yliopisto tekee tiedettä. Arkisen näköinen Reijo Karhinen esittelee Konsernin huipputuloksia. Rahaa tulee!
