Etelä-Suomessa asumisen aikaan toi Leena rasiallisen mansikoita. Entisenä elintarvikemyyjänä tein analyysin: --- Ammattitaitoinen viljelijä; myy vettä.
Nurmijärveläiseltä tilalta kävimme poimimassa mansikoita. Hyvän näköisiä. Autolla ajaessa tulee edestä raikasta ilmaa. Mitään erikoista en havainnut.
Kotimatkalla helteinen päivä teki tehtävänsä. Aukaisin tavaratilan oven. Yllätyin kamalaa hajua! Kuin "sitä ihteesä". Keräsimme ne pellolta, ei huusin alta!
Pettymyksestä huolimatta uskalsin maistaa.
Erinomaisia mansikoita. Maistuivat todella hyviltä.
En muista, haihtuiko haju kun mansikat olivat raittiissa ilmassa. Mitään ongelmia ei kuitenkaan mieleen jäänyt.
Kysyin alan koulutusta saaneelta hajun syytä:
---- Liikaa typpeä.
Ylivoimaisen maistuvimmat mansikat ostin Tervossa. Viljelijän nimeä en tietenkään muista. Vain paikan: Talluskylä. Ne olivat laadukkaimmat valikoidut mansikat mitä suuhuni olen pannut.
Epämiellyttävimmän mansikkaostoksen tein Suonenjoen torilla. Sattui vielä semmoinen tilanne, että sydämeni terveys oli huonoimmillaan mitä se viime aikoina oli. En jaksanut mennä valittamaan. En uskaltanut. Ristiriitatilannetta pitää välttää nytkin, vaikka olen kohtuullisessa kunnossa.
Torilta asunnolleni Asemakadulle lienee matkaa kolmisensataa metriä. Kaksi laatikollista mansikoita tuntui ylivoimaiselta kantaa. Ensimmäisen kerran lepäsin Tunnelin suulla. Istuin nurmikolla pitkän tovin. Toisen kerran piti asettaa laatikot auton peräkontin päälle. Lepäsin, kunnes jaksoin vaivoin kantaa sisälle.
Vertasin kuntoani kuuden vuosikymmenen takaiseen. Hain Mustoselle sementtiä Joroisten asemalta Kinnuselta. Sementtisäkki painoi silloin viisikymmentä kiloa. Nyt se on keveämpi.
Kauppias Kinnunen kysyi: --- Jaksatko sinä kantaa sementtisäkin? Urheilevalle miehelle se oli niin tyhmä kysymys. etten vastannut mitään.
Kotvasen kuluttua kauppias puhkesi puhumaan:
---- Niin! Minä kysyin, että jaksatko kantaa säkin, mutta tämä kantaa kaksi!
Palataan torikauppiaan oveluuteen.
Menin varhain torille siinä ajatuksessa, että marjat eivät ennättäneet seisoa kauan myynnissä.
Sanoin kauppiaalle aikomukseni; kaksi laatikkoa. Kauppias nosti päällimmäisen laatikon pois, etten kerkeä arvioimaan.
Toisen nosti siihen päälle. Sanoi hinnaksi viisikymmentäkuusi euroa. Olin eri mieltä. Havaitsin tullessani isoilla numeroilla laatikon hinnaksi kaksikymmentäviisi!
---- Se on unohtunut siihen. ???!!!
Kotona paketoin ensiksi sen päällimmäisen laatikollisen. Vuorollaan sen jonka ovela kauppias nosti kasan päältä ensiksi.
Löytyi homeisia! Ne olivat olleet myynnissä edellisenä päivänä!! Luulin tuoreiksi.
Laatikoissa oli Lempyyläisen viljelijän nimi, mutta ei päiväystä!
Näinä vuosina sen jälkeen en ostanut mansikoita. Olkoot! Pitäkööt mansikkansa!
Mapistani löytyy v 1957 kirjoitettu työtodistus. Siinä on lause:
"Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."
Herra itse vain kohtaa harvoin palvelua, miellyttävää tuskin koskaan.
Kyllä sentään. Suonenjoella miellyttävintä on A-kaupassa!
