"Köyhän pitää olla nöyrä." IkiWanha oli köyhä jo ennen syntymäänsä. Siitä kertoo todisteena IkiWanhan ensimmäinen auto. Oliko se auto? Kerrottakoon auton määritelmä: "Auto on moottoriajoneuvo, jossa on vähintään kolme pyörää ja kolmepyöräisenä vähintään painoa 300 kg."
Ajokorttia hankkiessani tuo teksti tuli eteeni. Muistin varaisesta tekstistä en voi mennä takuuseen.
Sisäinen hersyvä hymy ja nostalginen tunne nousi pintaan television esitellessä "kääpiöautoja". Varkauden Kelo ja Kulta-auto-osaston myyntipäällikkö P.E: Kettunen (tunnettiin pilkkanimellä Pörröhäntä) tarjosi minulle autoa.
Verstaan oppipojat sitä kyselleet, mutta maksujärjestelyt haittasivat. Ehkä muitakin seikkoja?
Hintapyynnöstä oli tietooni tullut 300 mk.
Mistä Kettunen mahtoi arvioida minua? Tarjosi minulle hintaan 150 mk. Sanoi ei haluavansa asioida poikien kanssa?
Pitikö minua luotettavana? Sitä minä olen.
Tehtiin kaupat liikuntakyvyttömästä "kääpiöstä". !50 mk. Maksoin käteisellä tuon huiman summan. Vertailun vuoksi: tuntipalkkani oli jossain kolmen ja puolen markan paikkeilla.
Tietenkin sitä ennen kokeilin. Auto lähti käyntiin. Kytkimen ja vaihteiston toiminta tuntui normaalilta. Auto ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle. Kokemukseni ja alitajuntani kertoivat, ettei isoa vikaa ole. Riskisijoitus kuitenkin? Ei isoa vahinkoa, niin arvelin.
Lankoni ratavartija Pentti Kemppaisen "virka-asunnolla" oli liiteri tyhjänä. Käytin sitä verstaanani.
Erinäisiä tunteja rassattuani sain puretuksi riittävästi. Vika selvisi: vetopyörästössä ison vetopyörän kiinnityspultit katkenneet. Niitä oli 8 kpl. En etsinyt alkuperäisiä. Ostin Kellokullan varastosta tavallisia hyvänlaatuisia pultteja. Maksoivat 1,05 mk.
Siitä vaan liikenteeseen!
Tämmöinen auto. Kääpiöauto vai autokääpiö, miten vain?
Farmarimalli Steyr-Pugh. Perustana Fiat 500. Muokattu Itävallassa. Autoalan miehenä tunsin merkin Steyr isona kuorma-autona. Pugh oli tuttu kilpa-ajoista moottoripyöränä. Kummallinen sekoitus!
Kaksisylinterinen 640 kuutioinen moottori ympätty Fiatin koriin. Jäähdytys järjestetty kupla-Folkkarin tavoin. Kuplassa toimi puhaltimen pyörittäjänä laturi. Tässä laturin paikalla oli dynastartti. Laturi ja startti samassa paketissa.
Fiatin tapaisen takapellin avattua näytti Folkkarin puolikkaalta. Kaksi pyttyiseltä kuplalta.
Ensimmäisen kerran vein tyttäriäni ajelulle. Tiesin metsäpolun, jossa puiden juuret olivat koholla.
"Ajetaan hyrykyytiä!" Lyhyen auton peräpää pomppi mukavasti. Tytöt muistelivat myöhemmin "hyrykyytiä".
Sillä vehkeellä kävimme Pielavedellä. Huhtikuisella märällä Karttulan soratiellä ei vauhti huimannut. Liikuttiin kuitenkin. Tie oli sula. Tien vierellä sulavat lumipenkat kastelivat tietä.
Kävimme Jorma Tirkkosen kanssa Nilakalla pilkillä. Kotalahdessa mentiin jäälle. Mitättömät renkaat luistivat. Pakkasyön jäljeltä peilikirkkaalla jäällä ajokki teki pari piruettia. Kesti kotvasen ennen kuin osasin kaasutella sopivasti.
Kevättalven auringon paiste sulattaa uskomattoman nopeasti. Kello yhden paikkeilla läksimme palaamaan Hirviniemen lähistöltä. Jää sulanut epätasaiseksi. Tuntui kuin auto olisi pudonnut välillä laatikkoon. Piti ajaa minkä kääpiöstä sai irti.
Siihen asti kulki, kunnes putosi railoon. Jää sulanut teräväksi railoksi. Etupyörät menivät yli, mutta vauhti hiljeni ja takapyörät jäivät jauhamaan tyhjää. Oltiin nalkissa. Mekaanikot eivät jääneet sormi suuhun.
Lisäsin tyhjäkäynnin nopeutta sen verran, että moottori jaksoi pyöriä tyhjää railossa. Autoimme nostamalla. Auto nousi railosta. Säikähdin! Auto läksi menemään liian lujaa. Syöksyin perään! Sekunnin murto-osista oli kysymys, että ennätin! Sen veran olin varautunut, että auton ovi oli auki. Rantaan matkaa kymmenisen kilometriä. Jos auto olisi kulkenut suoraan? Tuskin?
Tarkistin: Sillä kierrosluvulla mittari näytti 40. En juokse lähellekään niin nopeasti.
Läksimme paluumatkalle. Sivutiellä jyrräsi tiekarhu. Seija huokasi hartaasti:
---- Piästiinpäs ohi!!
80-vuotis päivilläni Jorma kertonut pilkkireissusta. Sanonut ajatelleensa:
---- On tuosta urheilusta joskus hyötyäkin.
Ajoimme kääpiöllä Helsinkiin. Kesäkelillä. Tavallisesti en etuile jonossa. Sillä reissulla olimme aina jonon etupäässä. Linja-auto ajoi perseen takana. Kuljettaja sekä rahastaja katsoivat huvittuneena matelevaa matkuetta. Naureskelivat. Herätimme kaikkien huomion.
Huoltoasemalla kuppilassa neljä pirpanaa pöydän ympärillä jätskiä syömässä näytti ihmisiä kiinnostavan.
Tyttökatras piti sievoista pärpätystä takapenkillä.
Laskivat lehmiä.
